Lue keskustelun säännöt.
Paluu yhteen kun lapset isoja
19.01.2021 |
Erottiin kun kuopus oli vauva. Syynä lasten isän masennus, joka ilmeni siten, että hän sätti ja dissasi minua. Ilmapiiri oli niin ahdistava, että koin että on pakko pelastaa lapset siitä. Vuosien varrella oli paljon vaikeuksia, mutta pidin miehen rähjäämisistä huolimatta huolen siitä, että lapset koki koko ajan että niillä on jonkinlainen isäsuhde. Pikku hiljaa asiat asettui ja ihan hyvin mies sitten lopulta hoiti isähommansa. Itse yritin löytää uutta ihmissuhdetta, mutta en ole koskaan rakastanut ketään kuten lasteni isää.
Tästä kaikesta on tosi kauan, ja nyt kaikki lapsemme on aikuisia. Elämä on mennyt nyt niin, että olemme palaamassa yhteen. Mitä ajatuksia herää? Onko tällainen mahdollista? Voidaanko me vielä viettää onnellinen loppuelämä?
Kommentit (8)
Jos ne ongelmat on poistunut, jotka johti eroon. Ja asiat käsitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni eli mahd. nykyiseni petti minua noihin aikoihin, mutta jostakin syystä en jaksa enää välittää siitä. Silloin joskus se oli todella repivä juttu, mutta nyt ajattelen, että se oli silloin ja nyt on nyt. Eikä häntä enää kiinnosta todistaa miehuuttaan valloittamalla satunnaisia naisia. Voiko mies ihan oikeasti muuttua? Hän on jo monta vuotta yrittänyt todistaa minulle ettei enää ajattele kuten silloin joskus. Haluan uskoa häntä. Ja meillä on tosi mukavaa kun ollaan yhdessä. Ollaan myös käsitelty vanhoja juttuja ja mies todella suhtautuu myös käytännössä eri tavalla kuin ennen, niin minun kokemukseeni asioista kuin siihenkin, miten itse on silloin toiminut. Ja siis puhutaan usean vuoden prosessista. Joko tässä uskaltaisi luottaa..?
Vierailija kirjoitti:
Exäni eli mahd. nykyiseni petti minua noihin aikoihin, mutta jostakin syystä en jaksa enää välittää siitä. Silloin joskus se oli todella repivä juttu, mutta nyt ajattelen, että se oli silloin ja nyt on nyt. Eikä häntä enää kiinnosta todistaa miehuuttaan valloittamalla satunnaisia naisia. Voiko mies ihan oikeasti muuttua? Hän on jo monta vuotta yrittänyt todistaa minulle ettei enää ajattele kuten silloin joskus. Haluan uskoa häntä. Ja meillä on tosi mukavaa kun ollaan yhdessä. Ollaan myös käsitelty vanhoja juttuja ja mies todella suhtautuu myös käytännössä eri tavalla kuin ennen, niin minun kokemukseeni asioista kuin siihenkin, miten itse on silloin toiminut. Ja siis puhutaan usean vuoden prosessista. Joko tässä uskaltaisi luottaa..?
Jos se exäsi on eronne jälkeen osannut elää myös ilman naisia. Eikä näytä kiinnostuvan jokaisesta siinä mielessä. Voi muuttua.
On osannut. Haluaa osoittaa, että on kiinnostunut vain ja nimenomaan minusta.
Mutta jos me nyt todella ruvetaan yksiin - mitä sanon "muille"? Ollaan eletty jo sen verran pitkään että varmaankin monenlaisia mielipiteitä odotettavissa. Pitääkö minun jotenkin "vakuuttaa" muut?
Ylipäätään pitääkö minun jotenkin... joo, tää on paha paikka... pitääkö minun saada "muiden" hyväksyntä
T. A.p.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette kumpikaan koe katkeruutta menneistä, niin miksipä ei.