Vaimo ei halua seksiä! Miksi?

tee sinä vaimollesi ihanaa seksiä...suuta, kiletä sormia ja kalua..oikein kunnolla. Eiköhän se ala haluta. Peienet lapset toki stressaa, uskon.

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Hoitaako kenties vaimo kodin, lapset ja käy töissä? Sä odottelet kuumaa seksiä?

Lämmittele emäntää, eikä vaan suoraan päälle jyystämään.

Sanoit, ettet ole ulkonäkökeskeinen, mutta kai hygienia on kunnossa?

Onko ylipainoa? Painostatko asialla?

Vierailija kirjoitti:

tee sinä vaimollesi ihanaa seksiä...suuta, kiletä sormia ja kalua..oikein kunnolla. Eiköhän se ala haluta. Peienet lapset toki stressaa, uskon.

Se on raiskaus, vaikka parisuhteessa ovatkin!

Ehkä runkkaaminen vaan lisää haluja?

Porvoosta.

Oikeat miehet ei elä huomionkipeydestä.

Se on säälittävää yrittää rakentaa elämäänsä muiden ihmisten käytöksen ja ihailun varaan.

En tiedä mikä geenivirhe naisilla on, kun kaipaavat huomiota keinolla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Porvoosta.

Oikeat miehet ei elä huomionkipeydestä.

Se on säälittävää yrittää rakentaa elämäänsä muiden ihmisten käytöksen ja ihailun varaan.

En tiedä mikä geenivirhe naisilla on, kun kaipaavat huomiota keinolla millä hyvänsä.

Lahdesta. 

Asiallinen keskustelu aiheesta olisi kyllä tervetullutta. Kauheasti tulee vinkkejä siihen että miten voit tehdä enemmän kotitöitä, parantaa seksin laatua ja olla parempi. 

Seksi itsessään on joillekin ihmisille tarkoitus ja päämäärä. Ei se ole palkinto hyvästä suorittamisesta, vaan tärkeä osa parisuhdetta. Asia jota ei pitäisi hakea muualta. 

Turhautunut isi kirjoitti:

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Juokse kun voit. 

Vaikka ethän sä voi. Hyvä kirjoitus, ihan kuin oma tilanteeni. Kaikki muu elämässä menee seksin edelle. 

Mä olen tullut siihen tulokseen että kaikille seksi vaan ei ole yhtä iso osa elämää kuin itselle esim. Mitä en ihan ymmärrä, koska omasa parisuhteessani seksi on käytännössä upeaa. Silloin kerran kuussa kuin sitä on. Vaikea käsittää sitä, että niinkin hyvä ja helppo nautinnonlähde ei kiinnosta. 

Sisustaminen on tärkeämpää. Face on tärkeämpää, pitää tietää mitä ihmisille kuuluu. Sarjat ovat tärkeitä, telkkaa voi katsoa ja sitten onkin liian väsynyt seksiin. Huoliteltu ulkonäkö on tärkeää myös, ja liikunta. Kaikki muu menee tuon mulle tärkeimmän edelle. Tajuun sen että toinen tarvitsee seksiin syttyäkseen kaiken olevan kunnossa tavalla tai toisella. Joku sellanen tunne siitä että elämä on juuri nyt järjestyksessä ja kaikki on puhdasta ja stressitöntä. Mitä itse en tajua. Seksi on paras tapa rentoutua. 

Miksei tämäntyyppisestä naisten haluttomuudesta puhuta enempää?  Se olisi toki aika epämuodikas aihe. Eihän kukaan halua tunnustaa sitä ettei seksi oikeasti kiinnosta. 

Että ristiriitainen olo itselläkin. Haluaa haluta kumppaniaan, mutta se ei anna siihen tilaisuutta. Muutaman vuoden niukkuudesta kärsimisen jälkeen alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. 

Olenko jotenkin poikkeava nainen? Aina halunnut hulluna, ja 2 lasta ei päiväksikään vienyt haluja. Tunnen olevani erilainen...oltu vuoskymmenet yhdessä, ja haluttaa aina vaan joka päivä. Tänään rakasteltu jo 2 kertaa.

