Mies haluaa kosia, minun kosinta ei käy..
Mistä tämä typerä perinne kumpuaa, että se on miehen homma kosia ja nainen odottaa sitä ja suostuu heti kun vaan mies on valmis? Eli me naiset ollaan aina valmiita, se on miehen osa päättää koska on itse valmis - ja sitten kihloihin. En olisi uskonut törmääväni tällaiseen raikkaaseen tuulahdukseen viime vuosituhannelta, mutta kas, tässä ollaan!
Olemme vähän alle nelikymppinen pariskunta, yhdessäoloa takana viitisen vuotta. Meillä menee hyvin, viihdytään yhdessä ja kaikki natsaa, rakastan häntä ja hän minua. Ei olla kihloissa, mutta tämä ei ole siksi etten minä haluaisi. Kuukausi sitten pienessä humalassa sanoin miehelle, että mentäisiinkö vaikka kihloihin ja mietittäisiin avioliittoa, kun on tämä yhteinen asuntolaina ja kaikkea. Mies sanoi, että haluaa kanssani naimisiin, mutta haluaa kosia itse ja aika / paikka ei ollut oikea juuri silloin. Meni hieman maku tähän koko kihlautumiseen: miten se on jotenkin hänen päätöksensä? Tulee mieleen sellainen tunkkainen vanha sukupuolirooliasetelma, missä nainen on haaveillut prinsessahäistä ja -mekosta koko elämänsä ja odottaa kynsiään syöden hetkeä, jolloin mies(kin) on valmis ja kosii ihanan sormuksen kanssa. Miksi se on jotenkin miesten oikeus ja me naiset vaan odotellaan koska miehet on valmiita? Tai että saa vähän niinkuin pakit, kun itse kysyy tätä vaikka mieskin sanoo olevansa minusta ja suhteesta varma ja valmis avioon?
Ei ole kesähäitä tulossa :D
Ärsyttää tämä asetelma!
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikoinaan niin samaa mieltä. Koska tasa-arvosta niin puhutaan, niin kaipa sitä voi kosia kuka tahansa. Kosin sitten karkauspäivänä. Arkinen kosinta, kun kysäisin, että mitäs mieltä olet, jos mentäis naimisiin. Mies vastasi kyllä ja varattiinkin sitten maistraattiaika kuukauden päähän.
No eikös kaverini siihen sitten vinkumaan, että mistä tiedät, että mies oikeasti halus naimisiin, kun en odottanut miehen kosintaa. Että nyt raahaan kuulemma miehen väkisin naimisiin. No, 25 vuotta tulee avioliittoa täyteen tänä keväänä, joten kärsivällinen on mies ollut ja lapatossu, kun on naimisissa väkisin pysynyt näin pitkään. Odotan tässä, koska kaverini ennustus toteutuu, että mies lähtee, kun eihän kukaan mies suostu naisen kosintaan vapaaehtoisesti ja halua naimisiin, ellei saa itse kosia.
Joten eroa odotellessa....
Jos ei sen taso riitä parempaan, niin ei se lähde. Miehet joilla ei ole hyviä vaihtoehtoja jäävät.
Olkoon sitten näin :D
Sittenhän meillä kahdella laaduttomalla on ollut hyvä olla yhdessä, kun kumpikaan ei ole lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää koko kosinta ylipäätään. Eikö aikuiset ihmiset voisi keskustella tuollaisesta isosta päätöksestä yhdessä sen sijaan että toinen kysyy haluatko ja toinen vastaa joo tai ei. Minä yritin kerran puhua naimisiinmenosta mieheni kanssa ja alkoi kauhea vouhkaaminen että kosinko häntä. No en, vaan tahdon keskustella asiasta. Asia jäi sitten sikseen kun en viitsi enää edes ottaa sitä puheeksi.
Juuri näin.
Me menimme naimisiin ilman kosintoja, yhdessä sopien. Keväällä 32v hääpäivää juhlitaan.
Kosinta on useimmiten miehen ainoa ohjelmanumero suuressa showssa jota naimisiin menoksi kutsutaan. Useimmiten ei morsiammen vanhemmiltakaan enää kysytä "lupaa" edes seremoniallisesti.
Naiset yleensä haluavat suunnitella häät (usein suunitelma on jo valmiina), eikä siinä mieheltä juuri mitään kysellä. Itse häissä sulhanen on sivuroolissa morsiammen suuressa juhlassa.
Nyt sitten haluaisit ottaa tuon viimeisenkin tehtävän mieheltäsi pois. Anna nyt hänen suorittaa oma osuutensa omalla tavallaan, sinä saat sitten suorittaa loput halutessasi.
Aika ja paikka ei ollut sopiva. Kysyt humalassa, että mentäisiinkö kihloihin, kun on asuntolaina. Kosinta on monelle miehellekin iso juttu ja siihen halutaan romantiikkaa.
En olisi itsekään suostunut tuollaiseen kosintaan, jossa kuuluu humalaisen turhautuminen.
Ei mies halua kosia, kunhan vain keksi sinulle hätävalheen.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää katsoa miten hääohjelmissa morsiamet toitottavat, että tämä on HÄNEN päivänsä. Hän määrää. Hänen toiveensa ovat tärkeimmät. Miehen on suostuttava ( ja maksettava) jostain pinkistä tylliunelmasta. Aikuiset naiset haluavat leikkiä prinsessoja. Siinä olisi meillä naisilla peiliin katsomisen paikka.
