Lue keskustelun säännöt.
Oletettiinko sinulta kotona (tyttönä) kiltimpää käytöstä kuin veljeltäsi?
19.01.2021 |
Näin sukupuolineutraalina aikakautena aiheuttaa pientä katkeruutta se, että kyllä meillä selvästi oli kaksoisstandardi siinä, että minulta tyttönä oletettiin selvästi kiltimpää käytöstä kuin vuoden vanhemmalta veljeltä eli veljen touhuja katsottiin läpi sormien, koska poika. Ja jos veljeä joskus kuritettiin, niin se oli silloin tehnyt jotain oikeasti päätöntä. Itse taas saatoin saada remmistä jos olin vaikka kylässä ollessa kiukutellut.
Onko muita kohdeltu lapsena sukupuolen perusteella eri tavalla ?
Kommentit (45)
Kyllä. Oli pelkästään hienoa että teini-iässä veljelläni oli tyttöpuoleisia kavereita. Itselleni sama käytös oli, noh tiedätte varmaan mitä. Nämä veljen tyttöpuoliset kaverit eivät kuitenkaan olleet sitten lunttuja, vaan hienoja ihmisiä jotka näkivät miten mukava veljeni oli kun oli heidän kaverinsa.
Veljeni sai luuhata yömyöhään viikollakin, minua odotti myrskynmerkki ja rangaistukset jos olin liian pitkään ulkona. Kun minä tulin raskaaksi(aikuisena tietenkin) niin se oli hävettävää ja noloa, ja sanottiin että onneksi tuon saa helposti hoidettua pois, kun taas veljeni ilmoitettuaan naisystävänsä raskaudesta, sai itkunsekaiset onnittelut ja vauvanvaatteita kassitolkulla kun on niin kivaa ostaa lapsenlapselle. Veljelleni taattiin talolainat, ja kuljettiin 500km tekemässä remppaa ja vaihtamassa veljelle talvirenkaat autoon, mutta minulle sanottiin ei oota, veljellesi meni takaukset, pikkuapuun rempassa sanottiin että osaattehan te itsekin, ja kun pyysin lainaan työkalua jolla vaihtaa itse talvirenkaani sanottiin vain että käy ostamassa itse se vehjes.
Esimerkkejä on niin paljon että ei niitä (onneksi kai) enää edes voi mitenkään muistaa. Veli sen sijaan on käyttäytynyt minua kohtaan aikuisiällä ihan moitteettomasti.
Jotenkin viekkaan että kun vanhempamme tulevat ikään jossa tarvitsevat apua, niin minulle soitetaan, koska eihän niin Tärkeän ja Hienon veljeni aikaa voi tällaiseen tuhlata, ja lopussa kiitos seisoo niin että kaikki olemasa oleva omaisuus on jo eläessään annettu veljelleni, tai ainakin testamentti on viilattu niin että minulle ei juuri mitään tarvitse jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä odotettiin kilttiä käytöstä, ja kiltti olinkin ja olen edelleen kun siihen minut on kasvatettu, kilttejä kyllä ovat kaksi isoveljeänikin.
Olen tosin aina ollut poikatyttö ja rasavilli luonnonlapsi, ei ole ikinä kiinnostanut kodinhoito, äitileikit, nuket ym. ym. :D Toki isoveljien kasvattama, joten osaltaan esimerkillään varmaan ruokkineet kyllä "poikien leikkeihin" ja pärjäämään. Ei kyllä ole ollut haitaksi yhtään kun on pitänyt alkaa kasvamaan aikuiseksi itselleni ominaiselta tuntuneelle alalle (miesvaltainen) ja nykyään esimieshommissa.
Jos katsotaan yleisesti ja maailmanlaajuisesti, niin kyllä se on nimen omaan se naissukupuoli joka on niitä pärjääjiä. Myös täällä Suomessakin. Ihminen oppii pärjäämään ja luovimaan ihan muualla kuin poikien "rasavillileikeissä".
Vierailija kirjoitti:
Ei, sain kiukutella, jos siltä tuntui.
Itkupotkulapsi.
En osaa oikein sanoa, ei kai. Veljeni oli kyllä monin tavoin kiltimpi kuin minä, mutta toisaalta hän kiusasi mua paljon. En oikein muista, millä tavalla vanhempani puuttuivat siihen. Omilla lapsillani on nimittäin sama asetelma, esikoinen pyrkii koko ajan dissaamaan nuorempaa ja määräilemään tätä, ja sen muuttaminen on tosi vaikeaa, vaikka toki puutunkin siihen jatkuvasti.
Olen synytyny v. 1980.
