soititteko pilapuheluita lapsena ( lankapuhelin aika)

Klassikko oli aamukolmelta random-numeroihin soitetut 'Onks tyyny hyvin' -soitot :D

Tietysti soitin.

Soiteltiin kolikkopuhelimesta 0800 numeroihin, omo infoon esim.

joskus tokalla luokalla pari kertaa soitettiin pilareita kaverin kanssa. Joukossa tyhmyys tiivistyy jne. Muistelen kyllä, ettei uskallettu sanoa mitään puhelimeen, van soitettiin vaan random numeroihin ja suljettiin luuri ku joku vastas.

Joo soiteltiin kavereiden kanssa toisinaan. Katsottiin aina puhelinluettelosta summanmutikassa joku jolle soitettiin.

Joo tää oli niin helppoa, kun ei ollut olemassa vielä numeronäyttöjä, pystyi soittamaan anonyyminä mihin vaan, ilman että kukaan näkee mistä nrosta soitetaan. Jossain vaiheessa alkoi tulla jotain luksus lankapuhelimia jossa näkyi kuka soittaa.

Oli kyllä niin erilaista aikaa. Nykypäivänä ei voi tehdä mitään anonyyminä.

Soiteltiin opettajille pilapuheluita, toinen huvi oli ne senssilinjat, kuunneltiin kun jotkut sopi soittavansa kahdenkeskiselle linjalle, soitettiin äkkiä siihen ja huudeltiin jotain typerää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitettiin sukunimelle Hiiri ja kun sieltä vastattiin

niin kysyttiin

-Onko Mikki kotona?

Myös Hirvikalliolle soitettiin.

_Onko Hirvi kalliolla?

-Kyllä.

No ammu se!

Ai ettien että, vanha kunnon hirvi kalliolla. Ette olleet ainoita jotka soitteli Hirvikallioille.

Itse en, mutta kaverit soittivat Karhumäelle. :)

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko 059 -numeroisen puhelinchatin? Sinne sitten soiteltiin lankapuhelimella ja juteltiin tuntemattomien kanssa. Muistan että sinne soiteltiin jotain pilapuheluitakin kavereitten kanssa 😂 Siellä oli jotain vähän kyseenalaisia miehiäkin joskus linjoilla.

Joo muistan! Meillä oli oikein kotibileiltojen ohjelmanumero että soitetaan 059 :iin ja teskennellään olevamme joku ihan muu, naurettiin ihan hulluna, ja lopulta lyötiin luuri kii.

Soiteltiin kyllä jonkun verran kun meillä oli kotona lankapuhelinnumero salainen niin ei sillälailla tarvinnu pelätä että jäis kiinni.

Otettiin vaan joku numero puhelinluettelosta. Sanottiin että oltiin paikallislehdestä ja kysyttiin saako haastatella. Esitettiin sitte jotain aivan typeriä kysymyksiä. Usein oli pakko löydä luuri kii kesken kaiken ku revettiin nauramaan.

Tai sitte vaan soiteltiin ja kysyttiin onko Kalevi kotona tai joku muu nimi keksittiin.

Terveyskeskukseen soitin ja kysyin että onx teil paljon ruumiita.

Soiteltiin ja pidettiin kaikenlaisia kilpailuja ja tietovisoja.

Pyydettiin esimerkiksi puheluun vastaajaa sanomaan minuutin aikana vaikka sata kertaa ”Grandi” ja luvattiin onnistuneesta suorituksesta vuoden pillimehut palkinnoksi.

Hauska huomata että muutkin harrastivat tuota, ysärin alussa senssilinjoille soittelua lapsena/teininä:) Me oltiin jotain 13 vee, aina kavereitten kanssa kokoonnuttiin meille ja meidän myrkynvihreällä lankapuhelimella(jonka johdon olin venyttänyt heh) soiteltiin linjoille, usein ihan puhuttiin nuorien kundien kanssa mutta joskus sattui pervopappojakin, aivan varmasti kuulivat äänestä että ollaan nuoria. 

Soitettiin lapsena paljon pilapuheluita ja myös jonkin verran julkisuuden henkilöille. Usein heidän numeronsa löytyivät ihan puhelinluettelosta, mutta saattaa olla, että muuttuivat pian salaisiksi. Julkkiksista muistan parhaiten Pirkko Mannolan, jolle soitettiin muutaman kerran. :)

Monta kertaa tuli soitettua 059:iin. En olisi muistanut numeroa ilman muiden kommentteja. Oliko se nimeltään Kohtauspaikka? Oltiin jotain 12v. Harmitonta hauskanpitoa selvinpäin.

Itse en koskaan soittanut, mutta sain tuollaisia soittoja. Eräässä ehkä kymmenvuotiaat tytöt tivasivat "lähdeäänkö p*nemaan". Jos joku tunnistaa itsensä, kertokaa.

No töttöröö! Kylläh! Oi niitä aikoja... :D

Sinc

Terveydenhoitajan vastaanotolla vuosituhannen vaihteessa katsoin silloisen ihastukseni puhelinnumeron oppilasluettelosta, ja sitten hihitellen soitettiin ja katkaistiin puhelu, kun siihen vastattiin. Hävettää ajatuskin.