Näihin katsomiisi hääohjelmiin hakeutuvat keskimääräistä paljon julkisuudenkipeämmät ja häähumuun hurahtaneemmat parit/morsiamet. Suurin osa ihmisistä ei ole sellaisia kuin tosi-tv antaisi ymmärtää.
Omassa tuttavapiirissäni häät ovat olleet parin yhteinen projekti, yhdessä maksettu, molempien toiveiden mukainen juhla. Esimerkiksi minä ja mieheni juhlimme rauhallisesti hyvän ruuan kera aivan lähipiirimme (alle 20 hlö) kanssa, emmekä _mistään_ hinnasta olisi menneet mihinkään tv-ohjelmaan. Sama epäilemättä koskee ylivoimaisesti suurinta osaa hääpareista.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää koko kosinta ylipäätään. Eikö aikuiset ihmiset voisi keskustella tuollaisesta isosta päätöksestä yhdessä sen sijaan että toinen kysyy haluatko ja toinen vastaa joo tai ei. Minä yritin kerran puhua naimisiinmenosta mieheni kanssa ja alkoi kauhea vouhkaaminen että kosinko häntä. No en, vaan tahdon keskustella asiasta. Asia jäi sitten sikseen kun en viitsi enää edes ottaa sitä puheeksi.
Minä ja puolisoni juttelimme yhdessä avioliitosta, naimisiin menosta ja häistä. Olimme molemmat sitä mieltä, että kyllä, se on seuraava askel. Ostimme ja kaiverrutimme sormukset ja menimme kauniiseen, rauhalliseen paikkaan antamaan ne toisillemme kauniiden sanojen kera. Siitä on jo vuosikymmen vierähtänyt, yhä onnellisina olemme yhdessä. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Miehet sanoo noin, koska mitään kosintaa ei koskaan tule. Turhaan odottelet. Jos mies on tyytyväinen nykyiseen menoon ja on nakittanut sut yhteiseen lainaan, miksi pitäisi naimisiin mennä?
Siis mitä ihmettä?
Nakittanut yhteiseen lainaan? Ajattelitko että ap on "nakitettu" johonkin lainaan ja sen takia vaan ollaan yhdessä? Avioliittoa ei mies halua kun on tyytyväinen näin.
No mikä muuttuu avion myötä?
Meillä ei ainakaan mikään muuttunut.
Isompi sitoutuminen ja luottamuksen osoitus toiseen se yhteinen laina on ja yhteinen koti vs joku paperinpala siitä että ollaan parisuhteessa.
Täälläkin kaikki kuvittelee ettei mies vaan halua naimisiin ap:n kanssa.
Ehkä se mies on suunnitellut romanttista kosintaa jossain vaiheessa ja haluaa tämän tehdä kun keksii miten ja missä.
Jotkut ovat oikeasti romanttisia.
Onko täällä ihmiset niin pettyneitä rakkaudessa että luulevat sen olevan ihan mahdotonta että jotkut oikeasti rakastaa?
Vierailija kirjoitti:
Kun oikea nainen kävelee vastaan niin kosinta tapahtuu kahdessa viikossa ja niillä, jotka ei oo lapsia halunneet on lapsikin jo tulossa. Olet varmaan tehnyt tiettäväksi haluavasi avioon. Jos mies aattelisi samoin, olisi hän viidessä vuodessa kosinut.
Mikä ratkaisuksi. Oottelet kunnes ehkä joskus pitkin hampain kosii, leroatte koska äijä löytää uuden tai päätät erosta itse. Pidä erittäin todennäköisenä vaihtoehtona, että sua vedätetään.
Jos mies (tai nainen) kosii kahden viikon tuntemisen jälkeen juokse ja lujaa! Ei yksikään täyspäinen hyppää avioliittoon tuntemattoman kanssa, pikaliitto viestii halusta sitoa toinen mahdollisimman nopeasti (narsisti?) tai muista henkisestä ongelmista.
En tiedä miten yhdestä kosinnasta saadaan näin iso ongelma. Se kosii kumpi haluaa naimisiin, siinä se. Ap haluaa naimisiin, mutta mies torjui - oli se torjunta kuinka kauniiseen pakettiin kääritty. "Mies haluaa kosia" tai "väärä aika" tai "myöhemmin" on vain kiertoilmauksia vastaukselle "ei". Miehen mieli voi muuttua myöhemmin ja tällöin hän kosii, mutta haluaako ap jäädä odottelemaan? Toisaalta 4-kymppisellä naisella tuskin kiire on enää mihinkään, paitsi jos vielä halua lapsia avioliittoon.
Otapa selvinpäin asia puheeksi ja ihan ystävällisesti sano että haluaisit että kihlautuminen tapahtuisi yhteisestä päätöksestä eikä kosinnan kautta.
Mä ite kysyin vaan mikä ois hyvä vuosi mennä naimisiin ja alettiin sille vuodelle suunnittelemaan häitä.
Mua ärsyttää koko kosinta ylipäätään. Eikö aikuiset ihmiset voisi keskustella tuollaisesta isosta päätöksestä yhdessä sen sijaan että toinen kysyy haluatko ja toinen vastaa joo tai ei. Minä yritin kerran puhua naimisiinmenosta mieheni kanssa ja alkoi kauhea vouhkaaminen että kosinko häntä. No en, vaan tahdon keskustella asiasta. Asia jäi sitten sikseen kun en viitsi enää edes ottaa sitä puheeksi.