En vain voi vastustaa ,kun mies tulee ja laittaa sormensa minuun...kävisköhän tämä muillekin naisille? En voi vastustaa.

Kyllä naisen pitäisi itse tajuta että hänen pitää haluta haluta. Vaimolta katosi 3 lapsen jälkeen halut. Häntä asia häiritsi kun ymmärsi, että toimivassa parisuhteessa pitää olla seksiä ja että miehen hyvinvointi vaatii sitä vähintään kerran viikossa. Vaimo meni siten gynelle ja sai hormonikuurin tasapainottamaan ja nostamaan hormonitasoja. Ongelma poistui ja halut palasivat. Meillä on ollut aina paljon läheisyyttä, nukahdettu aina lähekkäin. Totuttiin jo nuorena makaanaan tunteja ja nukkumaan tyttiksen kotona 70cm sängyssä ja siksi vieläkin nukkumaan mennessä olen parisängyssä vaimon puolella ja vieressä. Siihen yleensä nukahdetaan, tai vaimon nukahdettua siirryn omalle puolen. Kun läheisyyttä ollut paljon niin ilman muuta seksiäkin tekee mieli jommalla kummalla, joten jos toista arvostaa ja rakastaa haluaa myös itse haluta.

Siten pihtaavalta puolisolta voisi ihan oikeutetusti kysyä mitä hän on tehnyt lisätäkseen haluamistaan ja estääkseen puolison kärsimykset. Nämä haluuttomuusjaksot pitäisi nostaa pöydälle heti, jos viikoittaiset seksikerrat yhtäkkiä venähtää 2 vkoon. Näin meillä, jos vaimolla ollut joku alapään ongelma jne, niin hän on kertonut heti syyn miksi on taukoa. Silloinkin vaimo antanut suikkarin, jotta arki sujuu paremmin odotellessa.

Joskus vuosia sitten vaimo oli masentunut ja läheisyys ahdisti kun yhdisti sen seksipakkoon. Sovittiin, että läheisyys on pakko, seksiä vasta kun hänellä tekee mieli. Lopputulos oli se, että hänellä teki mieli entistä useammin kun pakko poistui. Näillä eväillä meillä on säilynyt intohimo koko yli 40v naimisissa oloajan. Itsestä se on kiinni ja molempien pitää olla koko kartalla miten suhde voi.

M62

Turhautunut isi kirjoitti:

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Älä koskaan kerro vaimollesi että olet pettänyt. Se on iso loukkaus, ruma teko joka ei unohdu. Saattaa ottaa vielä lapsen ja lähteä. Älä loukkaa suotta.

Olen nainen ja kärsin seksinpuutteesta kun mieheni ei halua lähellekään yhtä paljon. Olen joskus miettinyt että lähden baarista hakemaan seksiseuraa kun on niin valtava tarve mutta en ole mennyt koska haluan vain omaa miestäni ja jo ajatus seksistä jonkun muun kanssa tuntuu tyhjältä ja kylmältä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisen pitäisi itse tajuta että hänen pitää haluta haluta. Vaimolta katosi 3 lapsen jälkeen halut. Häntä asia häiritsi kun ymmärsi, että toimivassa parisuhteessa pitää olla seksiä ja että miehen hyvinvointi vaatii sitä vähintään kerran viikossa. Vaimo meni siten gynelle ja sai hormonikuurin tasapainottamaan ja nostamaan hormonitasoja. Ongelma poistui ja halut palasivat. Meillä on ollut aina paljon läheisyyttä, nukahdettu aina lähekkäin. Totuttiin jo nuorena makaanaan tunteja ja nukkumaan tyttiksen kotona 70cm sängyssä ja siksi vieläkin nukkumaan mennessä olen parisängyssä vaimon puolella ja vieressä. Siihen yleensä nukahdetaan, tai vaimon nukahdettua siirryn omalle puolen. Kun läheisyyttä ollut paljon niin ilman muuta seksiäkin tekee mieli jommalla kummalla, joten jos toista arvostaa ja rakastaa haluaa myös itse haluta.

