Mikä avuksi, kun jotain ihmistä inhotaan yleisesti?

Täyttyykö vainoamisen kriteerit? Rikosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttavapiirissä on yksi hlö, josta ei hirveesti pidetä, yritetään sietää ja tulla toimeen, mutta joskus on todella vaikeaa olla ns ihmisiksi. Kukaan meistä ei kunnolla häntä tunne, eikä tätänykyä halua tunteakaan.

Meillä kaikilla on tämä yhteinen harrastus, jonka puitteissa olemme yhteyksissä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana tämä hlö ei ole keskittynyt juuri ollenkaan yhteiseen asiaamme. Puhuu aivan muusta, mikä ei liity asiaan eikä ketään kiinnosta. Mutta hänpä ei sitä tajua, vaikka kissaa on vähän pöydällekin jo nosteltu...

Ok, eli hänellä on kertomasi perusteella mahdollisesti huonohkot sosiaaliset taidot? Onko kukaan hienovaraisesti kertonut hänelle suoraan mitään siitä, mikä mättää niissä sosiaalisissa tilanteissa? Hän voisi ehkä korjata ne epäkohdat, jos saisi kuulla (osaan se voi toimia, osaan ei).

Toisaalta joskus voi olla ihan ok vain sietää pientä erilaisuuttakin. Isommissa kaveriporukoissa ei välttämättä haittaa, jos joku kaveri on omanlaisensa persoona, jos muuten tulee toimeen.

Kuten kirjoitin, kisua on yritetty nostaa pöydälle, ja se ei ole ollut helppoa. Tuntuu, että hlö on jotenkin yksinkertainen, eikä ymmärrä näitä keskusteluja. Kuitenkaan mikään oikeasti tyhmä hän ei ole. Ilmeisesti ei lapsuudessaan ole saanut treenata sosiaalisia taitoja, sillä kovin puutteelisina esiintyy. Jatkuessaan tämä tilanne tuntuu pahenevan, sillä ihmisten kärsivällisyys hupenee...

Ok, mä tiedän kans henkilön, joka on sinänsä mukava, mutta joskus vähän raskasta seuraa, sillä hän ei osaa oikeastaan lainkaan tulkita sosiaalisia tilanteita. On ihan fiksu (joissain asioissa erittäinkin taitava ja älykäs), mutta jotkut ns. kirjoittamattomat säännöt vaikkapa harrastuspiireissä ovat jääneet huomaamatta.

Ei silti tulisi mieleeni kiusata häntä tai olla ilkeä. Koetan silleen tosi nätisti vain kertoa tarvittaessa joitain juttuja, joita hän ei huomaa. Tullaan muuten ihan hyvin juttuun kyllä, vaikkei ihan samalla aaltopituudella ollakaan aidosti.

Kuinka moni tämän ketjun neuvojista suoltaa loputtomasti skeidaa julkkisketjuihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttavapiirissä on yksi hlö, josta ei hirveesti pidetä, yritetään sietää ja tulla toimeen, mutta joskus on todella vaikeaa olla ns ihmisiksi. Kukaan meistä ei kunnolla häntä tunne, eikä tätänykyä halua tunteakaan.

Meillä kaikilla on tämä yhteinen harrastus, jonka puitteissa olemme yhteyksissä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana tämä hlö ei ole keskittynyt juuri ollenkaan yhteiseen asiaamme. Puhuu aivan muusta, mikä ei liity asiaan eikä ketään kiinnosta. Mutta hänpä ei sitä tajua, vaikka kissaa on vähän pöydällekin jo nosteltu...

Ok, eli hänellä on kertomasi perusteella mahdollisesti huonohkot sosiaaliset taidot? Onko kukaan hienovaraisesti kertonut hänelle suoraan mitään siitä, mikä mättää niissä sosiaalisissa tilanteissa? Hän voisi ehkä korjata ne epäkohdat, jos saisi kuulla (osaan se voi toimia, osaan ei).

