Miksi toiset lapset vinkuvat kaikesta?
Mietin tätä asiaa. Itselläni myös kolme lasta, eikä kukaan ole ollut sellainen ”vinkuja”. Mutta kun joidenkin kavereiden lapsia katselee, niin yksi jos toinenkin vinkuu vähän väliä jostain. Aina on niin kuin joku vähän pielessä? Onko kyseessä lapsen luonne vai pilalle mennyt kasvatus? Mielipiteitä?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Keliakia. Meillä lapset oirehti keliakiasta.
Kaikilla kavereiden lapsilla keliakia? Kaikilla maailman tyytymättömillä lapsilla? T. Ap
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Vierailija kirjoitti:
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Tämä. Äiti, isä, mummut ja vaarit tanssivat lapsen ympärillä ja kyselevät kokoajan mitä saisi olla...
Vierailija kirjoitti:
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Aika ilkeä täti taidat olla.
Voi olla ettei vanhempi ole ennakoinut lapsen tarpeita, eli lapsi sitten väsyneenä, nälässä, liikaa melua, liian kirkas valo, kylmää /kuumaa, haluaa kotiin, suru /tunne, muu tarve "vinkuu". Lapsi ei voi täyttää perustarpeitaan tai havainnoida itse, aikuisen pitää auttaa yleensä ja ymmärtää mistä olisi kyse. Niitä ei voi ohittaa kuten joku tuolla kehotti.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ettei vanhempi ole ennakoinut lapsen tarpeita, eli lapsi sitten väsyneenä, nälässä, liikaa melua, liian kirkas valo, kylmää /kuumaa, haluaa kotiin, suru /tunne, muu tarve "vinkuu". Lapsi ei voi täyttää perustarpeitaan tai havainnoida itse, aikuisen pitää auttaa yleensä ja ymmärtää mistä olisi kyse. Niitä ei voi ohittaa kuten joku tuolla kehotti.
Kyllä kasvatusoppaissakin ihan kehoitetaan pikku ininät jättämään huomiotta. On asia erikseen jos lapsella todella on hätä.
Se lisääntyy mistä saa eniten huomiota.
Mulla kans yhden kaverin lapsi tällainen kammottava ulisija lapsi!!! Aina on kaikki pielessä, äiti ei koskaan jaksa kieltää mitään, eikä ikinä huuda tai suutu lapselle, itselläni menisi hermot samantien...
Vierailija kirjoitti:
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Totta, useilla tutuilla vinku-iitoja. Toinen vanhempi yrittää kasvattaa ja toinen antaa heti periksi, kun lapsi alkaa vinkumisen.
Kerran pari vinku-iitaa oli meillä viikon kesälomaa viettämässä. Eivät vinkuneet yhtään, mutta kun näkivät vanhempansa, niin het alkoi vingunta.
Persoonallisuudesta kiinni. Esim. meillä on esikoinen marisemiseen taipuvainen, kuopus taas ei. Esikoisen marina on kyllä jäänyt vähemmälle, kun järkeä on tullut lisää päähän lapsen kasvaessa. Marinalla ei ole meillä koskaan mitään saanut, ettei sillä.
Tuo on muuten hauska, kun yllä sanotaan, että jotkut kesälomailevat lapset eivät vinkuneet isäntäväelle, mutta vanhemmille kyllä, ihan niin kuin lapset ylipäätään käyttäytyisivät samalla tavalla vanhempien ja vieraampien ihmisten kanssa.
Hermosto, yliherkkyys tai ihan vaan ettei oo rajoitettu lapsen haluamisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Totta, useilla tutuilla vinku-iitoja. Toinen vanhempi yrittää kasvattaa ja toinen antaa heti periksi, kun lapsi alkaa vinkumisen.
Kerran pari vinku-iitaa oli meillä viikon kesälomaa viettämässä. Eivät vinkuneet yhtään, mutta kun näkivät vanhempansa, niin het alkoi vingunta.
Ihan saman olen huomannut! Myös kun olin päiväkodissa töissä, kun tällainen kaikesta valittava lapsi aloitti hoidon, vinkui ja valitti lähes joka asiasta. Kun ei jokaista vinkumista noteerannut, niin se vinkuminen loppui pikkuhiljaa. Paitsi sitten alkoi välittömästi taas kun vanhemmat hakivat lapsen hoidosta! Nämä lapset olivat myös juuri niitä jotka olivat siellä hoidossa vanhempien perhevapaiden ajan, eivätkä lomallekaan juuri päässeet..