Siten pihtaavalta puolisolta voisi ihan oikeutetusti kysyä mitä hän on tehnyt lisätäkseen haluamistaan ja estääkseen puolison kärsimykset. Nämä haluuttomuusjaksot pitäisi nostaa pöydälle heti, jos viikoittaiset seksikerrat yhtäkkiä venähtää 2 vkoon. Näin meillä, jos vaimolla ollut joku alapään ongelma jne, niin hän on kertonut heti syyn miksi on taukoa. Silloinkin vaimo antanut suikkarin, jotta arki sujuu paremmin odotellessa.

Joskus vuosia sitten vaimo oli masentunut ja läheisyys ahdisti kun yhdisti sen seksipakkoon. Sovittiin, että läheisyys on pakko, seksiä vasta kun hänellä tekee mieli. Lopputulos oli se, että hänellä teki mieli entistä useammin kun pakko poistui. Näillä eväillä meillä on säilynyt intohimo koko yli 40v naimisissa oloajan. Itsestä se on kiinni ja molempien pitää olla koko kartalla miten suhde voi.

M62

No miehen hyvinvointi ei sitä tarvi.

Vierailija kirjoitti:

Turhautunut isi kirjoitti:

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Juokse kun voit. 

Vaikka ethän sä voi. Hyvä kirjoitus, ihan kuin oma tilanteeni. Kaikki muu elämässä menee seksin edelle. 

Mä olen tullut siihen tulokseen että kaikille seksi vaan ei ole yhtä iso osa elämää kuin itselle esim. Mitä en ihan ymmärrä, koska omasa parisuhteessani seksi on käytännössä upeaa. Silloin kerran kuussa kuin sitä on. Vaikea käsittää sitä, että niinkin hyvä ja helppo nautinnonlähde ei kiinnosta. 

Sisustaminen on tärkeämpää. Face on tärkeämpää, pitää tietää mitä ihmisille kuuluu. Sarjat ovat tärkeitä, telkkaa voi katsoa ja sitten onkin liian väsynyt seksiin. Huoliteltu ulkonäkö on tärkeää myös, ja liikunta. Kaikki muu menee tuon mulle tärkeimmän edelle. Tajuun sen että toinen tarvitsee seksiin syttyäkseen kaiken olevan kunnossa tavalla tai toisella. Joku sellanen tunne siitä että elämä on juuri nyt järjestyksessä ja kaikki on puhdasta ja stressitöntä. Mitä itse en tajua. Seksi on paras tapa rentoutua. 

Miksei tämäntyyppisestä naisten haluttomuudesta puhuta enempää?  Se olisi toki aika epämuodikas aihe. Eihän kukaan halua tunnustaa sitä ettei seksi oikeasti kiinnosta. 

Että ristiriitainen olo itselläkin. Haluaa haluta kumppaniaan, mutta se ei anna siihen tilaisuutta. Muutaman vuoden niukkuudesta kärsimisen jälkeen alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. 

Siis kaikella rakkaudella, mutta sinä itse valitsit vaimosi. Ilmeisesti hänelle se kerta kuussa on sopiva määrä seksiä. Vähän niin kuin jos itse olisin kova matkustelemaan ja haluaisin käydä kerran kuussa jossain, edes pikkumatkalla. Mutta mieheni taas kokisi, että vaikka matkustelu on hauskaa, niin kerta vuodessa on hänelle riittävästi. Luuletko, että mies nauttisi jos väkisin raahaisin häntä mukaan? Olisiko miehen haluttomuus matkustella suhteemme ongelma? Vai se, että kaksi toisilleen tietyllä alueella sopimatonta ihmistä päätyi yhteen ja ovat kyvyttömiä olemaan yhdessä tavalla, joka toimii täysin kummallekin? Vaihtoehdot taitaa olla että joko sopeudu ja tyydy tai eroa. Valitettavasti elämässä harvoin saa ihan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Olenko jotenkin poikkeava nainen? Aina halunnut hulluna, ja 2 lasta ei päiväksikään vienyt haluja. Tunnen olevani erilainen...oltu vuoskymmenet yhdessä, ja haluttaa aina vaan joka päivä. Tänään rakasteltu jo 2 kertaa.

En vain voi vastustaa ,kun mies tulee ja laittaa sormensa minuun...kävisköhän tämä muillekin naisille? En voi vastustaa.

