Oletettiinko sinulta kotona (tyttönä) kiltimpää käytöstä kuin veljeltäsi?

Äiti kohteli molempia ihan samalla lailla, isä odotti minulta kiltimpää käytöstä kuin veljeltäni.

Ehkä vähän, varsinkin isäni odotti kai. 

Mutta veljeni on/oli niin nössö, ujo ja arka lapsi, että ei oikein onnistunut. 

Meillä on tytöiltä odotettu äidin puolelta enemmän pärjäämistä, veljeni luontainen arkuus on herättänyt äidissä ilmeisesti enemmän hoivaviettiä. 

Ei. Tosin esikoisena minuun luotettiin eniten, ja yleensä olin sen arvoinenkin. Velipoika oli kyllä kiltti ei hänen takiaan tarvinnut vanhempien koskaan murehtia. 

En osaa sanoa tuosta, koska ei ole veljeä, mutta tuo kuulosti hyvin tutulta, että oli tärkeää osata olla kiltisti ja osata käyttäytyä, kun oltiin jossain kaupungilla tai kyläilemässä tms.

Ei todellakaan. Ja olinkin hirviö.

Joo ja ei. Minulle oli tiukemmat ja epäinhimmisemmät säännöt ja odotukset. Minä sain huudot, arestit ja ylimääräiset tiskivuorot jos sain kokeesta huonon numeron, tai jos en ehtinyt pedata sänkyäni aamulla ennen kouluunlähtöä tmv. Veljeni saivat "kipeinä" ollessaan lintsata koulusta aina viikon kerrallaan, huono numero kokeesta oli aina opettajan vika eikä kotitöihin tarvinnut osallistua - minä siivosin heidänkin huoneensa. 

En tosin tiedä johtuiko epäreilu kohtelu sukupuolestani vai siitä, että olin vanhin lapsi (veljet minua 2 ja 3v nuorempia) vai siitä, ettei heidän äitinsä ollut minun äitini. 

Kyllä odotettiin kilttiä käytöstä, ja kiltti olinkin ja olen edelleen kun siihen minut on kasvatettu, kilttejä kyllä ovat kaksi isoveljeänikin. 

Olen tosin aina ollut poikatyttö ja rasavilli luonnonlapsi, ei ole ikinä kiinnostanut kodinhoito, äitileikit, nuket ym. ym. :D Toki isoveljien kasvattama, joten osaltaan esimerkillään varmaan ruokkineet kyllä "poikien leikkeihin" ja pärjäämään. Ei kyllä ole ollut haitaksi yhtään kun on pitänyt alkaa kasvamaan aikuiseksi itselleni ominaiselta tuntuneelle alalle (miesvaltainen) ja nykyään esimieshommissa. 

Ei oletettu, mutta sallittiin. Vuotta vanhempi isoveljeni oli pari kertaa yläasteella ongelmissa, kun oli puolustautunut kiusaajia vastaan. Vanhemmat hälytettiin paikalle selvittämään välikohtausta, vaikka hän oli puolustautunut kun yksi potki häntä kahden muun hurratessa vieressä. Veli joutui pyytämään anteeksi, kärsi äidin huudot kotona itkua pidätellen ja jälki-istunnot koulussa. 

Vuotta myöhemmin kun itse olin kasiluokkalainen, jouduin vastaavanlaiseen tilanteeseen, jossa puolustin itseäni ja opettaja järjesti tapaamisen vanhempien kanssa. Äiti kommentoi asiaa, että "no hyvä ettet alkanu kenenkään silmätikuks", mitään seuraamuksia ei tullut eikä tietenkään olisi tarvinnutkaan. Meillä oli muutenkin vähän sellaista, että äiti kitki veljestäni pois reaktioita ja asenteita, joista hän kuitenkin kehui minua. 

Ei todellakaan! :Dd Minä olen ollut lapsesta asti ollut aika kekseliäs ja suorapuheinenkin, vanhemmat naureskeli ja oli hyvillään kun olin niin omapäinen touhottaja, joka tossutti isoveljiä oikealta ja vasemmalta, pakotti heidät leikkimään kotileikkiä ja hevosia :D

Tavallaan joo, mutta luullakseni se johtui enemmän ikäerosta kuin sukupuolesta. Veli 2,5 v nuorempi kuin minä, joten isosiskona piti kantaa enemmän vastuuta. Kerran koulukäisenä yhdessä "karattiin", siis seikkailtiin jossain metsässä reilusti yli kotiintuloajan. Molemmat sai huudot, mutta vain minulle siitä seurasi selkäsauna.

Ei, sain kiukutella, jos siltä tuntui.

Toimii toiseen suuntaankin. Minä olin lapsena tunteellinen ja arahko poika, hyväkäytöksinenkin, ja sain kuulla siitä hyvin halveksivaan ja naureskelevaan sävyyn juuri aikuisilta. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että varhaisteini-iästä alkanut "kovisvaiheeni" oli seurausta tästä vähättelystä.

Omat tulevat lapseni saavat olla minkälaisia ikinä haluavatkaan ja tästä pidän kiinni.

M35

Noup, olen ainoa lapsi. Meillä on muutenkin oltu sukupuolineutraaleja kotona jo silloin, kun koko käsitettä ei edes tunnettu.

Kyllä odotettiin parempaa käytöstä ja myös parempia todistuksia. Todistukseni olivat kyllä loistavat, samoin työtehtäväni ovat huomattavasti vaativampia kuin veljelläni mutta isäni ylistää aina vaan veljeäni ja hänenn vaimoaan. Jostain syystä ura ja älykkyys naisessa ei ole soveliasta isäni mielestä.

Tyttärillä oli eri skaala arvioinnissa kuin pojilla. Äiti laittoi meidät tyttäret kisaamaan käytöksestä, voittaja saisi palkinnoksi jäädä kotiin ja hävinnyt lähetettäisiin vieraiden hoiviin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse taas saatoin saada remmistä jos olin vaikka kylässä ollessa kiukutellut.

Mun korvaan kuulostaa tosi karulta! Onko näin tiukka kuri ollut ihan normaalia vielä lähimenneisyydessä?

Vierailija kirjoitti:

Äiti kohteli molempia ihan samalla lailla, isä odotti minulta kiltimpää käytöstä kuin veljeltäni.

Meillä päinvastoin. Isä kasvatti meitä tasa-arvoisesti, mutta äidillä oli ne kaksoisstandardit. Tämä siis 1970-80 luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas saatoin saada remmistä jos olin vaikka kylässä ollessa kiukutellut.

Mun korvaan kuulostaa tosi karulta! Onko näin tiukka kuri ollut ihan normaalia vielä lähimenneisyydessä?

On sellaista ollut, yhden luokkakaverin isä pieksi, jos ei saanut riittävän hyviä numeroita kokeista.

Tytöille myös ollaan sata kertaa kiltimpiä, eikä pojilta sallita minkäänlaisia heikkouksia, ja kiltteys on täysin validi kiusaamisperuste, ja silloin saa naisetkin unohtaa. Naisella taas kiltteys on hyve.

Oisko ulkomaisista naistenlehdistä tuollaiset aatokset?

Suomessahan naiset on juurikin niitä rohkeampia ja hallinnassa olevia olleet ainakin vielä toistaiseksi. Tosin asia muuttuu tätä menoa koska tahtovat olla muitten maitten naisten kaltaisia.

Vaikkei olisi huntua päällä niin silti niitä kilttejä.