Toisaalta joskus voi olla ihan ok vain sietää pientä erilaisuuttakin. Isommissa kaveriporukoissa ei välttämättä haittaa, jos joku kaveri on omanlaisensa persoona, jos muuten tulee toimeen.

Kuten kirjoitin, kisua on yritetty nostaa pöydälle, ja se ei ole ollut helppoa. Tuntuu, että hlö on jotenkin yksinkertainen, eikä ymmärrä näitä keskusteluja. Kuitenkaan mikään oikeasti tyhmä hän ei ole. Ilmeisesti ei lapsuudessaan ole saanut treenata sosiaalisia taitoja, sillä kovin puutteelisina esiintyy. Jatkuessaan tämä tilanne tuntuu pahenevan, sillä ihmisten kärsivällisyys hupenee...

Sun viestit on vaan sitä että puolustelet kiusaamistanne.

Kun mua kiusattiin entisissä piireissä pienellä paikkakunnalla, sain tarpeekseni, muutin, ja poistin kaikki somesta. Nyt saavat ihan keskenään haukkua, en tiedä haukuista mitään enkä ole tekemisissä. Toki se ahdistaa että musta varmaan yhä puhutaan mutta eivät ole elämässäni. En tiedä onko se oikea tapa toimia mutta minulle toimi. 

Aikuisuuden mitta taitaakin olla siinä, että antaa kaikkien kukkien kukkia, vaikkei niistä tykkäisikään, tai viisauden mitta ainakin.

Töissä päädyin 10+ vuotta sitten kiusaamisen kohteeksi. Työkaveria siis häiritsi, että laitoin lapseni hänen mielestään liian pienenä (2-vuotiaana) päivähoitoon ja palasin töihin. Sain kuulla todella ilkeää vinoilua siitä. Onneksi asia selvitettiin ja kävimme läpi sen tulehtuneen tilanteen syyt kolmannen osapuolen kanssa, joka oli siinä puolueeton. Myöhemmin välitkin sitten korjaantuivat.

Somet yksityiseksi ja nämä tiedetyt kiusaajat estoon (ja ehkä yhteiset kaverit, jotka voivat vuotaa materiaalia kiusatun sometileiltä näille kiusaajille), outoja ihmisiä/tekaistuja someprofiileita ei kannata päästää kaverilistalle jatkossa. Mitä vähemmän niillä kiusaajilla on "kontenttia" käytössään, sitä vähemmän pystyvät kiusaamaan, kyllästyvät materiaalin vähyyteen pian ja etsivät uuden uhrin kohteekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutunut sosiopaatti narsistien vainon kohteeksi. Ne harrastaa tuollaista ryhmäkiusaamista. Eipä sille mitään voi. Toivoo vaan että lopettavat. Toinen vaihtoehto on alkaa vainota takaisin ja häiriköidä, mutta se on raskasta puuhaa ja vaatii omistautumista. Lisäksi täytyy koko ajan muistaa raja ettei mikään rikosnimike täyty. Se valitettavasti vaatii henkilöltä itseltäänkin jo psykopaattista luonnetta ja erikoista huumorintajua. Eihän sitä jaksa tehdä ellei se tunnu hauskalta. Lisäksi siinä on aina se mahdollisuus että joku kuolee ja tulee isompi kakku.

Miten joillain riittää energiaa tuollaiseen? Eikös yleensä ihmiset löydä täytteensä elämälleen parisuhteestaan, ystävyyssuhteista, opiskelusta, harrastuksista ja työstä? Elämässä on kivempaakin tekemistä kuin tuollainen muiden piinaaminen. Siksi en ymmärrä, miksi kaverini ei saa olla rauhassa ja miksi häntä ei kohdella inhimillisesti.