Sama täällä. Onneksi seksi jatkui synnytysten jälkeen siitä mihin jäätiin ennen synnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Turhautunut isi kirjoitti:

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Älä koskaan kerro vaimollesi että olet pettänyt. Se on iso loukkaus, ruma teko joka ei unohdu. Saattaa ottaa vielä lapsen ja lähteä. Älä loukkaa suotta.

Olen nainen ja kärsin seksinpuutteesta kun mieheni ei halua lähellekään yhtä paljon. Olen joskus miettinyt että lähden baarista hakemaan seksiseuraa kun on niin valtava tarve mutta en ole mennyt koska haluan vain omaa miestäni ja jo ajatus seksistä jonkun muun kanssa tuntuu tyhjältä ja kylmältä.

Minä annan oman kokemuksen perusteella ihan päinvastaisen neuvon: kerro vaimolle yhden illan jutustasi, ja miksi ne tapahtuivat. Minä kerroin miehelle, vaikka se oli vaikeinta ikinä. Kertomalla saat asian pois kaihertamasta sydäntäsi ja suhteen taas rehelliseksi.

Itsekin toivoisin että mies kertoisi minulle jos tekisi vastaavaa. Seksuaalisuus on normaali perusvietti ja sinä olet rakastamisen ja anteeksiantamuksen arvoinen. Toivotan rohkeutta ❤️.

Vierailija kirjoitti:

Turhautunut isi kirjoitti:

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Juokse kun voit. 

Vaikka ethän sä voi. Hyvä kirjoitus, ihan kuin oma tilanteeni. Kaikki muu elämässä menee seksin edelle. 

Mä olen tullut siihen tulokseen että kaikille seksi vaan ei ole yhtä iso osa elämää kuin itselle esim. Mitä en ihan ymmärrä, koska omasa parisuhteessani seksi on käytännössä upeaa. Silloin kerran kuussa kuin sitä on. Vaikea käsittää sitä, että niinkin hyvä ja helppo nautinnonlähde ei kiinnosta. 

Sisustaminen on tärkeämpää. Face on tärkeämpää, pitää tietää mitä ihmisille kuuluu. Sarjat ovat tärkeitä, telkkaa voi katsoa ja sitten onkin liian väsynyt seksiin. Huoliteltu ulkonäkö on tärkeää myös, ja liikunta. Kaikki muu menee tuon mulle tärkeimmän edelle. Tajuun sen että toinen tarvitsee seksiin syttyäkseen kaiken olevan kunnossa tavalla tai toisella. Joku sellanen tunne siitä että elämä on juuri nyt järjestyksessä ja kaikki on puhdasta ja stressitöntä. Mitä itse en tajua. Seksi on paras tapa rentoutua. 

Miksei tämäntyyppisestä naisten haluttomuudesta puhuta enempää?  Se olisi toki aika epämuodikas aihe. Eihän kukaan halua tunnustaa sitä ettei seksi oikeasti kiinnosta. 

Että ristiriitainen olo itselläkin. Haluaa haluta kumppaniaan, mutta se ei anna siihen tilaisuutta. Muutaman vuoden niukkuudesta kärsimisen jälkeen alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. 

Onko se oikeasti nautinto sille naiselle? Veikkaampa, että ei ole. Muutoinhan olisi hullua kieltäytyä nautinnosta. Naisesi ei siis nauti siitä. En minäkään mieheni kanssa enkä näissä olosuhteissa. En siis halua seksiä kuin tosi harvoin, miehen mieleksi siihen suostun silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhautunut isi kirjoitti:

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Juokse kun voit. 

Vaikka ethän sä voi. Hyvä kirjoitus, ihan kuin oma tilanteeni. Kaikki muu elämässä menee seksin edelle. 

Mä olen tullut siihen tulokseen että kaikille seksi vaan ei ole yhtä iso osa elämää kuin itselle esim. Mitä en ihan ymmärrä, koska omasa parisuhteessani seksi on käytännössä upeaa. Silloin kerran kuussa kuin sitä on. Vaikea käsittää sitä, että niinkin hyvä ja helppo nautinnonlähde ei kiinnosta. 

