Sain ison perinnön ja lopetin työt ja sen jälkeen entiset työkaverit levittivät

Kateuden aiheeksi riittää vaikka nopeasti pois maksettu asuntolaina, uudempi auto, loma, omalla rahalla rakennettu talo, uusi työ paremmalla palkalla, ym.

Jotkut on vaan perusluonteeltaan niin kateellisia että sillä ajalla ja energialla mikä menee muiden kadehtimiseen voisi rakentaa monta omakotitaloa.

Perinnöistä kadehtiminen taas on vihonviimeistä. Jos kyseessä lähisukulainen niin siinä hautajaisjärjestelyjen, mahdollisen asunnon tyhjentämisen, miljoonan asian hoitamisen keskellä kun yrittää toimia jotenkin järjellisesti ennenkuin voi edes antaa aikaa surutyölle, ei tuleva perintö paljoakaan lohduta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jäi ahertamaan, totta kai sellainen herättää katkeruutta kun tili menee asuntolainaan eikä saa säästöön mitään.

Miten voi olla katkera jostain mikä ei ole itseltä pois?! Kasvaako tili tai väheneekö laina kadehtimalla?

Suomalainenhan maksaa 100e siitä ettei naapuri saa 50e.

Yks huomio vain. Jos joku oikeasti rikastuu osakkeilla niin se hänelle suotakoon! Harvemmat ne on joita vaan onni potkaisee. Osakebisnes on pirun raakaa touhua. Siinä ei heikkohermoiset pärjää.

Todella isot perinnöt on oikeasti aika harvinaisia mutta toisaalta yleensä periminen ajoittuu monella yhteen vuosikymmeneeseen - ensi yksi vanhempi, sitten toinen ja ehkä vielä joku lapseton muu sukulainen- Harva Suomessa pystyy perinnön myötä työnsä jättämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuommoisia pidä kertoa. Ajattelemattomuutta sinulta.

Itsekin saamassa perinnön.

Kerroin yhdelle johon luotin, mutta ei olisi pitänyt.

Olisipas.

Pääsit siitä eroon nyt .. 

Selvisi, että käärmehän se oli ..

Sincc

Miten pienet piirit teillä on jos koko elämänne ihmiset linkittyy toisiinsa? Ei minun työkaverini tunne naapureitani, harrastuskavereitani tai sukulaisiani, enkä tapaa työkavereita vapaa-ajalla. Ihan sama vaikka minusta levitettäisiin juoruja työpaikalla johon en ole palaamassa.

Ystäväsi teki ikävän tempun juorutessaan perinnöstäsi muille. Kannattaa miettiä mitä jatkossa hänelle kerrot. Olen huomannut omalta osaltani, ettei ihmisille kannata kertoa oikein mitään, jos kyse on onnenpotkuista tai vaikkapa yllättävästä rahantulosta. Ihmiset ovat arvaamattomia varsinkin kateellisina.

Miksi kukaan kertoisi työkavereille tuollaisista yksityisasioista? Jos hän on ystävä, välit poikki. Sen jälkeen jatkat elämääsi miten haluat. Et ole enää töissä, eikä heidän puheillaan ole väliä.

Minä en ole kertonut lähes puolen miljoonan perinnöstäni kenellekään, vain puoliso tietää ja hänen kanssaan tähän ratkaisuun päädyttiinkin. Näkyy onneksi paikkakunnan verotiedoissakin jakamattoman kuolinpesän omaisuutena eikä kukaan osaa yhdistää sitä minuun, kun sukunimeni on eri kuin kuolinpesän. On ollut vaikea olla hihkumatta asiaa julki, mutta olen pitänyt suuni kiinni koska tiesin tasan tarkkaan miten kävisi, jos asia minulta lipsahtaisi. Olen yhä työelämässä, mutta tavoitteeni on jäädä pois neljän vuoden päästä kun täytän 50 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kel onni on, se onnen kätkeköön. Suomalainen kansanviisaus. Kateelliset ja ahneet vie kalatkin vedestä.

Ohis. Tämä EI ole kansanviisaus eikä sanonta, vaan säe Eino Leinon runosta.

Kell' onni on,

se onnen kätkeköön.

Kell' aarre on,

se aarteen peittäköön.

Ja olkoon onnellinen onnestaan

ja rikas riemustansa yksin vaan.

Mitä tästä opimme. Kel onni on, se onnen kätkeköön. Ei piä mennä kertomaan perinnöistä eikä lottovoitosta kellekään. Si suvulle, ystäville eikä työkavereille, 

Jää vaan "hetkeksi" pois työelämästä "miettimään" tai matkustelemaan, eikä sitten tartte enää takas mennä. Äkkiä sut unohdetaan ja jos muistetaan niin korkeintaan säälien, millähän sekin raukka elää -tyyliin.

