Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä? Minun uupumukselle ei ole yhtään tilaa meidän parisuhteessa
25.01.2021 |
Mies alkoi masentumaan pari vuotta sitten. Olin silloin raskaana, odotin esikoistamme. Miehellä oli takaiskuja töissä ja työelämässä ja kai rahatkin stressasi kun oli lapsi tulossa. Tai mistä sen tietää miksi masentui. Silloin minulle paljastui, että masennusta oli välillä ollut ennen meidän tapaamistakin, mutta meidän yhdessäolovuodet se oli pysynyt poissa. Nyt lapsi on vähän yli kolme ja miehen masennus vain jatkuu.
Minun kannalta iso ongelma on se, että minun väsymykselle, uupumukselle tai ahdistukselle ei ole ollut yhtään mitään tilaa meidän suhteessa vuosiin. Jos minua uuvuttaa kotielämässä tai töissä jokin asia tai ahdistaa joskus jokin asia, niin en saisi olla yhtään väsynyt tai ahdistunut. Mies ei kestä ollenkaan, että millään tavalla otan esille tai näytän väsymystäni. Hän hermostuu, tuntuu jopa suuttuvan heti ja alkaa paasaamaan miten hän on uupuneempi tai miten hänellä on asiat paljon huonommin kuin minulla. Ja joudun siinä kuuntelemaan pitkät litaniat siitä miten hirveä hänen elämä on (luettelee asioita mitkä häntä masentaa ja mitkä hänen elämässä on huonommin kuin minun elämässä - hänen mielestään).
Olen alkanut jo miettimään eroa tilanteen vuoksi, kun en saa koskaan tippaakaan henkistä tukea häneltä mihinkään asiaan mikä minua uuvuttaa tai ahdistaa, oli ne isoja tai pieniä. Enkä saisi niitä edes näyttää, enkä saa niistä edes puhua. En tosin ole mikään kynnysmatto, vaan näytän ja puhun kuten haluan, mutta näin sitten niistä seuraa aina riita. Muita syitä eroon ei oikein ole, ja mietin että onko tämä ihan liian pieni syy erota kun lapsikin on niin niin pieni. Mihinkään terapiaan mies ei suostu, pyytänyt olen.
Kommentit (38)
Antaako ketjun naiset samat ohjeet miehille? Masentuneet naiset vaan helvettiin ja äkkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antaako ketjun naiset samat ohjeet miehille? Masentuneet naiset vaan helvettiin ja äkkiä?
Minkä neuvon sinä antaisit minulle?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Antaako ketjun naiset samat ohjeet miehille? Masentuneet naiset vaan helvettiin ja äkkiä?
Jos nainen käyttäytyy samoin kuin AP:n mies, niin kyllä. Kysymys ei ole pelkästä masennuksesta, vaan myös siitä miten mies totaalisesti hyväksikäyttää AP:ta eikä huomioi häntä ollenkaan. Ei masennus tarkoita että ihmisestä tulee välittömästi tuollainen k*sipää. Voisit sinäkin lakata maalaamasta kaikkia masentuneita ihmisiä AP:n miehen kaltaisiksi nilkeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaako ketjun naiset samat ohjeet miehille? Masentuneet naiset vaan helvettiin ja äkkiä?
Jos nainen käyttäytyy samoin kuin AP:n mies, niin kyllä. Kysymys ei ole pelkästä masennuksesta, vaan myös siitä miten mies totaalisesti hyväksikäyttää AP:ta eikä huomioi häntä ollenkaan. Ei masennus tarkoita että ihmisestä tulee välittömästi tuollainen k*sipää. Voisit sinäkin lakata maalaamasta kaikkia masentuneita ihmisiä AP:n miehen kaltaisiksi nilkeiksi.
aloittajan yksipuolinen nillitys onkin taas kiveen hakattu totuus
No, haluatko kiduttaa itseäsi ja lastasi vai haluatko kenties elää omaa elämääsi, hoitaa itseäsi, kasvattaa henkisesti terveen lapsen? Ihan siitä voi lähteä pohtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, haluatko kiduttaa itseäsi ja lastasi vai haluatko kenties elää omaa elämääsi, hoitaa itseäsi, kasvattaa henkisesti terveen lapsen? Ihan siitä voi lähteä pohtimaan.