Tuota näkee joskus työpaikoilla/pienillä kylillä ja se näyttää sivusta seurattuna aivan "joukkopsykoosilta". Joku siellä porukassa on se joka heittää bensaa liekkeihin ja  toiset tyhjäpäät innostuu. Ehkä tässä on jokin "yhteinen vihollinen" valittu jotta saadaan sitä ryhmähenkeä keinotekoisesti pidettyä kasassa kun muutoin olisivat toistensa kurkuissa kiinni. Näin ainakin omalla entisellä työpaikallani oli. Ihmiset liian tiukilla työtehtävissään, heikko esimies joka ei uskalla pitää kuria akkalaulamassa, yrittivät viimeiseen saakka sietää toisiaan ja purkavat sen vihansa sitten yhteen ihmiseen jonka joku on keksinyt valita. Tuntevat kuuluvansa samaan porukkaan kun eivät ainakaan kuulu kiusatun porukkaan, siis oma nahka pelastettu kiusaamiselta. Idioottimaistahan tämä on mutta ei siinä kiusatussa yleensä mitään vikaa ole, on vain sattunut huono tuuri kun osunut jonkun silmään/hermoon/tielle ja tämä saanut omalle surkealle elämälleen tarkoituksen kiusaamisesta. Terveet ihmiset keskittyy työn tekoon ja omaan elämään, sairaat, ne joilla on käsittelemättömiä ongelmia elämässään, purkavat pahan olonsa viattomiin. Pää pystyyn vain ja jos joku tulee kettuilemaan, pitää nauraa ja sanoa "täyttä pzkapuhetta, kuka tuommoista soopaa minusta on keksinyt??"

Pitää niin paikkansa. Yleensä kiusaajaporukoissa ei ole mitään hajua oikeasta ystävyydestä vaan ainoa kiinnipitävä liima on yhteinen vihollinen. Olin joskus tällaisen porukan kohde, kunnes olosuhteet muuttuivat niin, että pääsin heistä viimein eroon. Pari vuotta tämän jälkeen kuulin mm. sellaisen jutun, että tämä porukka ei enää ollut voinut aikoihin kokoontua yhteisiin tapaamisiin, koska osa jäsenistä oli riitautunut niin pahasti keskenään etteivät olleet edes puheväleissä. Ensin nauratti, sitten alkoi pikemmin säälittää. Kun se ainoa yhdistävä tekijä - kiusaamisen kohde - oli poissa, levisi koko sakki lopulta kuin Jokisen eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutunut sosiopaatti narsistien vainon kohteeksi. Ne harrastaa tuollaista ryhmäkiusaamista. Eipä sille mitään voi. Toivoo vaan että lopettavat. Toinen vaihtoehto on alkaa vainota takaisin ja häiriköidä, mutta se on raskasta puuhaa ja vaatii omistautumista. Lisäksi täytyy koko ajan muistaa raja ettei mikään rikosnimike täyty. Se valitettavasti vaatii henkilöltä itseltäänkin jo psykopaattista luonnetta ja erikoista huumorintajua. Eihän sitä jaksa tehdä ellei se tunnu hauskalta. Lisäksi siinä on aina se mahdollisuus että joku kuolee ja tulee isompi kakku.

Miten joillain riittää energiaa tuollaiseen? Eikös yleensä ihmiset löydä täytteensä elämälleen parisuhteestaan, ystävyyssuhteista, opiskelusta, harrastuksista ja työstä? Elämässä on kivempaakin tekemistä kuin tuollainen muiden piinaaminen. Siksi en ymmärrä, miksi kaverini ei saa olla rauhassa ja miksi häntä ei kohdella inhimillisesti.

