Mitå sanoisit kuolevalle lähiomaiselle?

Pahoittelut otsikon kirjoitusvirheedtä, stressaa

-ap

Ei tarvitse puhua paljoakaan, tärkeintä on olla lähellä. Voi puhua arkipäiväisistä asioista, jotka saa ajattelemaan muuta kuin kuolemista. Ehkä ei silti ihan mitään joutavanpäiväisiä kuten juoruja naapureista, omia pikkuharmeja tms. Jos tämä omainen on siinä kunnossa, että pystyy itse puhumaan, niin antaa hänen johdatella puheenaiheita.

Olen kuullut monelta, että kannattaa sanoa rakastavansa ja olevansa kiitollinen ja sitten vielä pyytää anteeksi omia huonoja tekoja, joita katuu.

Jos on uskonnollinen, niin ehkä yhteinen rukous.

Voisi muistella yhteisiä hyviä aikoja ja puhua muita mukavia asioita. Ja sanoa, että rakastaa.

Mun kaveri sanoi, että häntä lohdutti, kun toinen läheinen oli ottanut kuolleesta videota kännykällä.

Kuoleman jälkeen kun tulee täysi hiljaisuus. Sitä kuollutta ei voi enää koskaan nähdä liikkuvan tai kuulla hänen ääntään.

"See you later, alligator. Älä tule sitten kummittelemaan." No ei vaan. Kuuntelisi mitä sillä ihmisellä on sanottavana. Lohduttaisi jos voisi, siten ettei aiheuta ahdistusta.

Luulisin että olisi tärkeää muistella yhteisiä muistoja ja vaikka katsella valokuvia.

En todellakaan suosittele mitään anteeksipyyntöjä ja rakkaudentunnustuksia.  Meillä ei ole tapana muutenkaan hokea rakkaudesta sukulaisten kesken, ja tuntuisi tosi teennäiseltä jos vaikka siskoni alkaisi sellaista puhua. Ei mitään kamalia kuolinvuodekohtauksia. Puhu ihan tavallisista asioista.

Ei ainakaan kannata mennä tunnustamaan mahdollisia omia tekojaan ja pyytää niistä anteeksi, turhaan rasittaa kuolevaa ikävillä asioilla vain siksi, että saisi kevennettyä omaa sieluaan. Tuo on hyvä, että antaa henkilön itse johdatella niistä asioista mitä tahtoo, jollekin voi olla tärkeää puhua vaikka omista hautajaisistaan tai perinnöstä. Vaikea tilanne, mihin ei ole olemassa mitään "ohjeistusta". Uskon, että selviät myötäelämisellä ja läsnäololla, voimia sinulle! (Positiivista tässä on se, että voit puhua ja kuulla vielä ne viimeiset sanat - itse menetin mieheni äskettäin todella äkillisesti, kaikki jäi sanomatta ja kysymättä.)

Omaiseni ei ole muutamaan päivään pystynyt enää puhumaan ja tajunnan taso laskenut, haluan silti uskoa että hän kuulee ja ymmärtää puhetta vaikka olisikin silmät kiinni heikossa kunnossa

-ap

Muistele hyviä aikoja ja yhteisiä hetkiä, älä keskity ajan loppumiseen.

Isäni teki kuolemaa ja samalla katosi viiden vuoden ajan (Alzheimer). 

Toistelin rakkauttani. Toistelin kaikkea muutakin, niinhän tämän taudin uhreille pitää...

Pysyin lähellä. 

Viimeksi vain lauloin ja silitin.

Nyt mietin, kauanko suru kestää. Viisi vuotta? Ehkä. Nyt on kaksi vuotta kulunut, ja vieläkin suru on päivittäin läsnä - vaikka siis olen ihan toimintakykyinen ja nukun ja syön ja olen iloinen jne. Mutta suru on edelleen mukana. Ja voimakas.

Toivottaisin hyvää matkaa ja hommaisin jostain Egyptiläisten faaraoiden kuolleiden kirjan matkaoppaaksi. Kannattais teidänkin lukea ihan varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Omaiseni ei ole muutamaan päivään pystynyt enää puhumaan ja tajunnan taso laskenut, haluan silti uskoa että hän kuulee ja ymmärtää puhetta vaikka olisikin silmät kiinni heikossa kunnossa

-ap

Surullista. Hän ehkä tosiaan kuulee vielä ja ymmärtää, vaikka ei jaksa reagoida.