Oletko nyt onnellisempi, kun et ole töissä?

Itsekin olisin kateellinen ja varmasti mukana juoruamassa, koska vain niin kovin ärsyttäisi.

Mun sukuni siis täynnä mt-ongelmaisia ja juoppoja, kaikki asuvat jossain kaupungin vuokrataloissa, joten perintöä en tule saamaan koskaan mistään. Joten koen oikeudekseni kadehtia muiden perintönä, vaikkeivat ne omaan elämääni edes vaikuta.

Mitä turhia sanojaan tuhlaamaan idioottidemareihin, joilla kateus viiraa päätä mennen tullen, riittää kun itse näen tilien saldot, että hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Miten pienet piirit teillä on jos koko elämänne ihmiset linkittyy toisiinsa? Ei minun työkaverini tunne naapureitani, harrastuskavereitani tai sukulaisiani, enkä tapaa työkavereita vapaa-ajalla. Ihan sama vaikka minusta levitettäisiin juoruja työpaikalla johon en ole palaamassa.

Suomi on täynnä pieniä paikkakuntia, katso vaikka kartasta.

En ymmärrä ja ymmärrän kateutta, vaikka itse olen köyhä ja kipeä. En edes haluaisi ottaa mitään perintöjä joita en ole ansainnut, mutten viiti liikaa kadehtiakaan niitä jotka niitä saavat. Ihmisten kannattas lähteä niistä paskatöistä, kouluttautua tai pitää turpansa kiinni.

Turun telakalla muutama vuosi sitten työporukka oli laskenut, että kaverin ei olisi kannattanut jäädä perintönsä turvin töistä pois.

Olivat siis laskeneet vuosiansion mukaan ja todenneet, että alle kymmenessä vuodessa koko perintö on käytetty, ei olisi kannattanut jättää töitä.

Jakeluun ei mennyt, että kuukausipalkka ei tarkoita sitä, että elämiseen menisi koko summa per kk eivätkä ymmärtäneet myöskään sitä, että kun rahaa tulee kerralla paljon, sitä voi myös sijoittaa niin, että omaisuus kasvaa.

Kuitenkin juttua "tyhmästä entisestä työkaverista" kerrottiin auliisti eteenpäin.

Kuule, puoli miljoonaa euroa käyttelytileillä ja muutama sijoituksessa.

Saavat puhua ihan mitä vaan ja kuinka palion tahansa.

Köyhät kateellisena.

Vierailija kirjoitti:

Turun telakalla muutama vuosi sitten työporukka oli laskenut, että kaverin ei olisi kannattanut jäädä perintönsä turvin töistä pois.

Olivat siis laskeneet vuosiansion mukaan ja todenneet, että alle kymmenessä vuodessa koko perintö on käytetty, ei olisi kannattanut jättää töitä.

Jakeluun ei mennyt, että kuukausipalkka ei tarkoita sitä, että elämiseen menisi koko summa per kk eivätkä ymmärtäneet myöskään sitä, että kun rahaa tulee kerralla paljon, sitä voi myös sijoittaa niin, että omaisuus kasvaa.

Kuitenkin juttua "tyhmästä entisestä työkaverista" kerrottiin auliisti eteenpäin.

Itekin olen ollut tuolla telakalla töissä. Puolet pienemmällä palkalla kuin masalaiset ja kolme kertaa enemmän töitä. Laiskoja paskaa jauhavia turkulaisia persereikiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut perintöä satoja tuhansia euroja. Ei se kauheasti vaikuttanut elämään, kun raha sijoitettiin. Edelleen elellään normaaliarkea omilla palkkatuloilla ja sijoitukset jyllää erillään arkikuluista. Miksi ylipäätään pitää kertoa kelleen, jos saa rahaa? Se on aivan sivuseikka. Jossain vaiheessa sitten astutaan syrjään oravanpyörästä, mutta tuskin sittenkään kerrotaan kenellekään todellista syytä, eli että rahaa on. Tuli jo sen verran kateellista kommenttia, kun ostettiin ihan omilla rahkeilla tämän hetkinen asunto, että ei jaksa. Suomi on kateellisten valtakunta, jos joku pärjää tai saa rahaa, se pitää äkkiä lytätä maan rakoon, kun kehtaakin pärjätä paremmin, kuin vasemmistokommarin mielestä pitäisi."

Suomesta on tullut köyhien valtakunta jotka sinnittelee eteenpäin.

Tulojako on käsittämätön työnetkijöiden suhteen, varsinkin suorittavissa töissä.

9e/päivässä laitetaan työttömiä karenssin uhalla töihin.

Sitten vielä koronaepidemia.

En suosittele kertomaan, jos onni potkaisee yllättävän rahasumman muodossa joka vapauttaa taloudellisista murheista.