Vierailija kirjoitti:
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Ei vaan antakaa tarpeeksi sitä huomiota positiivisista asioista ja ihan muuten vaan, niin lapsen ei tarvitse yrittää saada sitä vinkumalla.
T: Kolmen ei vinkuvan lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Ei vaan antakaa tarpeeksi sitä huomiota positiivisista asioista ja ihan muuten vaan, niin lapsen ei tarvitse yrittää saada sitä vinkumalla.
T: Kolmen ei vinkuvan lapsen äiti
Samaa mieltä. Oma lapseni meni puheenkehityksen vuoksi osa-aikaiseen päivähoitoon. Mutta se ei toiminut. Olemassa olevat sanat jäivät pois ja tilalle tuli kiljuminen. Eli oikeasti vinkumisen taustalla voi olla myös kyse riittävän huomion saamisesta, tarpeesta tulla kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Ei vaan antakaa tarpeeksi sitä huomiota positiivisista asioista ja ihan muuten vaan, niin lapsen ei tarvitse yrittää saada sitä vinkumalla.
T: Kolmen ei vinkuvan lapsen äiti
Samaa mieltä. Oma lapseni meni puheenkehityksen vuoksi osa-aikaiseen päivähoitoon. Mutta se ei toiminut. Olemassa olevat sanat jäivät pois ja tilalle tuli kiljuminen. Eli oikeasti vinkumisen taustalla voi olla myös kyse riittävän huomion saamisesta, tarpeesta tulla kuulluksi.
Tulee tästä mieleen oman lapseni pk-ryhmässä ollut lapsi, jolla oli varmasti jotain kehitysviivästymää ja joka ei puhunut oikeastaan lainkaan. Sitten, kun ryhmän aikuiset saivat kunnon työkalut lapsen kanssa toimimiseen (en tiedä tarkkaan, mitä ne olivat, varmasti erilaisia viittomia ja kuvakortteja ym.), lapsi muuttui aivan eri ihmiseksi. Aikaisemmin lapsi kiljui ja itki jatkuvasti, kun vein tai hain omaa lastani, mutta kun kommunikaatio parani, sama lapsi oli aina iloinen ja hyväntuulinen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans yhden kaverin lapsi tällainen kammottava ulisija lapsi!!! Aina on kaikki pielessä, äiti ei koskaan jaksa kieltää mitään, eikä ikinä huuda tai suutu lapselle, itselläni menisi hermot samantien...
Juttelu aiheesta auttaa lasta hahmottamaan asioita oikeassa mittakaavassa, lapsen ymmärtäminen oikein ja kielto joskus. Miksi äidin pitäisi olla jatkuvasti suuttuva, silloin lapsi kokee itsensä väärinymmärretyksi usein, eikä kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottuneet saamaan huomiota sillä ininällä. Jättäkää nyt hyvät vanhemmat ne pikku ininät huomiotta!! T. Lastentarhan täti
Ei vaan antakaa tarpeeksi sitä huomiota positiivisista asioista ja ihan muuten vaan, niin lapsen ei tarvitse yrittää saada sitä vinkumalla.
T: Kolmen ei vinkuvan lapsen äiti
Sehän on selvä että lapset tarvitsevat huomiota. Tottakai saavat positiivista huomiota. T. Sama täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans yhden kaverin lapsi tällainen kammottava ulisija lapsi!!! Aina on kaikki pielessä, äiti ei koskaan jaksa kieltää mitään, eikä ikinä huuda tai suutu lapselle, itselläni menisi hermot samantien...
Juttelu aiheesta auttaa lasta hahmottamaan asioita oikeassa mittakaavassa, lapsen ymmärtäminen oikein ja kielto joskus. Miksi äidin pitäisi olla jatkuvasti suuttuva, silloin lapsi kokee itsensä väärinymmärretyksi usein, eikä kuulluksi.
Pieni lapsikin ymmärtää kun lapsen rauhoituttua esim matkii häntä ja sanoittaa käytöstä. ”Oliko Aatu äsken vähän kiukkunen?” Sitten vähän matkii miten lapsi inisee. Se on aika huvittavaa, sitten voi yhdessä nauraa koko asialle. Pikkuhiljaa lapsi itsekin tajuaa miten naurettavaa sellainen vinkuminen on.
Keliakia. Meillä lapset oirehti keliakiasta.