Lue keskustelun säännöt.
Monilapsiperheet - vietätkö kaikkien lapsiesi kanssa yhtä paljon kahdenkeskistä aikaa?
26.01.2021 |
Itse pidin 2 lapsen kanssa aina huolta siitä, että he saivat saman verran aikaa minun kanssa. Oli se sitten harrastuksissa tai kauppareissulla. Lisäksi kerran viikossa lellin toista, jollain millä he itse halusivat.
Eilen oli surullista taas huomata 2 FB kaverin päivityksiä. Toisella on 3 lasta ja toisella 4. Keskimmäiset tuppaa jäämään koko ajan ilman ansaittua huomiota. 3-lapsisen perheen lapsia koskevista seinäpäivityksistä keskimmänen oli saanut viime vuonna 3 päivitystä, jossa siis sisarukset mukana. Ei yhtään yksittäistä. Esikoista ja kuopusta koskevia päivityksiä sen sijaan oli kymmenittäin. Ihan kuin se yksi olisi johonkin kadonnut perheestä. 4-lapsisen päivityksistä kolmosesta en löytänyt viime vuoden puolelta kuin yhden päivityksen ja siinäkin lapsi oli sotkenut jotain, mistä äiti harmissaan. On aika raakaa katsoa, miten huomiopolitiikka monikkoperheissä toteutuu. Tämä on todistettavissa myös kyläillessä. Jos väliinputoajilla on asiaa vanhemmalleen, niin heidän prioriteeteissa muiden lasten huuto kuullaan paremmin. Illalla tämän 3-lapsisen perheen keskimmäinen lapsista "Matti" tuli viereeni istumaan ja kuopus "Seppo" olisi myös halunnut. Äiti siihen, että Matti päästätkö Sepon siihen istumaan kans. Eli äiti huolehti, että Seppo saa myös huomitota, jos Mattikin saa. Minä siihen, että "Me Matin kanssa istutaan nyt hetki kahdestaan, kun viime kerralla Seppo istui sylissä. Äiti kyllä katsoi pitkään ja ärsyyntyi selvästi, kun Matti sai enemmän minulta huomiota. Lapset ovat nyt 8, 7 ja 5.
Kuka teistä uskaltaisi kirjata viikon ajan kaikkien lasten yhteisajat kalenteriin ja verrata niitä?
ps. Nämä vain 2 ääripääperhettä, joilla tämä tulee hyvin esiin. Näin ei siis ole kaikilla tuttavaperheillä.
Kommentit (24)
Kukaan meistä ei kasva kivuttomasti aikuiseksi.
Esikoinen kokee isompia paineita kuin muut, esikoisella on yleensä tiukimmat säännöt ja hän joutuu tavallaan raivaamaan tien sisaruksilleen. Toisaalta esikoiset on tutkimusten mukaan älykkäimpiä, ehkä juuri tästä syystä kun joutuvat ponnistelemaan enemmän.
Keskimmäinen jää usein vähemmälle huomiolle, toisaalta elämä on seuraavalle helpompaa kun esikoinen on käynyt jo suurimmat taistelut vanhempien kanssa ja vanhemmat ovat jo vähän fiksumpia ja luottavaisempia. Keskimmäinen saa yleensä nopeammin vapauksia.
Kuopus sitten on usein koko perheen lemmikki ja hänelle elämä tarjoillaan jo puoliksi valmiina. Isommat sisarukset on esikuvia ja idoleita ja saa pysyä ”vauvana” pitkään. Vanhemmat ovat kaikista rennoimpia kuopuksen kanssa.
Jokainen joutuu käymään omat taistelunsa, oli sitten ainokainen tai yksi neljästä. Jotain saa ja jotain menettää. KUKAAN ei saa kaikkea. Minäkin olin keskimmäinen lapsi, mutta ihan keskustelemalla sisarusten kanssa olen ymmärtänyt, että heillä oli sitten omat haasteensa elämässä ja kasvamisessa. En silti mistään hinnasta vaihtaisi sisaruksiani mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli perheessä 5 ja minä toiseksi nuorin. Myönnän kyllä saaneeni enemmän huomiota ainoana tyttönä. Veljet sen sijaan ovat taistelleet olemassaolostaan. Nyt aikuisena keskimmäiset on molemmat masentuneita ja 2 muuta porskuttaa. Ei pitäisi yleistää, mutta huomannut itsekin, että joka perheessä joku on se lellikki ja usein se on vanhin tai nuorin. Näin myös vanhimman veljeni perheessä, jossa 3 lasta. Keskimmäinen jää aina paitsioon.
Mun mies on 8-lapsisen perheen esikoinen. Hänen lapsuudessaan uutta vauvaa on siis pukannut aina parin vuoden välein.. Jotenkin huomaan sen hänestä. Hän on lapsuuden perheessään varmaankin ollut sellainen ”näkymätön Elina” joka on vetäytynyt omiin oloihinsa, pysytellyt pois jaloista ja yrittänyt olla mahdollisimman kiltti poika josta ei ole vanhemmille harmia, koska vanhempien huomio on aina ollut uudessa pienokaisessa.. Semmonen helposti vetäytyvä ja liian vaatimaton hän on vieläkin. Tuntuu, että patoaa tunteensa. Toivoisin, että tän toisi enemmän persoonaansa esiin ja mielipiteitään ja yritän häntä siihen rohkaista.
Up