Tuota näkee joskus työpaikoilla/pienillä kylillä ja se näyttää sivusta seurattuna aivan "joukkopsykoosilta". Joku siellä porukassa on se joka heittää bensaa liekkeihin ja  toiset tyhjäpäät innostuu. Ehkä tässä on jokin "yhteinen vihollinen" valittu jotta saadaan sitä ryhmähenkeä keinotekoisesti pidettyä kasassa kun muutoin olisivat toistensa kurkuissa kiinni. Näin ainakin omalla entisellä työpaikallani oli. Ihmiset liian tiukilla työtehtävissään, heikko esimies joka ei uskalla pitää kuria akkalaulamassa, yrittivät viimeiseen saakka sietää toisiaan ja purkavat sen vihansa sitten yhteen ihmiseen jonka joku on keksinyt valita. Tuntevat kuuluvansa samaan porukkaan kun eivät ainakaan kuulu kiusatun porukkaan, siis oma nahka pelastettu kiusaamiselta. Idioottimaistahan tämä on mutta ei siinä kiusatussa yleensä mitään vikaa ole, on vain sattunut huono tuuri kun osunut jonkun silmään/hermoon/tielle ja tämä saanut omalle surkealle elämälleen tarkoituksen kiusaamisesta. Terveet ihmiset keskittyy työn tekoon ja omaan elämään, sairaat, ne joilla on käsittelemättömiä ongelmia elämässään, purkavat pahan olonsa viattomiin. Pää pystyyn vain ja jos joku tulee kettuilemaan, pitää nauraa ja sanoa "täyttä pzkapuhetta, kuka tuommoista soopaa minusta on keksinyt??"

Pitää niin paikkansa. Yleensä kiusaajaporukoissa ei ole mitään hajua oikeasta ystävyydestä vaan ainoa kiinnipitävä liima on yhteinen vihollinen. Olin joskus tällaisen porukan kohde, kunnes olosuhteet muuttuivat niin, että pääsin heistä viimein eroon. Pari vuotta tämän jälkeen kuulin mm. sellaisen jutun, että tämä porukka ei enää ollut voinut aikoihin kokoontua yhteisiin tapaamisiin, koska osa jäsenistä oli riitautunut niin pahasti keskenään etteivät olleet edes puheväleissä. Ensin nauratti, sitten alkoi pikemmin säälittää. Kun se ainoa yhdistävä tekijä - kiusaamisen kohde - oli poissa, levisi koko sakki lopulta kuin Jokisen eväät.

Ei niitä mitään sääliä tarvitse. Itse otin itseni aikoinaan ulos tällaisesta yhtälöstä koska tiesin olevani liima. Ja siinä käy noin. Kun heissä itsessään ei ole yhtään mitään. Rotat syö toisensa kun ruoka loppuu. Luonnollista käytöstä haaskaeläimille ja raadonsyöjille.

Vierailija kirjoitti:

Töissä päädyin 10+ vuotta sitten kiusaamisen kohteeksi. Työkaveria siis häiritsi, että laitoin lapseni hänen mielestään liian pienenä (2-vuotiaana) päivähoitoon ja palasin töihin. Sain kuulla todella ilkeää vinoilua siitä. Onneksi asia selvitettiin ja kävimme läpi sen tulehtuneen tilanteen syyt kolmannen osapuolen kanssa, joka oli siinä puolueeton. Myöhemmin välitkin sitten korjaantuivat.

Tyypillistä etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla, että kiusaamisen syy revitään työkaverin yksityiselämästä. Työkavereihin ei osata suhtautua työkavereina vaan heidän pitäisi elää työpaikan ulkopuolella juuri sellaista elämää, minkä joku päällepäsmäri katsoo sopivaksi. Minuakin on nuorena kiusattu yhdellä työpaikalla siitä, että olin sinkku enkä kertonut mitään miesjuttuja työpaikalla. Kuvittelivatkohan sitten, että nälvimisellä ja piikittelyllä alkaisin yhtäkkiä avautuakin heille niistä?

Joo mun sisarukset on tollanen joukkopsykoosissa elmänsä olleet kiusaajaporukka aina olleet mua kohtaan ja samaan kuvioon olen sit päätynyt kouluissa/työpaikoillakin joskus:/ Tuloksena erakkona kituuttava työtön/syrjäytetty mt-ongelmainen ihmisraunio et kiitosta vaan!

Tämä pätee valitettavasti myös itse kiusaajiin!

Vierailija kirjoitti:

Täyttyykö vainoamisen kriteerit? Rikosilmoitus.