Sisustaminen on tärkeämpää. Face on tärkeämpää, pitää tietää mitä ihmisille kuuluu. Sarjat ovat tärkeitä, telkkaa voi katsoa ja sitten onkin liian väsynyt seksiin. Huoliteltu ulkonäkö on tärkeää myös, ja liikunta. Kaikki muu menee tuon mulle tärkeimmän edelle. Tajuun sen että toinen tarvitsee seksiin syttyäkseen kaiken olevan kunnossa tavalla tai toisella. Joku sellanen tunne siitä että elämä on juuri nyt järjestyksessä ja kaikki on puhdasta ja stressitöntä. Mitä itse en tajua. Seksi on paras tapa rentoutua. 

Miksei tämäntyyppisestä naisten haluttomuudesta puhuta enempää?  Se olisi toki aika epämuodikas aihe. Eihän kukaan halua tunnustaa sitä ettei seksi oikeasti kiinnosta. 

Että ristiriitainen olo itselläkin. Haluaa haluta kumppaniaan, mutta se ei anna siihen tilaisuutta. Muutaman vuoden niukkuudesta kärsimisen jälkeen alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. 

Siis kaikella rakkaudella, mutta sinä itse valitsit vaimosi. Ilmeisesti hänelle se kerta kuussa on sopiva määrä seksiä. Vähän niin kuin jos itse olisin kova matkustelemaan ja haluaisin käydä kerran kuussa jossain, edes pikkumatkalla. Mutta mieheni taas kokisi, että vaikka matkustelu on hauskaa, niin kerta vuodessa on hänelle riittävästi. Luuletko, että mies nauttisi jos väkisin raahaisin häntä mukaan? Olisiko miehen haluttomuus matkustella suhteemme ongelma? Vai se, että kaksi toisilleen tietyllä alueella sopimatonta ihmistä päätyi yhteen ja ovat kyvyttömiä olemaan yhdessä tavalla, joka toimii täysin kummallekin? Vaihtoehdot taitaa olla että joko sopeudu ja tyydy tai eroa. Valitettavasti elämässä harvoin saa ihan kaikkea.

Iso kysymys onkin, että miksi se muuttui ekan kahden vuoden jälkeen? Alku oli ihan erilaista. Jos tuon olisi tiennyt niin oliskin voinut miettiä että haluaako suhdetta syventää ja muuttaa yhteen.

r. nro 9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhautunut isi kirjoitti:

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Älä koskaan kerro vaimollesi että olet pettänyt. Se on iso loukkaus, ruma teko joka ei unohdu. Saattaa ottaa vielä lapsen ja lähteä. Älä loukkaa suotta.

Olen nainen ja kärsin seksinpuutteesta kun mieheni ei halua lähellekään yhtä paljon. Olen joskus miettinyt että lähden baarista hakemaan seksiseuraa kun on niin valtava tarve mutta en ole mennyt koska haluan vain omaa miestäni ja jo ajatus seksistä jonkun muun kanssa tuntuu tyhjältä ja kylmältä.

Minä annan oman kokemuksen perusteella ihan päinvastaisen neuvon: kerro vaimolle yhden illan jutustasi, ja miksi ne tapahtuivat. Minä kerroin miehelle, vaikka se oli vaikeinta ikinä. Kertomalla saat asian pois kaihertamasta sydäntäsi ja suhteen taas rehelliseksi.

Itsekin toivoisin että mies kertoisi minulle jos tekisi vastaavaa. Seksuaalisuus on normaali perusvietti ja sinä olet rakastamisen ja anteeksiantamuksen arvoinen. Toivotan rohkeutta ❤️.

No eihän suhde ole sitten enää koskaan rehellinen! Ja lisäksi pettäjä haluaa kertoa vain omaa oloaan helpottaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhautunut isi kirjoitti:

Ymmärrän, että tuntuu paskalta, jos ei pysty toteuttamaan itseään seksuaalisesti. Itse olen vaimoni kanssa ollut 10 vuotta yhdessä, joista kolme vuotta naimisissa. Seksiä on n. kerta kuussa, että siihen nähden saat mielestäni varsin paljon seksiä. Asiat olleet minulla näin ehkä viimeiset 7 vuotta. Nyt meillä on vähän yli vuoden ikäinen, ihana pikku poitsu, eikä vanhemmuus varsinaisesti lisää pariskunnan petipuuhia.

