Millaista on asua kaukana vanhemmista ja/tai sisaruksista?

En haluaisi asua kaukana suvusta.

Opiskeluaikana en vähempää välittänyt. Muutin opiskelemaan, ja lähdin myös ulkomaille töihin ja poikaystävän luo asumaan. Kuitenkin kun piti päättää, missä vietän loppuelämän, jätin poikaystävän ja työn, ja palasin Suomeen päättämään opintoni. Suurin syy oli, etten halunnut nähdä sukua vain joka kolmas vuosi.

Kun perustin perheen, asuin samalla kaupunkiseudulla, mutta tunnin matkan päässä. Se oli liian kaukana, en saanut vauva-aikana vanhemmilta lastenhoitoapua ym. Oli rankkaa aikaa.

Saimme molemmat vanhalta kotipaikkakunnaltani töitä, ja muutimme. Olin tässä vaiheessa asunut 20 vuotta muualla eri paikoissa. Olen asunut takaisin kotipaikkakunnalla nyt jo 15 vuotta, 7 km veljestä ja leskeksi jääneestä äidistä. Mummokin asui täällä, on nyt jo edesmennyt.

Valmistelemme ja vietämme esim joulut yhdessä, käymme sukumökillä. Käymme toistemme lasten juhlissa ym. Lapsen ollessa pienempi, äitini saattoi hakea häntä päiväkodista, jos minulla meni töissä pitkään. Nyt teini käy hänellä leikkaamassa nurmikkoa.

Teinin muuttaessa pois kotoa, voisin lähteä työn perässä jonnekin. En kuitenkaan halua, tarvitsen yhteisön ja juuret voidakseni hyvin.

Olen iloinen, että olen myös lapselle voinut tarjota yhteisön ja juuret. Hän sitten päättää, paljonko ja missä vaiheessa haluaa niitä.

Muutin kotoa 19-vuotiaana 500 km:n päähän opiskelemaan. Nyt olen 33-vuotias ja kyllähän sitä toivoisi aika useinkin että asuisi lähempänä, varsinkin kun sisko sai juuri lapsen, olisi kiva olla se täti joka vierailee usein ja muodostuisi side tähän lapseen.