Tämä oli pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä päädyin 10+ vuotta sitten kiusaamisen kohteeksi. Työkaveria siis häiritsi, että laitoin lapseni hänen mielestään liian pienenä (2-vuotiaana) päivähoitoon ja palasin töihin. Sain kuulla todella ilkeää vinoilua siitä. Onneksi asia selvitettiin ja kävimme läpi sen tulehtuneen tilanteen syyt kolmannen osapuolen kanssa, joka oli siinä puolueeton. Myöhemmin välitkin sitten korjaantuivat.

Tyypillistä etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla, että kiusaamisen syy revitään työkaverin yksityiselämästä. Työkavereihin ei osata suhtautua työkavereina vaan heidän pitäisi elää työpaikan ulkopuolella juuri sellaista elämää, minkä joku päällepäsmäri katsoo sopivaksi. Minuakin on nuorena kiusattu yhdellä työpaikalla siitä, että olin sinkku enkä kertonut mitään miesjuttuja työpaikalla. Kuvittelivatkohan sitten, että nälvimisellä ja piikittelyllä alkaisin yhtäkkiä avautuakin heille niistä?

Nuo sinkkujen miesasiat ne hiertää naimisissa olevia. Minullekin suositeltiin Tinderiä mutta kyselyt hiipui kun totesin että olen kuullut että Tinderissä yhdenyön seuraa hakevat vain naimisissa olevat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako sellainen, jos kiusatun kaveri tai vanhempi yrittää jotenkin puolustaa sitä uhria vai meneekö kiusaaminen ja juoruilu vieläkin pahemmaksi? Toisin sanoen: käytetäänkö sitä kiusattua itseään vastaan, jos hänen kaverinsa esim. yrittäisi jotenkin puolustaa kiusattua? Tekisi mieli selvittää koko vyyhti, mutta en uskalla, sillä pelkään, että kaverini joutuisi kärsimään vieläkin enemmän.

Jeesus syndroomaa.

Kaikki ei halua mainostaa itseään somessa, Kas se onkin luonnon oikku kun ei ole somessa , eikai vain rikos sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhri ei itse voi tehdä oikein mitään. Uhrin ystävät voivat parantaa jossain määrin kiusatun mainetta.

Hän voi hakea apua esim itsetunto ongelmiin.

LOL

idioottivarna ketju , jonka jokainen voisi naapuristaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutunut sosiopaatti narsistien vainon kohteeksi. Ne harrastaa tuollaista ryhmäkiusaamista. Eipä sille mitään voi. Toivoo vaan että lopettavat. Toinen vaihtoehto on alkaa vainota takaisin ja häiriköidä, mutta se on raskasta puuhaa ja vaatii omistautumista. Lisäksi täytyy koko ajan muistaa raja ettei mikään rikosnimike täyty. Se valitettavasti vaatii henkilöltä itseltäänkin jo psykopaattista luonnetta ja erikoista huumorintajua. Eihän sitä jaksa tehdä ellei se tunnu hauskalta. Lisäksi siinä on aina se mahdollisuus että joku kuolee ja tulee isompi kakku.

Miten joillain riittää energiaa tuollaiseen? Eikös yleensä ihmiset löydä täytteensä elämälleen parisuhteestaan, ystävyyssuhteista, opiskelusta, harrastuksista ja työstä? Elämässä on kivempaakin tekemistä kuin tuollainen muiden piinaaminen. Siksi en ymmärrä, miksi kaverini ei saa olla rauhassa ja miksi häntä ei kohdella inhimillisesti.

Tällaiset ajojahdit ovat ihan luonnehäiriöisten ihmisten käytöstä, jota kukaan psyykkeeltään kunnossa oleva ihminen ei voi koskaa ymmärtää. Ne nauttivat tästä.

prikulleen näin D

Jos levittelevät jotain perätöntä ja loukkaavaa niin rikosilmoituksen voi tehdä. Sehän on kunnianloukkaus ja samoin vainoaminen on nykyään rikos. Tosin voi olla, ettei ilmoitus johda lopulta mihinkään, mutta ehkä jo sen tekeminen saa nämä hullut lopettamaan toimintansa.