Miksi toiset lapset vinkuvat kaikesta?

Ennen vanhaan: jos vinguit niin haettiin remmi ja laitettiin stoppi vinkunalle.

Nykyisin: jos vingut niin äiti ja tarhatäti kehuvat kuinka hienosti ilmaiset vaikeitakin tunteita.

Lapsia voi kehua vähän liioittelevaan sävyyn kun toimivat ohjeiden mukaan, ovat hyviä kavereita, onnistuvat jossain jne. Samalla vinkumista huomioi vähemmän.

Varmasti jonkin verran luonteesta kiinni mutta sanoisin että enemmän vanhemman taidosta huomioida kasvatuksessa erilaiset luonteet. Se on virhe ajatella että saman perheen lapset voisi kasvattaa kaikki samalla tavalla! Toki jos ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia, mutta jos ei niin mennään pahasti metsään.

Marisijat ovat tottuneet saamaan huomiota marisemalla.

Monissa perheissä äitikin joutuu käymään töissä, jotta perhe pystyisi elättämään itsensä. Äiti voi sitten olla stressaantunut; hän voi haluta itselleen vastapainoa leivän tienaamiselle. Lapset eivät tyydy olemaan sivuroolissa.

Voi olla, että isä kuorsaa, ja lapset eivät saa hyvälaatuista unta. Aivot käy kroonisesti yli-/alikierroksilla ja se ilmenee ärtymyksenä. Vanhempi ei hermostuu, kun ei kykene auttamaan, ja pahentaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan: jos vinguit niin haettiin remmi ja laitettiin stoppi vinkunalle.

Nykyisin: jos vingut niin äiti ja tarhatäti kehuvat kuinka hienosti ilmaiset vaikeitakin tunteita.

Sinulla taitaa olla aika pahatkin traumat siitä, kun et saanut ilmaista kaikkia tunteitasi lapsuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan: jos vinguit niin haettiin remmi ja laitettiin stoppi vinkunalle.

Nykyisin: jos vingut niin äiti ja tarhatäti kehuvat kuinka hienosti ilmaiset vaikeitakin tunteita.

Sinulla taitaa olla aika pahatkin traumat siitä, kun et saanut ilmaista kaikkia tunteitasi lapsuudessa?

Mutta miten opettaa ettei negatiivisella ininällä saa kaikkea mitä haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan: jos vinguit niin haettiin remmi ja laitettiin stoppi vinkunalle.

Nykyisin: jos vingut niin äiti ja tarhatäti kehuvat kuinka hienosti ilmaiset vaikeitakin tunteita.

Sinulla taitaa olla aika pahatkin traumat siitä, kun et saanut ilmaista kaikkia tunteitasi lapsuudessa?

Mutta miten opettaa ettei negatiivisella ininällä saa kaikkea mitä haluaa?

Pitäisikö negatiivisella ininällä saada yhtään mitään? 

-eri

Vaikea mennä arvioimaan muitten mukuloita ja elämäntilanteita. Mitä sillä tiedolla edes itse tekee? Aiotko mennä ohjeistamaan näille kavereille miten lapsia pitäisi kasvattaa?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea mennä arvioimaan muitten mukuloita ja elämäntilanteita. Mitä sillä tiedolla edes itse tekee? Aiotko mennä ohjeistamaan näille kavereille miten lapsia pitäisi kasvattaa?

Moni haluaa olla oman elämänsä lasusossu, eli päästä sanelemaan toisille kuinka näiden tulee kasvattaa lapsensa.

Luonne. Muuten ei voi mitenkään selittää sitä että saman perheen lapsista joku vinkuu, toinen ei. Syitä voi olla useita, eikä kaikilla ole samasta asiasta kyse. 

Vaikea sanoa, olen tavannut vinkujia ja huomionhakijalapsia niin tasapainoisilla kuin vähän vähemmä tasapainousilla vanhemmilla. Yhtä kaikki, hirveän rasittavia lapsia ne, kahdessa tapauksessa olen todennut että niissä perheisssä äidillä suuri rooli ja isä juurikaan osallistu.

kotoa se on opittu vinkuvilta vanhemmilta

Vierailija kirjoitti:

kotoa se on opittu vinkuvilta vanhemmilta

Itse taas huomannut että lähes aina jompi kumpi vanhemmista (tai jopa molemmat!) ovat sellaisia, joilla kaikki aina pielessä. Joten sieltä se tulee. Joko mallioppimista tai geeneissä. Todella rasittavia kyllä kieltämättä!

Vierailija kirjoitti:

Luonne. Muuten ei voi mitenkään selittää sitä että saman perheen lapsista joku vinkuu, toinen ei. Syitä voi olla useita, eikä kaikilla ole samasta asiasta kyse. 

Jos vinkumista ei pyritä kitkemään pois, niin silloin se on lasten luonteesta kiinni, että vinkuvatko vai eivätkö.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että isä kuorsaa, ja lapset eivät saa hyvälaatuista unta. Aivot käy kroonisesti yli-/alikierroksilla ja se ilmenee ärtymyksenä. Vanhempi ei hermostuu, kun ei kykene auttamaan, ja pahentaa asiaa.

eli miesten vika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonne. Muuten ei voi mitenkään selittää sitä että saman perheen lapsista joku vinkuu, toinen ei. Syitä voi olla useita, eikä kaikilla ole samasta asiasta kyse. 

Jos vinkumista ei pyritä kitkemään pois, niin silloin se on lasten luonteesta kiinni, että vinkuvatko vai eivätkö.

Juuri näin. Toiset eivät lähtökohtaisesti hae huomiota vinkumisella. Toisaalta ehkä ovat miellyttäviä luonteeltaan ja näin ollen saavat automaattisesti enemmän ihailua ja kehuja osakseen jo pienestä pitäen toisin kuin ”haastavamman” luonteen omaavat.

Vanhemmat pistävät lapsensa päättämään kaikesta!!! Jopa 1-vuotiaat.

Vierailija kirjoitti:

Monissa perheissä äitikin joutuu käymään töissä, jotta perhe pystyisi elättämään itsensä. Äiti voi sitten olla stressaantunut; hän voi haluta itselleen vastapainoa leivän tienaamiselle. Lapset eivät tyydy olemaan sivuroolissa.

Mitä tarkoitat?