Mikä on ollut traumatisoivin työ, jota olet tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lidlissä myyjänä. Kellottivat lavojen tyhjentämistä, vessassa ei saanut tauon ulkopuolella käydä, jos kassasta puuttui 10 senttiä, joutui puhutteluun. Soittivat jollet ollut 5min ennen vuoron alkua takahuoneessa. Ehkä tämä kaikki johtui myymäläpäälliköstä ja hänen kätyreistään (vuoropäälliköt)... Sitä auvoa ja hyvää fiilistä, kun pääsi vaihtamaan s-ryhmään. Ihan eri meininki!

Tämä ei ole pitänyt enää vuosiin paikkaansa. Eikä osa koskaan. Mä olen ollut yli 10v Lidlissä ja aina on saanu mennä vessaan, kun tarvii. Jos on kassavuoro, pyytää kaverin hetkeks tuuraan.

No meidän myymälässä oli tommosta, ja kuten epäilen, saattoi nämä säännöt johtua ihan vaan kajahtaneesta myymäläpäälliköstä. Kysyi muuten haastattelussa, etten kai vaan ole raskaana, täällä ei saa tulla raskaaksi ainakaan heti tuösuhteen alussa.

Vierailija kirjoitti:

K-supermarketin kassalla työskentely sai mut vihaamaan ihmisiä. Varsinkin keski-ikäisiä ja sen yli. Että voi asiakkaat olla mulkkuja 🤬

Itse aloitin heti 18-vuotta täytettyäni työt kaupan kassalla. Oli kyllä järkytys se, miten karmeasti osa ihmisistä kohtelee kassamyyjiä.

Nyt kun olen jo muualla töissä, niin huononakin päivänä olen kassamyyjille erittäin kohtelias.

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pasilan K Marketissa joka ei onneksi ole enää olemassa. Pomo oli aivan sekoboltsi ja myös sen sukulaiset. Hyväksikäyttivät te- toimiston harjoittelijoita yks toisensa jälkeen.

Piti jopa pelätä väkivaltaa :,(

Siellä myös pahoinpideltiin jengiä. Uskokaa tai älkää.

Taidan tietää mistä puhut. Kumma juttu että äkillisesti on mennyt kiinni. Mitäköhän on tapahtunut?

Mikä K Market? :o Asuin joskus itäpasilassa K Marketin yläpuolella.

mulla on nyt fiilis että puhutaan länsi- pasilan k marketista joka ei ole enää olemassa.

Puhelinmyynti ehdottomasti pahinta työtä ikinä.

Puhelinasiakaspalvelu. Olin ulkomailla töissä ja työehdot olivat surkeat Suomeen verrattuna. Ikävät asiakkaat, kauheat työajat ja paskat pomot. Ja ne myyntitavoitteet.

Ärrän myyjänä oli kamalaa, vessaan ei päässyt ja narkkareita piti varoa.

K-kaupan kauppias puheli koko ajan jotain kaksimielisiä ja ns paremmasta väestä koostuva asiakaskunta oli uskomattoman epäystävällistä ja röyhkeää. Varsinkin noin 40-60-vuotiaat, erityisesti naiset.

S-ryhmällä taas oli ihan kivaa olla myyjänä.

Kaikki työt mutta puhelinmyynti oki pahin. Kestin 3 päivää. Mielestäni puhelinmyynti in häirintää ja pitäisi kieltää lailla.

Englannissa nuoriso-ohjaajana huonomaineisella alueella. Ensimmäisenä perehdytyspäivänä opittiin itsepuolustusta. Eikä turhaan. Reilun vuoden jaksoin tätä työtä nälkäpalkalla. Työstä opin sen, että osa ihmisistä ovat oikeasti pahoja.

Strippari. Tein on-off kahden vuoden ajan. Ihan kamalaa pa**aa.

Päiväkotityö. Aikaa ei ole tehdä töitä hyvin, varsinkin jos on huonot työkaverit.  (esim. sopimus, että kaikki vaihtaa oman pienryhmäläistensä kakkavaipat. Yks ei vaihda ja sit kun sä oot siitä tunnin aikana kolme kertaa jo huomauttanu "joo, joo kohta" ja meet sitten itse vaihtamaan ne. Allergisen lapsen iho oli siinä vaiheessa jo auennut ja kirkkaan punainen. Lapsi kiljui kivusta pestessä. ) Ryhmän opettaja pakoilee lapsia tietokoneen takana ja tekee suunnitelmia (jotka ei siis ikinä toteutuneet esim. toimintatuokioina) Joo ja pienet jätetään syöttötuoliin istumaan (2h) kunnes ne puetaan ulos. Siinä ne nökötti apaattisina. Ja vanhemmille perusvirret: "ihan kiva päivä on ollut, söi hyvin ja nukku pitkät päiväunet"

Juu, ei oo kaikki ryhmät olleet noin huonoja, mutta  motivoitumattomia työntekijöitä löytyy joka talosta. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kun noissa k marketeissa ja ä- kioskeista on niin paljon kauhutarinoita? :(

Liikaa työtä yhdelle ihmiselle. Samaan aikaan pitäisi olla purkamassa kuormaa (kylmäketju!), tekemässä viikottaisia raportteja ja kirjanpitoa, tehdä tilauksia, palvella asiakkaita, keittää lisää kahvia ja pestä vanha kahvitermari, huolehtia tuoreista elintarvikkeista kuten itse tehdyistä hodareista, pullista ja leivistä, vastailla puhelimeen, täyttää hyllyjä, pälyillä ympärilleen näpistysten varalta, soittaa asiakastukeen koska jokin kassasovellus on taas kaatunut jne. Kirsikkana kakun päälle sinulla ei ole ruoka- tai vessataukoja, asiakkailta tulee ihan järkyttäviä raivokohtauksia, narkkarit ja muut vaaralliset ihmiset pyörivät kioskissa, lapset yrittävät alvariinsa pelikoneille, vartijat eivät tule edes vartin kuluttua kutsusta paikalle ja skitso kauppias muuttaa toimintatapoja ja ohjeistuksia joka päivä. Sinulle soitetaan ja viestitellään vapaa-ajallakin, vaikka kyseessä on loppujen lopuksi vain kioski. Et ole mikään korvaamaton aivokirurgi. Joudut vapaa-ajalla hakemaan tai palauttamaan avaimia palkatta sekä perehtymään uuden kioskin toimintaan. Jos olet kiertävä työntekijä, aloitat yksin uudessa kioskissa, jossa on täysin eri toimintatavat kuin muissa kioskeissa. Aika kuluu tavaroiden etsimiseen, koska et voi tietää, missä mitäkin säilytetään. Jne. Jne. Saa lisätä, jos jollakulla tulee muuta mieleen. Uskoisin, että tämä kaikki pätee myös k-kauppoihin ja muihin pikkukauppoihin, joissa työskennellään paljon yksin.

En täysin kadu ärräuraani. Nuorena lukion käyneenä ihmisenä en muuta työtä olisi edes saanut. Kioskimyyjän työ opettaa sietämään paineita, suunnittelemaan ja aikatauluttamaan, multitaskaamaan, priorisoimaan, muistamaan tuhat eri asiaa ja ottamaan vastuuta. Mutta se on hyvin rankkaa työtä omalle hyvinvoinnille. En suosittele ketään ottamaan siitä uraa. Väliaikaiseksi työksi se sopii, koska se on hyvin opettavaista.