Mikä avuksi, kun jotain ihmistä inhotaan yleisesti?

Auttaako sellainen, jos kiusatun kaveri tai vanhempi yrittää jotenkin puolustaa sitä uhria vai meneekö kiusaaminen ja juoruilu vieläkin pahemmaksi? Toisin sanoen: käytetäänkö sitä kiusattua itseään vastaan, jos hänen kaverinsa esim. yrittäisi jotenkin puolustaa kiusattua? Tekisi mieli selvittää koko vyyhti, mutta en uskalla, sillä pelkään, että kaverini joutuisi kärsimään vieläkin enemmän.

Luonnehäiriöisiä on jonkun verran, mutta kaikki ei ole sellaisia.

Mun tuttavapiirissä on yksi hlö, josta ei hirveesti pidetä, yritetään sietää ja tulla toimeen, mutta joskus on todella vaikeaa olla ns ihmisiksi. Kukaan meistä ei kunnolla häntä tunne, eikä tätänykyä halua tunteakaan.

Meillä kaikilla on tämä yhteinen harrastus, jonka puitteissa olemme yhteyksissä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana tämä hlö ei ole keskittynyt juuri ollenkaan yhteiseen asiaamme. Puhuu aivan muusta, mikä ei liity asiaan eikä ketään kiinnosta. Mutta hänpä ei sitä tajua, vaikka kissaa on vähän pöydällekin jo nosteltu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhri ei itse voi tehdä oikein mitään. Uhrin ystävät voivat parantaa jossain määrin kiusatun mainetta.

Hän voi hakea apua esim itsetunto ongelmiin.

Eli siis uhri voi hakea apua itsetunto-ongelmiin? Mutta miten se auttaa puolustautumaan kiusaamista ja juoruilua vastaan? Voiko ne kiusaajat jotenkin saada ymmärtämään oma epäreilu käytöksensä vai pyöriikö maailma tosiaan niiden kiusaajien ehdoilla?

Mitenkö itsetunto auttaa?🤣 Sehän on perusta sille, että osaa puolustaa itseään, vaatia arvoistaan kohtelua ja milloin jättää asian ihan vaan omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on ehkä myös elänyt ns. pumpulissa, kuten ehkä itsekin (ollaan käyty sama lukio aikoinaan ja siellä oli todella fiksua porukkaa samoin kuin meillä molemmilla myöhemmissä opinnoissa ja töissä). Ei hän ymmärrä, miksi jotkut alkavat kiusata aikuisiällä. Jotenkin ihan järjetöntä. Eikös sellaiset jutut kuulu lähinnä lapsuuteen ja koulumaailmaan? Onko uhrin oltava uhri koko lopun ikänsä ja jotkut saavat siis vapaasti kiusata loputtomasti?

Lopeta jo tuo uhri sanan käyttö. Hän on ihan aikuinen ihminen eikä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri. Anna nyt jotain konkreettista miten häntä kiusataan. Voi olla, että hän on vaan käsittänyt väärin esim erilaisen mielipiteen.

Tuskin on käsittänyt väärin jos hänestä kerrotaan valeita. Ja tietysti ihminen on uhri silloin kun joutuu tuollaisen käytöksen kohteeksi. Uhrin rooliin ei pidä suostua kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutunut sosiopaatti narsistien vainon kohteeksi. Ne harrastaa tuollaista ryhmäkiusaamista. Eipä sille mitään voi. Toivoo vaan että lopettavat. Toinen vaihtoehto on alkaa vainota takaisin ja häiriköidä, mutta se on raskasta puuhaa ja vaatii omistautumista. Lisäksi täytyy koko ajan muistaa raja ettei mikään rikosnimike täyty. Se valitettavasti vaatii henkilöltä itseltäänkin jo psykopaattista luonnetta ja erikoista huumorintajua. Eihän sitä jaksa tehdä ellei se tunnu hauskalta. Lisäksi siinä on aina se mahdollisuus että joku kuolee ja tulee isompi kakku.

Miten joillain riittää energiaa tuollaiseen? Eikös yleensä ihmiset löydä täytteensä elämälleen parisuhteestaan, ystävyyssuhteista, opiskelusta, harrastuksista ja työstä? Elämässä on kivempaakin tekemistä kuin tuollainen muiden piinaaminen. Siksi en ymmärrä, miksi kaverini ei saa olla rauhassa ja miksi häntä ei kohdella inhimillisesti.