Teillä on kolme lasta ja varmasti ajatukset ovat vaimollasi muuallakin kuin seksissä ruuhkavuosien keskellä. Korona ei varmaan helpota tilannetta myöskään. Toivottavasti saat puhuttua vaimosi kanssa ja saat itsesi näköisemmän seksielämän. Toivottavasti sinulla itselläsi on myös joku kaveri, jonka kanssa pystyt keskustelemaan turhautumisestasi. Usein näissä tilanteissa se, jolla on vähemmän haluja, yleensä aina määrittää ne kertojen määrät - näin myös omassa tilanteessani. Muuta konstia yrittää parantaa tilannetta ei ole kuin puhuminen. Puhuminen ei ole helppoa, mutta yrittää kannattaa silti. Tsemppiä siihen. :)

Tämä seuraava saattaa kirvoittaa negatiivisia viestejä muilta kommentoijilta, mutta kirjoitan silti. Ei ole itsellä ketään kenelle puhua ja pakko "sanoa ääneen" edes johonkin. Ironia on siinä, että omassa tilanteessani puhuminen ei ole tuonut itselleni haluamaani lopputulosta. Elän puutteessa ja seksittömyys tuntuu aivan karmivalta.. Vatsaa kiristää musta solmu, kun edes kirjoitan tätä viestiä. Olen yrittänyt parantaa seksielämääni vaimoni kanssa, on puhuttu ja käyty terapiassa. Olen ostanut leluja, tehnyt enemmän kuin osuuteni kotitöistä, vietän valtavasti aikaa poikani kanssa, pussaan ja kehun vaimoa. Lisäksi olen nyt 30-vuotiaana parhaimmassa fyysisessä kunnossa. Vaimo ei vain kerta kaikkiaan halua. Kerta kuussa on hänelle sopiva määrä ja muu aika menee töiden ja lapsen miettimiseen ja mihin muuhun nyt meneekään. Puhuminen on tuonut itselleni sen tiedon, että vaimon haluttomuus ei johdu oikeastaan mistään yksittäisestä tekijästä ja toisaalta voin olla itseni kanssa rauhassa ja sanoa yrittäneeni. Mutta.. Samaan aikaan halveksin itseäni, koska olen pettänyt vaimoani 5 kertaa seksittömyyden vuoksi. Kaikki eri naisten kanssa, baarista pokaamalla. Jokaiseen kertaan on liittynyt runsas alkoholin käyttö ja olen sillä oikeuttanut tekoni, vaikka todellisuudessa halveksin itseäni niiden takia. Vaimoni ei ole syy, minkä takia olen pettänyt, vaan seksittömyys. Tämä on omanlaisensa paradoksi enkä ole tästä kenellekään kertonut, koska asiaa ei voi kuin tuomita. Täällä sekä muissakin keskustelupalstoilla ehdotetaan herkästi pettämistä tai eroamista jos "se kurja akka ei anna". Asia vaan ei ole todellisuudessa näin yksinkertainen. En mitenkään voi lähteä suhteesta lapsen takia ja pettäminen korventaa sisintä aivan helvetisti. Silti olen pettänyt monta kertaa.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että loppujen lopuksi, jos toinen ei oikeasti millään halua ja asiasta on oikeasti puhuttu ja tehty kaikki mahdollinen, ei haluavammalla osapuolella ole oikeastaan mitään vaikutusmahdollisuutta. Seksuaalinen patoutuminen on aivan hirvittävää, jos itse on seksuaalinen ihminen. Ajatus siitä, että nyt kolmekymppisenä seksielämäni parhaimmat ajat ovat takanapäin, on masentava ja musertava. Jos omia haluja voisi jollain lääkkeellä vähentää niin olisin ensimmäisenä ottamassa. Tästä huolimatta perhe-elämääni en aio tuhota enkä aio vaimolleni pettämisestä kertoa. Toisin sanoen, asialle ei voi mitään. Täytyy vaan kestää ja pahimmat paineet purkaa runkkaamalla.

