Voiko positiivinen elämänmuutos laukaista masennuksen?

Kuten millainen?

Kyllä se jossain tapauksessa varmaan voi.

Vähän sama ilmiö kuin että flunssat iskevät usein loman alkaessa.

Kyllä. Masennuin kun valmistuin amk:sta ja aloin etsiä työpaikkaa. En saanut haluamiani töitä vaan paskaduunia. Päädyin sitten toiselle alalle töihin ja jäin sille tielle. Olin yhä masentunut koska tunsin jotenkin elämäni huonoksi kun en saanut hyvää työtä mikä tuntui olevan kaikki kaikessa.

Sitä ennen sain sentään päteä koulussa mikä nosti heikkoa itsetuntoani. Nyt kuitenkin opiskelen muuta mikä antaa minulle parempia työmahdollisuuksia ja koen että tämä masennus alkaa helpottaa. Lisäksi pidin opiskelijan elämästä paljon vaikka se oli huonoa aikaa rahallisesti. Valtava tyhjyys jäi..

Kyllä voi. Itselläni on kokemusta ainakin sellaisesta, että seurustelun aloittaminen laukaisi ahdistuksen/masennuksen. Epäilen sen liittyvän siihen, että tilanne oli minulle uusi enkä tiennyt, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Mietin asioita, joita en ollut ennen miettinyt, kuten omaa kelpaamistani, suhteen kestävyyttä, onko kyseinen ihminen minulle sopiva jne. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Masennuin kun valmistuin amk:sta ja aloin etsiä työpaikkaa. En saanut haluamiani töitä vaan paskaduunia. Päädyin sitten toiselle alalle töihin ja jäin sille tielle. Olin yhä masentunut koska tunsin jotenkin elämäni huonoksi kun en saanut hyvää työtä mikä tuntui olevan kaikki kaikessa.

Sitä ennen sain sentään päteä koulussa mikä nosti heikkoa itsetuntoani. Nyt kuitenkin opiskelen muuta mikä antaa minulle parempia työmahdollisuuksia ja koen että tämä masennus alkaa helpottaa. Lisäksi pidin opiskelijan elämästä paljon vaikka se oli huonoa aikaa rahallisesti. Valtava tyhjyys jäi..

Ja tosiaan opiskelen etänä eli enää en elä sitä ihanaa opiskelijan elämää.

Voi. Tuli kriisi oman itsensä kanssa.. sitä rupee miettimään olenko oikeasti ansainnut tämän hyvän elämääni. Aloin rypemään itsesäälissä. En osannut reagoida oikein siihen, liikaa tunteita, liikaa kaikkea. Aivoni tavallaan räjähti.

Pääsin siis pari vuotta sitten opiskelemaan unelmieni alaa.

Naimisiin mentyäni koin yllättäen jonkinlaisen kriisivaiheen uudesta roolistani ja siihen liittyvistä odotuksista, minä kun en ole tippaakaan mikään perinteinen "vaimoihminen". Masennustakin vaihe osittain liippasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Masennuin kun valmistuin amk:sta ja aloin etsiä työpaikkaa. En saanut haluamiani töitä vaan paskaduunia. Päädyin sitten toiselle alalle töihin ja jäin sille tielle. Olin yhä masentunut koska tunsin jotenkin elämäni huonoksi kun en saanut hyvää työtä mikä tuntui olevan kaikki kaikessa.

Sitä ennen sain sentään päteä koulussa mikä nosti heikkoa itsetuntoani. Nyt kuitenkin opiskelen muuta mikä antaa minulle parempia työmahdollisuuksia ja koen että tämä masennus alkaa helpottaa. Lisäksi pidin opiskelijan elämästä paljon vaikka se oli huonoa aikaa rahallisesti. Valtava tyhjyys jäi..

Tämä sinun tarinasi ei liity mitenkään apn kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Masennuin kun valmistuin amk:sta ja aloin etsiä työpaikkaa. En saanut haluamiani töitä vaan paskaduunia. Päädyin sitten toiselle alalle töihin ja jäin sille tielle. Olin yhä masentunut koska tunsin jotenkin elämäni huonoksi kun en saanut hyvää työtä mikä tuntui olevan kaikki kaikessa.

Sitä ennen sain sentään päteä koulussa mikä nosti heikkoa itsetuntoani. Nyt kuitenkin opiskelen muuta mikä antaa minulle parempia työmahdollisuuksia ja koen että tämä masennus alkaa helpottaa. Lisäksi pidin opiskelijan elämästä paljon vaikka se oli huonoa aikaa rahallisesti. Valtava tyhjyys jäi..

Tämä sinun tarinasi ei liity mitenkään apn kysymykseen.

Eikö valmistuminen muka ole iloinen asia minkä pitäisi tuottaa iloa?

Alkoholistien aikuisilla lapsilla hyvin yleinen ilmiö. Positiiviset muutokset pelottavat ja niiden pysyvyys ja tunteeko ansainneen hyviä juttuja.

Kaikki muutokset aiheuttavat stressiä ja se voi laukausta masennuksen. Oli muutos sitten positiivista tai negatiivista. Näin minulle ainakin depressiohoitaja on kertonut ja omasta kokemuksesta uskon siihen. Nuorempana kärsin toistuvasta masennuksesta, nyt masennusta ei ole ilmennyt vuosiin.

Pätee varmaan muidenkin mt-ongelmien kohdalla. Esimerkiksi meille on pian syntymässä ensimmäinen lapsemme, suunniteltu ja toivottu, mutta asia on nostanut miehelläni vanhoja traumoja pinnalle. Siitä aiheutuneen ahdistuneisuuden lisääntymisen vuoksi hän ei pysty iloitsemaan perheenlisäyksestä vielä niin puhtaasti kuin haluaisi. Menettämisen pelko niin minun kuin lapsemme suhteen on hänellä läsnä. Onneksi hän parhaansa mukaan pyrkii käsittelemään asioita ja on hakeutunut ammattiavun piiriin, niin en ole asian suhteen itse järin huolissani. Surettaa vaan, kun mies joutuu tällaisia kärsimään.