Kauppalehti: Euroopan seuraava askel hahmottuu

EU-maiden valtiovarainministerit pääsivät sopuun reilun 500 miljardin euron pelastuspaketista pääsiäisen alla. Siinä ei ole koronabondeja, mutta silti useita yhteisvastuullisia elementtejä, kuten työttömyysturvatakuu, jossa EU ottaa jäsenvaltioiden takaamaa lainaa markkinoilta.

Monien arvostelijoiden mukaan paketti ei riitä. He haluavat enemmän ja yhteisiä elvytystoimia. Ranskalaiset ovat ehdottaneet jälleenrakennusrahastoa, josta ei päätetty rahaministereiden kokouksessa.

Komission ulostuloista ja muista EU-tason keskusteluista alkavat hahmottua Euroopan seuraavat askeleet: uusi, koronaelvytyksellä maustettu EU:n budjetti ja eikä muuta. Ei erillistä, hallitusten välistä jälleenrakennusrahastoa eikä koronabondeja.

Komissio ei ole vielä kertonut, kuinka suuri olisi uusi budjetti, EU-kielellä MFF. Uuden 7-vuotisen kauden on tarkoitus alkaa 2021, mutta keskustelut siitä ovat tyssänneet koronan takia. Jo aiemmin helmikuussa 2020 EU-johtajien väliset neuvottelut eivät tuottaneet tulosta, koska Pohjois-Eurooppa vastusti budjetin kasvattamista ja Etelä- ja Itä-Eurooppa vastusti leikkauksia.

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on jo hetken aikaa muistuttanut jäsenmaita siitä, että EU:n budjetista pitää päästä sopuun. Koronan keskellä muistutukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Nyt von der Leyen on keksinyt, miten iskeä monta kärpästä yhdellä iskulla.

”Seuraavan EU:n budjetin pitää olla Euroopan vastaus koronakriisiin. Jotta se voi tehdä niin, se on oltava täysin erilainen verrattuna normaaleihin EU:n budjetteihin. MFF on sopiva, koska se on hyväksytty ja paras työkalu koheesion ja talouksien yhdentymisen edistämiseen”, von der Leyen sanoi keskiviikon tiedotustilaisuudessa.

Monta kärpästä yhdellä iskulla
Jos jälleenrakennus toteutuu EU:n budjetilla tai edes sen yhteydessä, kokonaisuus voi perustellusti olla entistä suurempi. Eurokomissaari Valdis Dombrovskis antoi viitettä haastattelussa Handelsblatt-lehdessä, jossa hän sanoi, että EU voisi rahoittaa jopa 1500 miljardin euron kokoista elvytyspakettia, ilmeisesti normaalin EU-budjetin lisäksi.

Aiempaa suurempi kokonaisuus sopisi nettosaajille, jotka eivät halua leikkauksia EU-tukiinsa. EU:n budjettia käytettäessä ei myöskään tarvittaisi erillisiä yhteisvastuullisia velkakirjoja, joita Pohjois-Eurooppa inhoaa eikä voi enää hyväksyä menettämättä poliittisesti kasvojaan. Välillinen yhteisvastuu olisi helpompi.
Pohjois-Eurooppa voisi myös niellä suuremmat nettomaksut, koska ne voivat vaikuttaa EU-budjetin rahankäyttöön, toisin kuin toisten jäsenmaiden menoihin. Tosiasiassa yhteisvastuu kuitenkin lisääntyisi, koska EU:n budjetti ja EU:n velanotto ovat jäsenmaiden takaamia.

Yksi suurimmista voittajista olisi eurooppalainen liittovaltio, sillä isompi kassa tarkoittaisi isompaa vaikutusvaltaa. Eurooppalainen yhteistyö ei tapahtuisi hallitustenvälisenä, kuten hätärahasto EVM:n koronaluotot, vaan EU-instituutioiden kautta.
Ongelma on, että se ei ainakaan lyhyellä aikavälillä pysty tasoittamaan eurooppalaisten talouksien välisiä eroja. Ja nimenomaan lyhyellä aikavälillä ongelmat esimerkiksi Italiassa voivat kärjistyä nopeasti ja uhata euroalueen vakautta.

Toinen ongelma on, riittääkö EU:n budjetti. Pystyykö komissio ylipäätään kanavoimaan kaikkea koronan luomaa investointitarvetta? Jos ei pysty, jäsenmaat ovat omillaan ja niiden julkisen talouden kestokyky markkinoiden punnittavissa. Siellä ongelmat kriisiytyvät, mistä viitettä antaa jo Italian lainojen korkojen nousu ja euriborien kääntyminen kasvuun.

Kauppalehti