Mieheni tytärtä ja poikaa kohdellaan eri tavoin. Tytölle (15v)tulee rangaistukset, ja vaaditaan koulumenestystä, jota kuitenkin pidetään sitten itsestäänselvyytenä, vaikka nenä on kaiket illat koulukirjoissa kiinni. Poika taas itkeä turauttaa, niin ei tule rangaistusta kun on niin pieni vauvareppana(12v), ja koulusta voi kantaa mitä tahansa numeroita. Toisaalta tyttöön luotetaan paljon, toisin kuin oikaan johon ei voi luotta yhtään. Mistäköhän johtuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tytärtä ja poikaa kohdellaan eri tavoin. Tytölle (15v)tulee rangaistukset, ja vaaditaan koulumenestystä, jota kuitenkin pidetään sitten itsestäänselvyytenä, vaikka nenä on kaiket illat koulukirjoissa kiinni. Poika taas itkeä turauttaa, niin ei tule rangaistusta kun on niin pieni vauvareppana(12v), ja koulusta voi kantaa mitä tahansa numeroita. Toisaalta tyttöön luotetaan paljon, toisin kuin oikaan johon ei voi luotta yhtään. Mistäköhän johtuisi?
Tuossa iässä ero kehityksessä voi olla varsin iso 12 ja 15 välillä.
miksi en pääse kommentoimaan muihin aiheisiin kuin tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni on kehitysvammainen, joten kohtelu on joka tapauksessa niin erilaista, että vaikea verrata suoraan. Mutta yleisellä tasolla näkee kyllä erilaisen suhtautumisen nuoriin naisiin kuin nuoriin miehiin: nuoret miehet nähdään omasta käytöksestään ja ansioistaan täysin riippumatta tärkeämpinä, heille ollaan selvästi mukavampia, jopa mielisteleviä. Tytöt ja nuoret naiset voivat saada hyvinkin tylyä käytöstä, ja niin olen itsekin saanut. Tytöissä ulkonäkö, siisteys ja ulospäin hyvältä näyttävät numerot ovat olleet tärkeimpiä asioita, pojille ollaan selvästi sallivampia. Olen myös kokenut, että kiltti käytös ja esim. lastenhoitoapu otetaan tyttäreltä itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Oli pelkästään hienoa että teini-iässä veljelläni oli tyttöpuoleisia kavereita. Itselleni sama käytös oli, noh tiedätte varmaan mitä. Nämä veljen tyttöpuoliset kaverit eivät kuitenkaan olleet sitten lunttuja, vaan hienoja ihmisiä jotka näkivät miten mukava veljeni oli kun oli heidän kaverinsa.
Veljeni sai luuhata yömyöhään viikollakin, minua odotti myrskynmerkki ja rangaistukset jos olin liian pitkään ulkona. Kun minä tulin raskaaksi(aikuisena tietenkin) niin se oli hävettävää ja noloa, ja sanottiin että onneksi tuon saa helposti hoidettua pois, kun taas veljeni ilmoitettuaan naisystävänsä raskaudesta, sai itkunsekaiset onnittelut ja vauvanvaatteita kassitolkulla kun on niin kivaa ostaa lapsenlapselle. Veljelleni taattiin talolainat, ja kuljettiin 500km tekemässä remppaa ja vaihtamassa veljelle talvirenkaat autoon, mutta minulle sanottiin ei oota, veljellesi meni takaukset, pikkuapuun rempassa sanottiin että osaattehan te itsekin, ja kun pyysin lainaan työkalua jolla vaihtaa itse talvirenkaani sanottiin vain että käy ostamassa itse se vehjes.
Esimerkkejä on niin paljon että ei niitä (onneksi kai) enää edes voi mitenkään muistaa. Veli sen sijaan on käyttäytynyt minua kohtaan aikuisiällä ihan moitteettomasti.
Jotenkin viekkaan että kun vanhempamme tulevat ikään jossa tarvitsevat apua, niin minulle soitetaan, koska eihän niin Tärkeän ja Hienon veljeni aikaa voi tällaiseen tuhlata, ja lopussa kiitos seisoo niin että kaikki olemasa oleva omaisuus on jo eläessään annettu veljelleni, tai ainakin testamentti on viilattu niin että minulle ei juuri mitään tarvitse jättää.
Muista pysyä tiukkana ja olla syyllistymättä, kun apuasi vaaditaan! Veljesi on velvollinen auttamaan vanhempiaan, et sinä. Toivottavasti asut kaukana vanhemmistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni ei ollut kamalan välkky. Ei siltä oikein voinut odottaa mitään.
Ei, kyllä mä taisin olla se meidän perheen pahin luupää. Oon vieläkin 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Oli pelkästään hienoa että teini-iässä veljelläni oli tyttöpuoleisia kavereita. Itselleni sama käytös oli, noh tiedätte varmaan mitä. Nämä veljen tyttöpuoliset kaverit eivät kuitenkaan olleet sitten lunttuja, vaan hienoja ihmisiä jotka näkivät miten mukava veljeni oli kun oli heidän kaverinsa.
