Yksi ja tärkein ajatus, jolla olette saaneet itsenne tekemään elämäntapamuutoksen?

Kun tajusin että mun on itse pidettävä itsestäni huolta, kukaan muu ei pysty siihen mun puolesta. Olin jo sairastanut monta vuotta ja lihaksistoni oli heikossa kunnossa, energiaa ei ollut. Ylipainoa minulla ei ole vaikka muutaman kilon pudotus ei haittaisi. Pyrin siis syömään suht terveellisesti mutten halua sairastua ortoreksiaan. Aloitin kuntoilun hitaasti tekemällä, löysin netistä helppoja aloittelijan ohjelmia joita noudatin. Tein itseni kanssa sopimuksen että jo 15 minuuttia päivässä on parempi kuin ei mitään, jaksan edes sen verran tehdä ja jos puhtia riittää lisään siihen toiset 15 minuuttia ja jos ohjelma tuntuu olevan liian raskas voin keskeyttää ja vaihtaa toiseen. Näillä pääsin alkuun eikä mennyt kuin muutama päivä niin alkoi energiaa riittämään jo vähän haastavampiin ohjelmiin. Puuskutin jos puuskutti mutta jaksoin tehdä. Nyt harrastan liikuntaa keskimäärin tunnin päivässä ja se on minulle hyvä saavutus, jatkan tätä ja lisään haasteita sen mukaaan kun kuntoa tulee lisää. Painoon ei ole vielä vaikuttanut mutta kroppani on muokkautunut kivemman näköiseksi kyllä, ennen kaikkea olen saanut lisää voimaa.

Minulla se oli korkea kolesteroli, verensokeri ja väsymys. Olin kuitenkin normaalipainoinen. Meidän suvussa on kuoltu viiskymppisenä sydäninfarktiin, saatu aivohalvauksia yms. Päätin, että ainakin yritän. Sitten jos jotain tulee, niin sille ei voi mitään. Sain arvot kohdalleen ja onnistuminen toi lisää motivaatiota. Aloin vähitellen tykkäämään liikunnasta. Sokerikoukusta eroon pääseminen oli yllättävän helppoa. Pieniä muutoksia loppujen lopuksi ja saavutukset motivoi lisää.

Mukavuusalue on niin ällöttävä ajatus. Heikkoa.

Mielummin mukavuusalueella tai heikko, mutta kiltti muille kuin toinen vaihtoehto olla ruma ihminen sisältä.

Tajusin 27 vnä että sokeri vanhentaa