Arkipäivän asiat tai sanomalehden uutiset eivät kuolevaa enää kiinnosta. Jos on uskonnollinen, rukoile hänen sielunsa puolesta.

Luulen, että läheisellesi on tärkeintä, että sinä olet siinä vierellä. Juttelu auttaa häntä tietämään, että olet siinä. Kerro hänelle, että uskot hänen kuulevan ja ymmärtävän sinua. Se on varmaan vaikeaa tietää, milloin hän nukkuu ja milloin kuulee.

Kerro hänelle milloin tulet taas ja milloin joku muu läheinen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Omaiseni ei ole muutamaan päivään pystynyt enää puhumaan ja tajunnan taso laskenut, haluan silti uskoa että hän kuulee ja ymmärtää puhetta vaikka olisikin silmät kiinni heikossa kunnossa

-ap

Juttele jotain, mutta älä pyytele anteeksi vanhoja asioita. Saattaa aika äkkiä yksinpuhelussa loppua aiheet kesken, mutta voisiko ajatella musiikin soittamista tai jos osaat niin laula itse. Ei kuitenkaan virsiä, jos kuoleva ei ole uskonnollinen.

Aika arkisia ovat omat kokemukseni kolmen kuolinvuoteen ääreltä. Kuolevia ei ole kiinnostanut jättää hyväisiä tai sanoa mitään viimeisiä sanoja, joten itsekin olen pysytellyt samalla linjalla, vaikka itse olisinkin enemmän jäähyväisihminen. Tuskissaan olevalle olen sanonut, että hän voi lähteä, me pärjäämme täällä. 

Koirien kuolinvuoteella olen sitten jutellut paljon enemmän kaikkea tunnepuhetta. 

On se vaan aika pysäyttävä hetki. Tätini oli viime keväänä huonossa kunnossa viime päivät. Sitten aamulla oli ollut ihan virkeä hoitajien mukaan. Kun menin huoneeseen katsoi vaan jonnekin kauas...Silmät loisti kirkkaana ja toisti vaan " Kiitos Jeesus...kiitos Jeesus...!!" Uskovainen ihminen kun oli. Näki varmaan Jeesuksen jo tulevan. En pystynyt puhumaan mitään,itkin vain valtoimenaan,toisaalta ilostakin,kun täti pääsee Jeesuksen luokse taivaaseen,.pois siitä ikävästä tilasta,kun ei pystynyt enää liikkumaan,ei syömään.Ennen niin toimelias ihminen. Sitten kun silmät sulkeutuu ja hengitys lakkaa,se on aika mykistävä hetki olla siinä paikalla....Itkettää nytkin,vaikka tiedän,että tädillä ei ole enää kipua ei tuskaa ei kuolemaa..parempi hänellä on nyt ihan varmasti!

Ei anteeksipyyntöjä, mutta kannattaa kyllä kertoa, että läheinen on ollut rakas ja tärkeä ja antanut paljon sellaista, jonka avulla elämä kantaa jatkossakin.

Mutta jos toinen ei enää vastaa mitään, voit myös luopua keskustelusta, ja esimerkiksi lukea hänelle jotain. Enkä nyt tarkoita mitään hartauskirjaa tai elämänohjeita, vaan kirjaa, josta hän on aikanaan pitänyt, tai josta sinä pidät nyt. Ääni menee perille siinåkin vaiheessa kun sanat eivöt enää tule ymmärretyksi, ja sinä säästyt miettimästä puheenaiheita yksipuoliseen keskusteluun.

Up

Itse istuin äitini vierellä viimeiset hetket ja silittelin hänen käsivarttaan. Hän toivoi, että saisi kuulla normaalia elämän ääntä, joten siinä vaiheessa, kun ei jaksanut enää jutella, niin pelasimme erilaisia lauta- ja korttipelejä hänen lähellään. Kuunneltiin myös musiikkia, josta hän oli pitänyt. Äitini kuoli kotonaan, joten se helpotti tuon toiveen toteuttamista.

Varmaan kertoisin kaikkien tuttujen kuulumisia. Uutiset ei välttämättä enää kiinnosta mutta tuo kirjan lukeminen on hyvä idea. Tärkeintä on, että olet läsnä. Äitini olisi varmasti pitänyt siitä, että olisin katsonut hänen vierellään hiihtoa ja kommentoinut tilannetta hänelle. Tehtiin sitä puhelimessa välillä viime keväänä, kun koronan takia ei voitu nähdä ja puheenaiheet alkoivat loppua. Molemmilla oli tv:ssä sama kanava auki. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa.