Haluaisin ystäviä mutta olen niin huono keskustelemaan

Minulla on kyllä sellaisia tuttuja, jotka ovat vaikuttaneet kiinnostuneilta ystävystymään enemmän, mutta en jotenkin osaa. Miehen kaverien vaimot ja lapsen kautta.
En varmaan vaikuta ujolta noissa vietoissa missä on paikalla mieheni ja lapset, mutta minua jännittää ajatus nähdä potentiaalisia kavereita kahdenkesken. Pelkään olevani outo, hiljainen tai tylsä. Pelkään sitä että meillä tulee vaan pitkä hiljaisuus ja toinen lakkaa tykkäämästä minusta. Sen takia siis, etten välttämättä oikein keksi mitään puhuttavaa. Olen kyllä hyvä kuuntelemaan, välittävä, luotettava ja kiltti, mutta huono avautumaan omasta elämästäni jos kukaan ei kysy.

Puolisoni kanssa puhun paljonkin koska hänen kanssaan osaan olla rento. En tiedä kuinka kauan kestäisi että osaisin olla samalla tavalla rento jonkun toisen naisen kanssa. Nyt kun tätä kirjoitan, tajuan, että olen hyvin varautunut enkä siis oikein luota ihmisiin enää.