En ymmärrä pointtiasi. En minä voi enkä halua lapsen isää lapsen elämästä poistaa vaikka eroaisinkin. Ap
Tunnistan tuon miehen empatiakyvyttömyyden. Meillä ex-miehen kanssa oli tilanne, että minun ongelmani olivat minun ongelmiani ja hänen ongelmansa meidän ongelmia. Lopputulos oli se, että vaikka väänsin itseni solmuun parisuhteessa, en koskaan ollut riittävä. Työni oli paskaa, opintoni olivat paskaa, harrastin liikaa, tein liian vähän kotitöitä, en huolehtinut lapsista.. Välillä mietin, että olenko psykoosissa, koska en tunnista miehen kokemusmaailmaa lainkaan. Jos minä lähdin harrastukseen, otin lapset mukaan ja olimme pari tuntia pois. Jos mies harrasti, hän oli useita tunteja, välillä koko päivän pois eikä vastannut puhelimeen. Kun leivoin lasten synttäreille, mies alkoi mäkättää, että hänen pitäisi saada myös yksi harrastus lisää, koska minä harrastin leipomista. Mielestäni leipominen rinnastuu ruuanlaittoon, mutta miehen mielestä se oli minun omaa aikaani ja puuhastelua. Huolehdin toki lapsista samaan aikaan. Leipomosta ei voinut tilata kakkuja, koska en olivat niin kalliita. Lopulta sain tarpeekseni kaikesta lyttäämisestä ja erosin. En halunnut näyttää lapsille niin sairasta mallia parisuhteesta. Mietin, etten ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos tyttäreni päätyisivät samanlaisiin parisuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapsi siinä taas kärsii . Jos eroatte mies saa vapauden ja alkaa parantua omaksi itsekseen ja saa hengittää vapaasti kun ei ole ketään painostamassa . Lapsi saa vapauden pelossa elämisestä ja mitä rahaan tulee lapsilisä on lapsen hoitoon . Aikuiset maksaa vuokran puoliksi . Molemmille oma asunto niin lapsi kasvaa sitten kahden kodin välillä.
Anna miehelle vaihtoehdot: joko menee terapiaan tai eroatte. Kohta nimittäin olet itse siellä terapiajonossa. Tilanne ei tule parantumaan ilman jompaa kumpaa noista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollenkaan kohtuullista miehen käytös.
Itselläni on vaikeita mt ongelmia jotka välillä vaikuttavat käytökseeni ja mielialaani (DID, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja masennus). Mielestäni kuitekaan ei ole kohtuullista, että teen niistä mieheni ongelmia tai jätän hänen tarpeensa huomioimatta sillä varjolla, että minulla on vaikeaa. (Toki ongelmani vaikuttavat parisuhteeseemme, sitä en kiellä.) On myöskin tärkeää oppia olemaan oikeuttamatta huonoa käytöstään mt ongelmien varjolla. Joskus tietenkin väistämättä tulee tilanteita joissa käyttädyn kohtuuttomasti, mutta silloin on tärkeää kertoa kumppanille olevansa pahoillansa ja kertoa mikä meni pieleen. Koetan oppia tällaisista tilanteista jälkikäteen, mitä voisin tehdä toisin.
Tämä ei tarkoita, etteikö ongelmiani tulisi ottaa huomioon suhteessamme tai että minun täytyisi varinaisesti piilottaa ne. Ne eivät kuitenkaan oikeuta minua vähättelemään kumppanini tunteita tai käyttäytymään ikävästi häntä kohtaan. Mt ongelmat eivät missään nimessä oikeuta käyttäytymään huonosti muita ihmisiä kohtaan, eikä muilla ihmisillä ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä huonosti käyttäytyvien ihmisten kanssa.
Miehelläsi on kasvamista tehtävänä. Jos ei kykene käyttäytymään asiallisesti ja huomaavaisesti kanssaihmisiään kohtaan mt ongelmiensa vuoksi, ei ole kypsä olemaan parisuhteessakaan.
Sinun tehtäväsi ei ole ymmärtää loputtomasti huonoa ja vähättelevää käytöstä ap. Masennus ei oikeuta tuollaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin moni mies on täysin empatiakyvytön ja suuttuu jos puoliso on sairas, uupunut tai ”ei parhaimmillaan”. Miehet ei kestä heikkoutta tai tarvitsevuutta, tai toinen ajatusmalli (pahempi) on se että naisen tulee olla aina iloinen ja reipas ja palvella miestä. Sit jos näin ei ole, alkaa tiuskiminen ja kiukuttelu.
