Kasvatusala, lastensuojelu ja kohta sote-alakin on omituisen traumakeskeisyyden ja väärinymmärrettyjen ihmisoikeuksien myrkyttämä

Huonostikäyttäytyviä lapsia, nuoria, aikuisia ja kohta vanhojakin käsitellään kuin herkästi rikkimenevinä vaaseina.

Ei, en tarkoita oikeasti töykeää ja latistavaa kohtelua, sitä on vielä 30 vuotta sitten ollut esim.lastensuojelussa.

Vaan että sanoitetaan tunteita silloinkin kuin pitäisi sanoa vaan EI (ja lyhyet perustelut päälle), osallistetaan liikaa vaikka aikuiset osaisivat päivän ohjelman laatia lasta monipuolisemmin, ei anneta opettajille vanhoja valtuuksia kurinpitoon. Jne.

Kasvatusala ja lastensuojelu on täynnä lempeästi puhuvia työntekijöitä, koska jämäkästi puhumalla lapset traumatisoituvat.

Koska lasten oikeus. Koska lapset. Koska lasten voimaannuttaminen. Koska lasten parlamentti.

Lisätään tähän some, jota muksut tiiraavat päivät pitkät... ne räävittömät videot ja tiktokit tekevät sen, että lapsi käsittää että kaiken pitää olla nopeaa ja hauskaa. Ne purkavat sen vähäisenkin kasvatustyön.

Mutta kun elämä on myös tylsien velvollisuuksien kestämistä.