Tuota näkee joskus työpaikoilla/pienillä kylillä ja se näyttää sivusta seurattuna aivan "joukkopsykoosilta". Joku siellä porukassa on se joka heittää bensaa liekkeihin ja  toiset tyhjäpäät innostuu. Ehkä tässä on jokin "yhteinen vihollinen" valittu jotta saadaan sitä ryhmähenkeä keinotekoisesti pidettyä kasassa kun muutoin olisivat toistensa kurkuissa kiinni. Näin ainakin omalla entisellä työpaikallani oli. Ihmiset liian tiukilla työtehtävissään, heikko esimies joka ei uskalla pitää kuria akkalaulamassa, yrittivät viimeiseen saakka sietää toisiaan ja purkavat sen vihansa sitten yhteen ihmiseen jonka joku on keksinyt valita. Tuntevat kuuluvansa samaan porukkaan kun eivät ainakaan kuulu kiusatun porukkaan, siis oma nahka pelastettu kiusaamiselta. Idioottimaistahan tämä on mutta ei siinä kiusatussa yleensä mitään vikaa ole, on vain sattunut huono tuuri kun osunut jonkun silmään/hermoon/tielle ja tämä saanut omalle surkealle elämälleen tarkoituksen kiusaamisesta. Terveet ihmiset keskittyy työn tekoon ja omaan elämään, sairaat, ne joilla on käsittelemättömiä ongelmia elämässään, purkavat pahan olonsa viattomiin. Pää pystyyn vain ja jos joku tulee kettuilemaan, pitää nauraa ja sanoa "täyttä pzkapuhetta, kuka tuommoista soopaa minusta on keksinyt??"

Vierailija kirjoitti:

Auttaako sellainen, jos kiusatun kaveri tai vanhempi yrittää jotenkin puolustaa sitä uhria vai meneekö kiusaaminen ja juoruilu vieläkin pahemmaksi? Toisin sanoen: käytetäänkö sitä kiusattua itseään vastaan, jos hänen kaverinsa esim. yrittäisi jotenkin puolustaa kiusattua? Tekisi mieli selvittää koko vyyhti, mutta en uskalla, sillä pelkään, että kaverini joutuisi kärsimään vieläkin enemmän.

Kääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako sellainen, jos kiusatun kaveri tai vanhempi yrittää jotenkin puolustaa sitä uhria vai meneekö kiusaaminen ja juoruilu vieläkin pahemmaksi? Toisin sanoen: käytetäänkö sitä kiusattua itseään vastaan, jos hänen kaverinsa esim. yrittäisi jotenkin puolustaa kiusattua? Tekisi mieli selvittää koko vyyhti, mutta en uskalla, sillä pelkään, että kaverini joutuisi kärsimään vieläkin enemmän.

Jeesus syndroomaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttavapiirissä on yksi hlö, josta ei hirveesti pidetä, yritetään sietää ja tulla toimeen, mutta joskus on todella vaikeaa olla ns ihmisiksi. Kukaan meistä ei kunnolla häntä tunne, eikä tätänykyä halua tunteakaan.

Meillä kaikilla on tämä yhteinen harrastus, jonka puitteissa olemme yhteyksissä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana tämä hlö ei ole keskittynyt juuri ollenkaan yhteiseen asiaamme. Puhuu aivan muusta, mikä ei liity asiaan eikä ketään kiinnosta. Mutta hänpä ei sitä tajua, vaikka kissaa on vähän pöydällekin jo nosteltu...

Ok, eli hänellä on kertomasi perusteella mahdollisesti huonohkot sosiaaliset taidot? Onko kukaan hienovaraisesti kertonut hänelle suoraan mitään siitä, mikä mättää niissä sosiaalisissa tilanteissa? Hän voisi ehkä korjata ne epäkohdat, jos saisi kuulla (osaan se voi toimia, osaan ei).

Toisaalta joskus voi olla ihan ok vain sietää pientä erilaisuuttakin. Isommissa kaveriporukoissa ei välttämättä haittaa, jos joku kaveri on omanlaisensa persoona, jos muuten tulee toimeen.

Pää pystyssä ja osoittaa hissukseen muille, että heidän juoruista kuullut tietonsa ovat perättömiä. Puskaan katoaminen ja uhriksi heittäytyminen ovat nou nou.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako sellainen, jos kiusatun kaveri tai vanhempi yrittää jotenkin puolustaa sitä uhria vai meneekö kiusaaminen ja juoruilu vieläkin pahemmaksi? Toisin sanoen: käytetäänkö sitä kiusattua itseään vastaan, jos hänen kaverinsa esim. yrittäisi jotenkin puolustaa kiusattua? Tekisi mieli selvittää koko vyyhti, mutta en uskalla, sillä pelkään, että kaverini joutuisi kärsimään vieläkin enemmän.

Ei niihin kannata puuttua lainkaan. Saa vain lisää vettä myllyynsä. He on nyt saaneet teidät jostain syystä uskomaan että he on mielipiteiden ylin auktoriteetti, mitä he ei ole. Heidän puheillaan ei ole mitään väliä. Minulla on ollut tällaisia kiusaajia. Heitä pidetään täysin roskasakkina ja pohjasakkana paikkakunnallaan, mutta kovasti yrittivät saada minut tuntemaan että heidän mielipiteillään on väliä. Oikeasti he on todella yleisesti halveksittuja ihmisiä joita ihmiset kyräilee selän takana. Kun olet kusipää, sen tietää kyllä kaikki. Älkää välittäkö.

