Mietittekö lapsentekoa parinmuodostamisvaiheessa?

mulla on pääkriteerinä juuri se että naisesta tulisi hyvä vaimo ja haluaa paljon lapsia.

 

Kyllä, aina olen ensimmäisillä tai toisilla treffeillä kysynyt haluaako toinen lapsia. Jos ei haluaisi tai ei tiedä haluaako, se olisi siinä. Minä haluan lapsia.

Kun olin eksän kanssa, tiesin ettei hänestä olisi tullut kovinkaan kummoinen isä, mutta ajattelin että suurin osa miehistä on varmaan vain okei sen asian kanssa että nainen haluaa lapsia. Ajattelin että hoitaisin lapset yksin ja mies olisi enemmän aviomiehen kuin isän roolissa.

Onneksi tuli ero, koska tapasin sitten nykyisen mieheni, joka itse alkoi puhumaan lapsista ekoilla treffeillä. Puhuimme paljon lasten kasvatuksesta jo hyvin hyvin alkuvaiheessa suhdetta. (Toki suhteessa oli muutakin kuin vauvat, mutta sitä tässä kysyttiin) Mies ilmaisi haluavansa jäädä kotiin vauvan kanssa yms. Sitten ostettiin talo ja mies alkoi mittailemaan lastenhuoneen kokoa ja miettimään miten järjestetään tavarat kun vauva tulee. Oltiin kihloissa ja puolitoista vuotta seurusteltu, kun jätettiin ehkäisy pois. Olin silloin 25. Nyt ollaan melkein vuosi yritetty vauvaa rennoin mielin, kun ollaan molemmat nuoria vielä ja olisi toisaalta ihan kiva ehtiä naimisiin ennen synnytystä. Toivottavasti saisimme lapsia kun kumpikin haluamme niitä kovasti.

Tietenkin mietittiin. Ja puhuttiin meidän tavoitteista, unelmista ja arvoista heti ensikättelyssä. Muutenhan me vain kumpikin tuhlaisimme toistemme aikaa.

Tietoisesti en ole miettinyt. Minulla ei ole koskaan ollut haaveena saada lapsia, mutta toisaalta en ole suhtautunut ajatukseen myöskään kielteisesti. Yhden miehen kohdalla huomasin yllättävästi miettiväni, että voisin tehdä lapsen hänen kanssaan vaikka heti. En enää usko että voisin alkaa suhteeseen miehen kanssa, josta ei sitä samaa ajatusta heräisi.

Kyllä, otan lapsiasiat varhain puheeksi, koska, jos mies haluaa lapsia niin se on sitten siinä. En itse halua missään tapauksessa lapsia.

Kyllä, aikanaan mieheeni tutustuessa otin heti alussa puheeksi lapsisuunnitelmat. Jos mies ei olisi halunnut lapsia tai olisi ollut jotenkin epämääräinen/vastuuton/huono tuleva isä, en olisi jatkanut suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin seurustelemaan pari kuukautta japanilaisen tytön kanssa, kunnes oli pakko tunnustaa, että en halua kuollaksenikaan sekarotuisia lapsia. Ainoa vaihtoehto oli jättää likka, mikä kyllä tuntui ja tuntuu edelleen ikävältä, kun toinen oli onnensa kukkuloilla ja muutenkin kiltti ja ystävällinen kumppani.

Mutta ajattelepas, lapsenne olisivat todennäköisesti saaneet suht hyvät geenit, koska luultavasti ette jaa samoja huonoja geenejä.

sekarotuisilla on vaikeaa aina. He ei kuulu kunnolla mihinkään.

Kyllä suhteen alkumetreillä kannattaa tuoda esiin, jos lapsia haluaa eipähän ehdi ainakaan liikaa kiintyä ihmiseen, jolla voikin olla aivan erilaiset ajatukset asiasta.

Sikäli joo, että en halua mitään iskää, enkä halua lapsia. Eli ei lapsia, nyt ja ikuisesti. Jos toinen osapuoli haluaa, tai "ei vielä tiedä" niin kiitos ja hei. Kyllä aikuinen tietää.

Olen vielä hedelmällisessä iässä, tietysti mietin lapsiasioita. Eri asia olisi, jos olisin vanhempi ja etsisin selkeästi kumppania jakamaan aikuista elämää.

Yllättävän monet ikäiseni eivät halua lapsia. Mikäs siinä. Mielestäni lapset ovat elämän suola ja sokeri. Ilman niitä elämä olisi tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monet ikäiseni eivät halua lapsia. Mikäs siinä. Mielestäni lapset ovat elämän suola ja sokeri. Ilman niitä elämä olisi tyhjää.

Lapsiraukat. Ikävä elämäntehtävä olla jonkun tyhjyyden täyttäjä.