Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sopeutua seksittömään liittoon?
31.01.2021 |
Miehelläni todettiin noin vuosi sitten syöpä, joka on miehillä yleinen. Sairaus oli levinnyt, mutta lääkärin mukaan leviäminen saadaan hoidolla todennäköisesti pysäytettyä jopa vuosiksi. Siltä onneksi ainakin nyt näyttää.
Hoito on hormonaalinen ja lääkäri varoitti heti alussa, että hoito todennäköisesti muiden haittojen lisäksi vie sekä halut että kyvyt. Muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, joten lääkitys aloitettiin ja lääkärin ennuste valitettavasti toteutui. Hoidon on tarkoitus olla elinikäinen.
Seksin ja halujen loppuminen on ollut miehelle todella vaikea paikka ja niin on minullekin, vaikka sairauden hoito onkin tietysti tärkeintä. Aiemmin seksielämämme oli ihanaa ja aktiivista, joten muutos on valtava. Hellyyttä sentään onneksi on.
Olemme käyneet seksuaaliohjaajan puheilla, mutta eihän puhuminen saa haluja palamaan. Mies on jopa ehdottanut minulle seksin hakemista muualta, mutta en pidä sitä vaihtoehtona, ja todennäköisesti hän ehdotti sitä vain pelätessään, että muuten jätän hänet (mikä sekään ei ole vaihtoehto.)
Täällä on useasti puhetta haluttomuudesta, mutta onko ketään, joka olisi onnellisesti sopeutunut seksittömään suhteeseen?
Kommentit (31)
Eikö voi vaikka strap-onilla pökkiä, ei kai siihen haluja tai juhlakuntoa tarvita. Kyllähän naisetkin usein kertoo miellyttävänsä miestä vaikkei halutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös sairaasta ihmisestä saa erota.
Kyse on ilmeisesti eturauhassyövästä? Siinähän levinnyt tauti hoidetaan lääkkeellisellä kastraatiolla eli vaikutus on sama kuin jos kivekset leikattaisiin pois. Jos ja kun lääkitystä ei voi jättää pois niin eipä siinä voi kuin a) sopeutua tilanteeseen b) hakea seksin muualta c) erota.
Minusta ei olisi elämään pelkillä haleilla ja itsetyydyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Myös sairaasta ihmisestä saa erota.
Yllätyin että vasta nyt neuvottiin eroamaan.
Täällähän naiset ehdottaa eroa joka ikiseen asiaan. Tunteetonta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös sairaasta ihmisestä saa erota.
Yllätyin että vasta nyt neuvottiin eroamaan.
Täällähän naiset ehdottaa eroa joka ikiseen asiaan. Tunteetonta porukkaa.
Eropäätös nimenomaan on useimmiten tunnepohjainen eikä niinkään järkeen perustuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös sairaasta ihmisestä saa erota.
Yllätyin että vasta nyt neuvottiin eroamaan.
Täällähän naiset ehdottaa eroa joka ikiseen asiaan. Tunteetonta porukkaa.
Eikö ole myös tunteetonta odottaa, että aiemmin aktiivisesta seksielämästä nauttinut nainen eläisi vuosia selibaatissa? Aphan ei kertonut ikäänsä, mutta esim. nelikymppisellä naisella saattaisi olla vielä edessä elämänsä viriileimmät vuodet.
Uskomattomia, ero- ym. kommentteja tullut tähän ketjuun. Vaikka ap sanoo, ei halua erota.
Toivotan tsemppiä ap:lle. Itse tiedän, ettei ole sama asia, kun toinen ei halua. Vaikka toisen mieliksi käsiään käyttäisikin tai muuta tekisi.
Paljon tsemppiä, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä ja vastauksista.
Lääkäri on tilanteesta tietoinen, mutta lääkitystä ei olla vaihtamassa koska se vaikuttaa tehoavan ja vaihtoehtoisissa lääkkäissä on kaikissa suunnilleen samat haitat.
Jotain seksuaaliterapeutilla käymistä voisin harkita yksinäni. Mies ei ainakaan tällä hetkellä halua enempää ruotia ulkopuolisten olemattomia halujaan ja seksielämäämme, kun on saanut tehdä sitä jo hoitopaikassa monen ihmisen kanssa. Millaisiakohan neuvoja sieltä terapeutilta saisi, jos menisi yksin?
Ap
Ikävä tilanne. Onko seksiä siis ollenkaan vai vaan hyvin harvakseltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko vielä jollakulla tänään neuvoja/vinkkejä tms?
Ap
Alue: Aihe vapaa
Onpa törkeä kommentti tämä jälkimmäinen! Kyllä se niin vaan on, että avioliittoon kuten elämään yleensäkin kuuluu vastoinkäymiset. Vain täysin tunnevammainen ääliö voi kommentoida vakavan sairauden herättämiin tunteisiin ja avioliiton sitoumukseen (tai ylipäätään pitkän parisuhteen sitoumukseen) että siinä oleminen ja ajoittainen kärsimys olisi "tekopyhää paskaa". Muistahan tuo kommentti siinä vaiheessa kun itse sairastut vakavasti ja sinut jätetään, kun et kykene esim.seksiin.
Ap:lle: kokemusta on oman sairauden tuomasta seksittömyydestä (ei henkeä uhkaava sairaus toisin kuin miehelläsi). Vuodet vierivät, aikaa kuluu ja moni asia tulee helpommaksi. Asiat myös alkaa nähdä eri tavalla. Syvä rakkaus ja hyvät muistot huikeasta seksielämästä kantaa myös vaikeilla hetkillä. Olkaa lähekkäin. Jutelkaa. Kun aika on kypsä, voi asioita aina punnita uudestaan. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Teidän tilanteenne on vielä verrattain tuore ja siihen sopeutuminen vie kauan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmisen elämänkaaressa muutama vuosi on vielä todella lyhyt aika. Voimia sinulle ja puolisollesi, vakava henkeä uhkaava sairaus on kova paikka.