Kuulostaa varmasti kaksinaismoralistiselta kannustaa puhumaan, mutta todeta, ettei itse pysty pettämisestään kertomaan, mikä on varmasti ihan aiheellinen kritiikki.

Juokse kun voit. 

Vaikka ethän sä voi. Hyvä kirjoitus, ihan kuin oma tilanteeni. Kaikki muu elämässä menee seksin edelle. 

Mä olen tullut siihen tulokseen että kaikille seksi vaan ei ole yhtä iso osa elämää kuin itselle esim. Mitä en ihan ymmärrä, koska omasa parisuhteessani seksi on käytännössä upeaa. Silloin kerran kuussa kuin sitä on. Vaikea käsittää sitä, että niinkin hyvä ja helppo nautinnonlähde ei kiinnosta. 

Sisustaminen on tärkeämpää. Face on tärkeämpää, pitää tietää mitä ihmisille kuuluu. Sarjat ovat tärkeitä, telkkaa voi katsoa ja sitten onkin liian väsynyt seksiin. Huoliteltu ulkonäkö on tärkeää myös, ja liikunta. Kaikki muu menee tuon mulle tärkeimmän edelle. Tajuun sen että toinen tarvitsee seksiin syttyäkseen kaiken olevan kunnossa tavalla tai toisella. Joku sellanen tunne siitä että elämä on juuri nyt järjestyksessä ja kaikki on puhdasta ja stressitöntä. Mitä itse en tajua. Seksi on paras tapa rentoutua. 

Miksei tämäntyyppisestä naisten haluttomuudesta puhuta enempää?  Se olisi toki aika epämuodikas aihe. Eihän kukaan halua tunnustaa sitä ettei seksi oikeasti kiinnosta. 

Että ristiriitainen olo itselläkin. Haluaa haluta kumppaniaan, mutta se ei anna siihen tilaisuutta. Muutaman vuoden niukkuudesta kärsimisen jälkeen alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. 

Siis kaikella rakkaudella, mutta sinä itse valitsit vaimosi. Ilmeisesti hänelle se kerta kuussa on sopiva määrä seksiä. Vähän niin kuin jos itse olisin kova matkustelemaan ja haluaisin käydä kerran kuussa jossain, edes pikkumatkalla. Mutta mieheni taas kokisi, että vaikka matkustelu on hauskaa, niin kerta vuodessa on hänelle riittävästi. Luuletko, että mies nauttisi jos väkisin raahaisin häntä mukaan? Olisiko miehen haluttomuus matkustella suhteemme ongelma? Vai se, että kaksi toisilleen tietyllä alueella sopimatonta ihmistä päätyi yhteen ja ovat kyvyttömiä olemaan yhdessä tavalla, joka toimii täysin kummallekin? Vaihtoehdot taitaa olla että joko sopeudu ja tyydy tai eroa. Valitettavasti elämässä harvoin saa ihan kaikkea.

Iso kysymys onkin, että miksi se muuttui ekan kahden vuoden jälkeen? Alku oli ihan erilaista. Jos tuon olisi tiennyt niin oliskin voinut miettiä että haluaako suhdetta syventää ja muuttaa yhteen.

r. nro 9

Se on ihan tutkittu asia että "rakastuminen" kestää juuripa sen about 2 vuotta. Sen jälkeen ilmeisesti suhde joko kaatuu tai siinä alkaa se rakastamisvaihe, missä toinen on tärkeä, mutta kiinteä osa elämää ja tunteiden palo laantuu, sillä maailmassa on muitakin huomioitavia asioita eikä hormonimyrsky voi kestää ainiaan. Eihän elämästä muuten tulisi mitään kun pitäisi koko ajan haluta ja ikävöidä toista. Tuskin sä itsekään olet vaimoosi samalla tavalla ihastunut enää kuin olit niinä ensimmäisinä vuosina. Haluat nimenomaan seksiä ja haluat sitä häneltä koska et sitä saa. Jos saisit koko ajan, niin sitten olisit todennäköisesti yksi niistä, jotka täälläkin valittaa kun ei niin kiinnostaisi kyntää samaa vakoa vuosikymmeniä putkeen.

Tarinan opetus: älä tee pitäviä sopimuksia sillon kun hormonit hyrrää.