Stressistä aiheutunut romahdus/burn out, miten tapahtui?
Pitkään jatkunut stressi vaivaa ja kokoajan iskee lisää pahempia oireita. Olen lukenut että joillakin on jatkunut samaan malliin kunnes iskenut romahdus. Kertokaa miten se teillä tapahtui? Menikö terveys pahasti vai eikö vaan päässyt enää sängystä ylös tms.? Loma tulossa pian joten toivon että helpottaa itsellä tai muuten on pakko hakea sairaslomaa.
Kommentit (11)
Menin aamulla töihin, mutta jäin pukuhuoneen lattialle itkemään, enkä päässyt sieltä ylös ennen kuin kollega tuli auttamaan ja käski lääkäriin.
Ei töissä mitään mutta joskus on ollut superilkeitä työkavereita tahallaan ilkeitä kun kaikkea pitää kestää vaan . Mutta työ on aiheuttanut kyllä kipuja ranteissa niskassa selässä ja muita työtapaturmia . Työkaveri voi olla vihamielinen antaa vääriä syytöksiä ,puhuu pahaa muista ja panettelee . Se on raskaampaa kuin työ . Parisuhde ongelmat vaikuttaa jaksamiseen myös se jos on vapaalla kavereita jotka huijaa varastaa vie palkkarahat tavaroita niin se vasta masentaa .
Kun itse ns. romahdin tai se piste kun hain apua minulle tuli sellaisia oireita, joita ei ole aikaisemmin ollut mm. aloin änkyttämään, hengityskatkoksia yöllä nukkuessa ja heräsin tukehtumisen tunteeseen, puhe hidastui ja sanojen tuottaminen oli muutenkin tosi vaikeata, koska en muistanut sanoja, en pystynyt enää peittelemään olotilaani vaan olin joko aivan kierroksillakäyvä ja ylipirteä tai sitten täysin omissa maailmoissani ja itkukurkussa ahdistuneena jossain nurkassa. Olin myös todella vainoharhainen ja kuvittelin että kaikki, työkaverit, kaverit, kaupan kassa, kuka vain vihaa mua. Ahdistus oli jatkuvaa ilman taukoja, todellisuudentajun hämärtymistä jonkin verran, painajaisia, ärsyynnyin ja loukkaannuin todella helposti, ihmisten kanssa keskustelu oli vaikeaa, koska en pystynyt keskittymään siihen mistä puhutaan, arkisten asioiden hoitaminen ja ajattelu oli myös vaikeaa koska mielessä pyöri nämä isommat päänsisäiset ongelmani 24/7.
Tavalaan oli onni onnettomuudessa, että ajauduin tuohon pisteeseen ja sain apua.
Toisten tekemät vääryydet kyllä ne vaikuttaa ja jos väärin syytetään .
Minulla yksinäisyys, työttömyys/pätkätyö, ikävä ilmapiiri työpaikalla. Mikään ei enää koskaan parantunut.
Nyt ikä mulla 29v, olen vihannes.
Muistaa pitää että uskontofaanaatikot tekee itse pahempia syntejä vääryyksiä myös työpaikoilla .
Kiinnostaa lähinnä noi fyysiset ym. oireet mitkä siitä seurasi, ei niinkään miksi tapahtui että oliko työkaveri vai mikä. Pelkään itse ylikuormittuvani ja mietin vaan että mistä sen sitten todella huomaa, kun kaikkea vaivaa tuntuu sietävän kyllä pitkään..t: ap
En muistanut enää asioita, päätä särki jatkuvasti enkä nukkunut ollenkaan. Sitten tuli psykoosi ja jouduin sairaalaan ja jouduin jäämään kokonaan pois töistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla yksinäisyys, työttömyys/pätkätyö, ikävä ilmapiiri työpaikalla. Mikään ei enää koskaan parantunut.
Nyt ikä mulla 29v, olen vihannes.
❤️
Anna itsellesi aikaa, ole hyvä itsellesi.
Yritä löytää joku kiva asia, mistä saat iloa, edes vähän.
Älä suostu kenenkään ohjailtavaksi ja määräiltäväksi.
Pidä omat rajasi; kukaan ei saa ylittää niitä ilman lupaasi.
❤️
Koin kaiketi pienimuotoisen psykoosin, mutten jäänyt siitä "kiinni" töissä. En kyennyt tuottamaan ymmärrettävää tekstiä enkä kirjaamaan numeroita oikein. Saatoin lähteä liikkeelle ja huomata unohtaneeni, mitä olin tekemässä. Jouduin kirjoittamaan ruutuvihkoon aamurutiinini ja lukemaan paperilta joka aamu, mitä säällinen ihminen tekee ennen töihin lähtöä. Minulla oli vahvoja sadistisia haaveita sekä itseäni että muita kohtaan. Kurkussa kouristeli kipeä spasmi, eikä mikään deodorantti pitänyt stressihien hajua kurissa.
Oloni heikkeni niin hivuttaen, että tajusin asioiden olevan pielessä vasta, kun saatoin lomalla valvoa kaksi vuorokautta putkeen ja nukkua yhden - jatkuvasti elämäni surkeutta ja työasioita miettien. Lisäksi sain toispuoleisen kasvohalvauksen.
Ei vaan enää pysty tekemään yhtään mitään.