Voiko 55- vuotias nainen vielä haaveilla rakkaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Haaveilua ei estä mikään, se on ihan hauskaa ja varmaan terveellistäkin. Järjen käyttöä ei saa silti koskaan unohtaa. Varsinkaan ei kannata etsiä rakkautta netistä, siellä on moni viisaskin mennyt vipuun ja menettänyt niin rahansa kuin uskonsa ihmisiin.

Missä iässä se järki loppuu?

 Mummoni tapasi Einonsa päivätansseissa ollessaan 72 vuoden ikäinen. Elivät onnellisina yhdessä 17 vuotta. Minä tapasin silloin samaan aikaan mieheni ja juttelimme mummon kanssa molemmat nuoresta lemmestä, se oli hurmaavaa. Suosittelen ap:lle että pyydät rohkeasti hyvää miestä itsellesi universumilta, niin minä tein ja jo viikossa pyyntööni/toiveeseeni vastattiin. Naimisissa on oltu yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi haaveilla. Minä unelmoin päivät pitkät vapaa-ajallani yhdestä noin ikäisestäsi, tosin varatusta, naisesta. Ja olen unelmoinut jo monta vuotta. Kyseinen nainen on muutenkin todella sensuelli, avoin ja eroottinen, joten en varmastikaan ole hänen ainoa sinkkuihailijansa. Mutta mulla ei olisi mitään ikäistäsi naista vastaan, jos vaikkapa hieman muistuttaisit sitä elämäni rakkautta.

T. Nuorempi ja ihastunut

Olisi mielenkiintoista kuulla tällaiselta vanhempaan naiseen ihastuneelta mieheltä, tiesitkö naisen ikää kun ihastuit häneen, vai luulitko häntä kenties nuoremmaksi. Mitkä olivat ajatuksesi kun sait tietää naisen iän?

Kieltämättä luulin nuoremmaksi, noin nelikymppiseksi, eli suurinpiirtein yhtä vanhaksi kuin itse olen. Mietin vaan, että onpa hyvin säilynyt. Haluaisin hänet edelleen, ikäerosta huolimatta.

Onnistuu 72-vuotiailtakin

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/karita-matkusti-gambiaan-lomalle-ja…

Rakkaus on hulluutta. Se on sairaus, johon voi sairastua missä iässä vain.

Aloittajaa vain muutaman vuoden nuorempana, ainakin haaveilen rakkaudesta. 

Syystä etten ole koskaan ollut rakastunut, en oikein edes lähellä rakastumista, ja siltikin vaan uskon että kyllä sellainen voi vielä tulla eteeni. 

Juna meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi haaveilla. Minä unelmoin päivät pitkät vapaa-ajallani yhdestä noin ikäisestäsi, tosin varatusta, naisesta. Ja olen unelmoinut jo monta vuotta. Kyseinen nainen on muutenkin todella sensuelli, avoin ja eroottinen, joten en varmastikaan ole hänen ainoa sinkkuihailijansa. Mutta mulla ei olisi mitään ikäistäsi naista vastaan, jos vaikkapa hieman muistuttaisit sitä elämäni rakkautta.

T. Nuorempi ja ihastunut

Olisi mielenkiintoista kuulla tällaiselta vanhempaan naiseen ihastuneelta mieheltä, tiesitkö naisen ikää kun ihastuit häneen, vai luulitko häntä kenties nuoremmaksi. Mitkä olivat ajatuksesi kun sait tietää naisen iän?

Kieltämättä luulin nuoremmaksi, noin nelikymppiseksi, eli suurinpiirtein yhtä vanhaksi kuin itse olen. Mietin vaan, että onpa hyvin säilynyt. Haluaisin hänet edelleen, ikäerosta huolimatta.

Tuo ei ollut minun kommenttini (olen se nuorempi ihastunut). Ihastuin hänen kauneuteensa, hauskuuteensa, elämäniloonsa, älyynsä, olemukseensa sillä tavoin, etten edes ajatellut hänen ikäänsä. Ja ihastuneena en osannut enää edes arvioida hänen ikäänsä, kun sitten tulin ajatelleeksi sitä jossain vaiheessa. Luulin häntä paljon hänen oikeaa ikäänsä nuoremmaksi, suunnilleen itseni ikäiseksi. Tosin minulle ikä on vain numeroita.

T. Nuorempi ja ihastunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh....taas tuota, pidä itsesi hoikkana. Menettääkö ihminen jotenkin omantunnon arvonsa muitten silmissä kun on 20kg ylimääräistä painoa. Minä en ole hoikka, mutta löysin silti rakkauden 50+ ikäisenä. Itsetuntoni on kyllä ihan kohdallaan, teidän muiden naisten itsetunnoista en tiedä.

Mahdollisuudet ovat paremmat hoikkana, koska silloin voi erottua edukseen muista. Ei pelkkä ulkonäkö toki riitä, mutta onhan se kiva lisä ja vetovoimatekijä.

Itse noin 25kg ylipainoisena olen huomannut, että olen aivan näkymätön miehille joten hoikkana tilanne ei voisi tästä enää ainakaan huonontua. Luultavasti oma olokin olisi paljon parempi eli ei siinä varmasti edes ole huonoja puolia että nämä extrat tiputtaisi pois. 

Joko huomenna olisi se maanantai kun se omannäköinen elämä oikeasti ja vihdoin alkaa? Hmmmm..