Työpaikan vaihto - Mistä tietää?

Jos vuoden aikana ei ole yhtään sellaista "kiva mennä töihin" -päivää, ja jos työ ei tarjoa mitään mahdollisuuksia kehittyä ammatillisesti ja oppia jotain uutta, on aika katsoa uutta paikkaa. Todennäköisesti tuo palkkakehitys asiakin korjaantuu vain työpaikkaa vaihtamalla. Jatkuva ärtymys syö sisältä päin eikä ole hyväksi sinulle.

Useinmiten työkaverit on kivoja, mutta pelkästään sen takia ei voi jäädä johonkin työpaikkaan roikkumaan. On mietittävä omaa ammatillista osaamista ja sen kehittämistä siten, että oma arvo työmarkkinoilla säilyy. Kivoja työkavereita on todennäköisesti muissakin paikoissa.

Aika harvoin palkka nousee indeksikorotuksia enempää kuin työpaikkaa vaihtamalla. Tai sitten täytyy ensin etsiä se uusi työpaikka, jolloin nykyinen työpaikka haluaa vastata tarjoukseen. Vähissä on tilanteet, jossa työnantaja pyytämällä tai oma-aloitteisesti tarjoaa.

Itse odottaisin tän koronan ohi ennen kuin tekisin mitään isompia päätöksiä. Luultavasti ainakin omalla kohdallani sillä on osuutensa omassa työapatiassani. Riski joutua ojasta allikkoon on uskoakseni tällä hetkellä tavallista suurempi.

Ajattelin itse toimia näin. Uskon näkeväni todellisen tilanteen sitten, kun ympärillä olevat tekijät ovat kunnossa.

Oman kokemuksen mukaan siinä vaiheessa, kun päähän tulee ensimmäisen kerran ajatus siitä, että työpaikkaa voisi vaihtaa, se on lopun alkua. Sitä alkaa ihan vain huvikseen vilkuilemaan sivuille ja kohta jotain tuleekin jo vastaan.

Vaihtelu virkistää.

Vierailija kirjoitti:

Itse odottaisin tän koronan ohi ennen kuin tekisin mitään isompia päätöksiä. Luultavasti ainakin omalla kohdallani sillä on osuutensa omassa työapatiassani. Riski joutua ojasta allikkoon on uskoakseni tällä hetkellä tavallista suurempi.

Ajattelin itse toimia näin. Uskon näkeväni todellisen tilanteen sitten, kun ympärillä olevat tekijät ovat kunnossa.

Tämä on ihan hyvä pointti. Omalla kohdallani tyytymättömyys esimieheni kyvyttömyyteen johtaa ja toimia esimiehenä ei liity pelkästään koronaan, mutta toki tällainen tilanne on johtamisen kannalta haastava ja korostaa asiaa entisestään, mikä lisää tyytymättömyyttä.

Olen myös miettinyt sitä, että tutustuminen ja sopeutuminen uuteen paikkaan on nyt haastavaa, kun ihmisiin tutustuminen on vaikeaa jatkuvan etätyön takia. 

Itse olen todennut että sitten kun aamulla vituttaa nousta ja lähteä, on aika alkaa tutkia uusia mahdollisuuksia. 

Jos työt on herkkua, herrat tekis ne itse. Harva löytää unelmaduunia, joka on ihqudaalollipop joka aamu 50 vuotta. Jos vaihdat, saatat joutua ojasta allikkoon. Myönnä vaan ihan reilusti että orjana raataminen ei ole kivaa, oli homma mikä tahansa ja tyydy kohtaaloosi kuten kunnon orjan kuuluu.

Työmyyrä kirjoitti:

Vähissä on tilanteet, jossa työnantaja pyytämällä tai oma-aloitteisesti tarjoaa.

(Lisää palkkaa)

Joskus oli samantyyppinen tilanne kuin aloittajalla. Tein erinnäisiä järjestelyjä ja lopulta työnantaja kysyi että mitä pitää olla että jäisin. Ei sillä siinä vaiheessa ollut enää mitään merkitystä, se kysymys olisi pitänyt käsitellä vuosi pari aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Vähissä on tilanteet, jossa työnantaja pyytämällä tai oma-aloitteisesti tarjoaa.

(Lisää palkkaa)

Joskus oli samantyyppinen tilanne kuin aloittajalla. Tein erinnäisiä järjestelyjä ja lopulta työnantaja kysyi että mitä pitää olla että jäisin. Ei sillä siinä vaiheessa ollut enää mitään merkitystä, se kysymys olisi pitänyt käsitellä vuosi pari aiemmin.

Minulle soitettiin kilpailevasta yrityksestä ja tehtiin tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Sitten olin samassa tilanteessa, kuin sinä. Kävin pitkän keskustelun työnantajan kanssa, kun se yritti taivuttaa minua jäämään. Missään vaiheessa työnantaja ei ollut puhunut mitään minun työstäni aiemmin. Jos työnantaja kokee jonkun ihmisen työpanoksen merkittäväksi, miksi siitä asiasta ei voi puhua ennen, kuin työntekijä on tehnyt päätöksen vaihtaa työnantajaa? Palkkakehityksessä ei ollut mitään vikaa, mutta kukaan ei koskaan puhunut siitä, miten hoidin työni ja mitä merkitystä sillä oli yritykselle. Joka vuosi pitäisi käydä kehityskeskustelu, mutta sitä koskaan käyty.

Tämä sama tapahtui myös uuden työnantajan kanssa. Taas kilpaileva yritys soitti ja taas käytiin samanlainen keskustelu, mutta olin jo sopinut asian uuden työnantajan kanssa. Eli taas tuli tärkeys esiin, josta ei puhuttu mitään ennen irtisanoutumista. No kolmas kerta sitten oli se, missä oli asioita ajatteleva työnantaja. Asioista keskusteltiin ja siellä olin sitten eläkkeelle asti.

Työnantajat tuntuvat kokevan työntekijän työpanoksen itsestäänselvyytenä ja hyvä työntekijä huomataan kyllä jossain muussa yrityksessä ja silloin vasta työnantaja herää, kun työntekijä irtisanoutuu.