Nämä ovat nykyajan noitavainoja. Ei paljon erilaisuutta tarvita ja loput kuvitellaan. Kateutta se lopulta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on ehkä myös elänyt ns. pumpulissa, kuten ehkä itsekin (ollaan käyty sama lukio aikoinaan ja siellä oli todella fiksua porukkaa samoin kuin meillä molemmilla myöhemmissä opinnoissa ja töissä). Ei hän ymmärrä, miksi jotkut alkavat kiusata aikuisiällä. Jotenkin ihan järjetöntä. Eikös sellaiset jutut kuulu lähinnä lapsuuteen ja koulumaailmaan? Onko uhrin oltava uhri koko lopun ikänsä ja jotkut saavat siis vapaasti kiusata loputtomasti?

Lopeta jo tuo uhri sanan käyttö. Hän on ihan aikuinen ihminen eikä mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri. Anna nyt jotain konkreettista miten häntä kiusataan. Voi olla, että hän on vaan käsittänyt väärin esim erilaisen mielipiteen.

Tuskin on käsittänyt väärin jos hänestä kerrotaan valeita. Ja tietysti ihminen on uhri silloin kun joutuu tuollaisen käytöksen kohteeksi. Uhrin rooliin ei pidä suostua kuitenkaan.

Kukaan ei ole virheetön ja pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisi aina miettiä olisiko ihan itsessäänkin vikaa.

Joillakin luuseriporukoilla pitää aina olla joku yhteinen potkittava, että voivat tuntea itsensä paremmiksi. Raadollisia ja toivottomia katkeria ihmisiä.

Älä Maisa jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttavapiirissä on yksi hlö, josta ei hirveesti pidetä, yritetään sietää ja tulla toimeen, mutta joskus on todella vaikeaa olla ns ihmisiksi. Kukaan meistä ei kunnolla häntä tunne, eikä tätänykyä halua tunteakaan.

Meillä kaikilla on tämä yhteinen harrastus, jonka puitteissa olemme yhteyksissä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana tämä hlö ei ole keskittynyt juuri ollenkaan yhteiseen asiaamme. Puhuu aivan muusta, mikä ei liity asiaan eikä ketään kiinnosta. Mutta hänpä ei sitä tajua, vaikka kissaa on vähän pöydällekin jo nosteltu...

Ok, eli hänellä on kertomasi perusteella mahdollisesti huonohkot sosiaaliset taidot? Onko kukaan hienovaraisesti kertonut hänelle suoraan mitään siitä, mikä mättää niissä sosiaalisissa tilanteissa? Hän voisi ehkä korjata ne epäkohdat, jos saisi kuulla (osaan se voi toimia, osaan ei).

Toisaalta joskus voi olla ihan ok vain sietää pientä erilaisuuttakin. Isommissa kaveriporukoissa ei välttämättä haittaa, jos joku kaveri on omanlaisensa persoona, jos muuten tulee toimeen.

Kuten kirjoitin, kisua on yritetty nostaa pöydälle, ja se ei ole ollut helppoa. Tuntuu, että hlö on jotenkin yksinkertainen, eikä ymmärrä näitä keskusteluja. Kuitenkaan mikään oikeasti tyhmä hän ei ole. Ilmeisesti ei lapsuudessaan ole saanut treenata sosiaalisia taitoja, sillä kovin puutteelisina esiintyy. Jatkuessaan tämä tilanne tuntuu pahenevan, sillä ihmisten kärsivällisyys hupenee...

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on ehkä myös elänyt ns. pumpulissa, kuten ehkä itsekin (ollaan käyty sama lukio aikoinaan ja siellä oli todella fiksua porukkaa samoin kuin meillä molemmilla myöhemmissä opinnoissa ja töissä). Ei hän ymmärrä, miksi jotkut alkavat kiusata aikuisiällä. Jotenkin ihan järjetöntä. Eikös sellaiset jutut kuulu lähinnä lapsuuteen ja koulumaailmaan? Onko uhrin oltava uhri koko lopun ikänsä ja jotkut saavat siis vapaasti kiusata loputtomasti?

Tuon takia Suomelta on virhe kouluttaa liikaa ihmisiä. Luonnehäiriöiset saavat jalansijaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä Maisa jaksa.

Siis se Seiska-julkkis vai? En ole hän, eikä ole kaverinikaan. Ei olla muutenkaan julkisuuden henkilöitä.

Kunnianloukkaus syyte

Lähestymiskielto

Ne tulee ekaksi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Pää pystyssä ja osoittaa hissukseen muille, että heidän juoruista kuullut tietonsa ovat perättömiä. Puskaan katoaminen ja uhriksi heittäytyminen ovat nou nou.

Just näin pitää toimia, todistaa omilla teoillaan ja puheillaan että muut ovat väärässä. Aikanaan nämä idiootit keksivät muita haukkumisen kohteita ja nolona kiertävät kaukaa kun ovat jääneet valheista kiinni. Itselleni sattui kerran kohdalle tutun tuttu joka keksi valheita ja pilkkaa minusta. Sain hänet kiinni verekseltään verhon raosta kyttäämisestä, hyppäsi äkkiä piiloon kun huomasi minut. Jäin nauramaan muutamaksi minuutiksi ja tuijottamaan ikkunaan. Aina kun näen naisen kaupungilla, nauran ihan avoimesti. Kyllä on ihminen nolon näköinen :D