Veljeni sai luuhata yömyöhään viikollakin, minua odotti myrskynmerkki ja rangaistukset jos olin liian pitkään ulkona. Kun minä tulin raskaaksi(aikuisena tietenkin) niin se oli hävettävää ja noloa, ja sanottiin että onneksi tuon saa helposti hoidettua pois, kun taas veljeni ilmoitettuaan naisystävänsä raskaudesta, sai itkunsekaiset onnittelut ja vauvanvaatteita kassitolkulla kun on niin kivaa ostaa lapsenlapselle. Veljelleni taattiin talolainat, ja kuljettiin 500km tekemässä remppaa ja vaihtamassa veljelle talvirenkaat autoon, mutta minulle sanottiin ei oota, veljellesi meni takaukset, pikkuapuun rempassa sanottiin että osaattehan te itsekin, ja kun pyysin lainaan työkalua jolla vaihtaa itse talvirenkaani sanottiin vain että käy ostamassa itse se vehjes.
Esimerkkejä on niin paljon että ei niitä (onneksi kai) enää edes voi mitenkään muistaa. Veli sen sijaan on käyttäytynyt minua kohtaan aikuisiällä ihan moitteettomasti.
Jotenkin viekkaan että kun vanhempamme tulevat ikään jossa tarvitsevat apua, niin minulle soitetaan, koska eihän niin Tärkeän ja Hienon veljeni aikaa voi tällaiseen tuhlata, ja lopussa kiitos seisoo niin että kaikki olemasa oleva omaisuus on jo eläessään annettu veljelleni, tai ainakin testamentti on viilattu niin että minulle ei juuri mitään tarvitse jättää.
Muista pysyä tiukkana ja olla syyllistymättä, kun apuasi vaaditaan! Veljesi on velvollinen auttamaan vanhempiaan, et sinä. Toivottavasti asut kaukana vanhemmistasi.
Joo kyllä mä olen tän itselleni selvittänyt. Aion delegoida avunpyyntöjä veljelleni. En nimittäin usko että veljeni ei haluaisi auttaa, vaan kyse on vanhempien asenteesta.
Ei. Veljeni on luonteeltaan kiltimpi ja miellyttämisenhaluisempi kuin minä, niin minä se rasavilli olin. Rajat meillä aina oli, mutta meidät hyväksyttiin sellaisina kuin olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä.
Minun piti "korjata" isoveljeni tekemät virheet. Hän oli häirikkö koulussa ja jätti koulun lopulta kesken, minun olisi pitänyt puhdistaa perheen maine ja mennä lukioon ja yliopistoon. Veljeni ei "voinut" siivota, joten minun piti pitää koti siistinä ja siivota hänenkin jälkensä. Veljelläni ei ole luottotietoja, joten vanhemmat eivät ole voineet auttaa minua rahallisesti koska ovat joutuneet maksamaan veljen asioita. Huoh.
Eikös tuossa sukupuolen tasa-arvo toteutunut, kun tyttö sai yhtä ankaria rangaistuksia kuin poika? Tyypillisempää varmaan on ollut se, että tytöt säästyivät kurittamisilta.
Minä sain kasvaa poikana vaikka tytöksi synnyinkin.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuossa sukupuolen tasa-arvo toteutunut, kun tyttö sai yhtä ankaria rangaistuksia kuin poika? Tyypillisempää varmaan on ollut se, että tytöt säästyivät kurittamisilta.
Tyttöjä kuritettiin kahta kovemmin koska tytön pitää olla täydellinen. Pojat on poikia ja tytöt täydellisiä. Lyöminen oli ihan normaalia, naapurin tytön selkä oli ruoskittu vyöllä auki kun oli kuritettu, toisen oli pakko hyppiä pihalla hyppynarulla koska oli isänsä mielestä lihava. Oli täyden 10 oppilas, mutta se oli turhaa koska tytön tuleva tehtävä oli olla vaimo serkulle. Serkku oli ruma, tyhmä ja hidas. Ankeaahan se tyttölapsen elämä oli.
Tuo oli ihan arkipäivää. Kokeesta alle 9, niin remmi soi. Piti olla ns. kympin tyttö, koulussa ja kotona. Oli pakko oppia menestymään ja tottelemaan, koska vaatimustaso ja rangaistukset oli niin kovat.
Omalla kohdallani minulta odotettiin kypsempää käytöstä kuin siskoltani ja veljeltäni. Olen ollut iloinen ja reipas pohjaluonteeltani, toisin kuin sairastaneet sisarukseni, ja olin myös vanhin lapsi. Erilainen kohtelu voi syntyä monista seikoista, ei vain sukupuolesta.
Ei ennen ollut kaverivanhemmuutta.