Palstalla ollut sellaisiakin ketjuja joissa mies raivoaa jo siitä jos naisella kuume/flunssa eikä nainen jaksakaan kotitöitä. Sitten taas jos mies itse sairas, vaatii hoivaa ja palvelua.
Ylipäätään miesten ajattelu on uskomattoman omahyväistä ja itsekeskeistä.
Tämä on just se kotoa opittu perhemalli jonka ap jo ylempänä mainitsi. Pelottavan yleinen. Tekee pojista empatiakyvyttömiä ja tytöistä liian kilttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama täällä, paitsi siis mies terve. Olen uupunut (iiähan lääkärin dg) ja kotona vauvan ja taaperon kanssa. Sairaslomia on kirjoitettu mutta en voi niitä pitää, kun kukaan ei silloin hoida niitä lapsia. Lääkäri painotti että mun pitää levätä, ei saa hoitaa lapsia. Mutta ei ole tukiverkkoja eikä isovanhemmat osallistu ollenkaan elämäämme heidän omien vaikeuksiensa takia.
Nukun 2-3h yössä ja päivällä en voi levätä. Mies töissä, ja hänen on pakko ollakin että saamme leivän pöytään.
Eniten ärsyttää että mies kiukkuaa ja tiuskii ja kokee että olen laiska. 2-3h unien jälkeen en vaan jaksa olla iloinen kukkanen aurinkoisena.
Varsinkin kun ”työtä” on tauotta aamusta iltaan.Palaan töihin huhtikuussa joten sit varmaan uudet ongelmat edessä, mutta silloin sentään voi pitää sairasloman. Kotiäitinä ei voi pitää sairaslomaa.
Uupumuksesta ei saa palkallista sairaslomaa.
Kun jäät töistä sairaslomalle, olet sitten taas kotona kuten nytkin. Lapset ehkä päiväkodissa mutta paljon työtä kuitenkin.
Sinun pitää raivata omasta elämästäsi sitä tilaa uupumuksellesi ja masennuksellesi. Lopeta turha somettaminen ja itsesäälissä rypeminen. Kirjoitustasi on epämiellyttävää lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea uskoa että miehesi asenne muuttuisi. Mulla on sama mutta miehellä fyysisiä ongelmia. Meillä ei muut saa olla kipeitä kun mies. Joskus vielä tekee asioita joista tulee kipeämmäksi ja sen jälkeen kaikki arkiasiat jää mun hoidettavaksi. Välillä olen niin raivona että meinaan tikahtua. Olen puhunut, mutta kun ei mene perille.
Ilmeisesti joillakin on tarve tai halu heittäytyä lapsen asemaan myös parisuhteessa. Kun tilanne on kestänyt vuosia niin on vaikea enää puhua parisuhteesta kun toinen heittäytyy ihan huollettavaksi ja toisen pitää kantaa kaikki vastuu.
Ap sun elämä lasten kanssa olisi varmasti parempaa kun nyt kun vedät tota kivirekeä perässäsi. Kerran se kirpaisee ja sitten teillä on helpompi olla. Ei ole lapsillakaan hyvä olla siinä ilmapiirissä, vähän sama kun olisi juoppo, peliriippuvainen tms isänä. Ne jäljet jää syvälle. Sullakin riittäisi sitten enemmän voimia lapsille. Jos et itseäsi ajattele, niin pelasta lapsesi.
Masentuneet ovat erittäin usein itsekeskeisiä kusi....päitä ja sairastuttavat läheisensä. Kaikki pyörii vain oman navan ympärillä, muiden pitäisi olla 24 h valmiudessa kuunnella, ymmärtää, auttaa. Jos näin ei tee, on tunteeton hirviö joka ei välitä toisen vakavasta sairaudesta...
On ihan selvää, että koska puolisosi on noinkin pitkään sairastanut masennusta, myös sinä tarvitset ammattiapua omaan jaksamiseesi.
Kysy mieheltäsi, onko hän teidän perheessänne ainut, jolla on oikeus sairastua, masentua ja väsyä.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tämä ole sitten selvä tilanne. Ero on paras ratkaisu, jos miestä ei edes kiinnosta korjata tilannetta. Oma olosi varmasti kevenee kummasti, kun pääset hänestä.
Koittakaa asettua asumaan lähekkäin, että on lapselle helpompaa.