Lue keskustelun säännöt.
3v ei suostu laittamaan toppavaatteita päälle, jään etätöihin niiksi päiviksi
19.01.2021 |
En vain jaksa tuota ainaista uhmaa ja valtataistelua, pikku prinsessasta on kyllä tullut mahdoton tapaus aivan viime kuukausina. Olen yleensä paikallisella konttorilla töissä ja vien lapsen hoitoon siksi ajaksi, mutta nyt talvikuukausina toppavaatteista ja haalarin laitosta on tullut hirveä rumba. Lapsi potkii vastaan ja huutaa täyttä kurkkua, ja tämä päättyy yleensä siihen että pyydän kunkin työpäivän etätyöksi jotta voisin valvoa myös lasta. Nyt työnantaja on alkanut kysellä syytä jatkuvalle etäilylle, enkä millään viitsisi myöntää että lapsi pistää vastaan haalarin kanssa. Mitäköhän tässä voisi tehdä, on niin epäonnistunut olo kasvattajana jo.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
No en kehtaa viedä lasta tarhaan ilman asiallista talvivaatetusta päällä, johan hoitajatkin ihmettelisivät ja lasuttelisivat ennen pitkää, tämähän koko avauksen pointti olikin. Ongelma on nyt vain tuo, etten saa otetta lapsesta haalarin kanssa, joten suostun jättämään kotiin niinä päivinä kun ei onnistu ja uhmaa, mikä on nyt jo liikaa
AP
Ne on päiväkodissa kuule nähneet aika paljon kaikenlaista ja lapsesi temperamentti lienee tuttu sielläkin.
Oma kuopus teki ihan samaa, mutta vaihtoehtoa kotiin jääminen ei ollut olemassa. Otin lapsen kainaloon, kannoin päiväkotiin sisävaatteissa (jonne oli 70m meidän ovelta), jätin lapsen hoitajalle karjumaan, kävin kotoa hakemassa lapsen ja omat ulkovaatteet ja työrepun, vein lapsen tavarat päikkyyn ja kas, huuto oli jo loppunut.
Tuon ikäinen tarvitsee rajoja ja tukea tunteisiinsa. Sinun tehtäväsi on tuottaa niitä. Siihähän huutaa, huutoon ei ole kukaan kuollut (oksennus kyllä saattaa tulla.) Jos on mentävä niin on mentävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos kokeilisit ja pyytäisit näyttämään osaako pukea haalarin itse? Palkitset vaikka jotenkin ja kehut kovasti. Tarra tauluun, kun pukee itse tai antaa sun pukea / avustaa kiukuttelematta. Viidestä tarrasta pieni palkinto.
Toinen vaihtoehto on uhata jonkun asian menettämisellä. Omalle lapselle iltasatu oli se "maailman tärkein juttu". Jos tämän uhkasi ottaa pois esim. huonon käytöksen vuoksi ja toteutti uhkauksen, oli se lapselle "maailman loppu". Kummasti huono käytös muuttui heti, kun asian vain otti puheeksi.
3-vuotias ei päätä, että meneekö äiti töihin vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei edes ole lapsia mutta kaverilla samanikäinen. Voisko palstan dissaajat selittää miksi dissaavat niin paljon? Kaverin kolmevuotias on ihan yhtä hankala pukeutumisen kanssa. Onko teillä jotain unelmalapsia vai tungette väkisin jollain karjankäsittelyyn valmistetulla laitteella muksut vaatteisiin ja menoksi?
Varmaan siksi, ettei ap:lla ole kohta mitään kuria lapselleen jos ei ole tiukkana. Minun esikoinen oli aivan yhtä hankala pahimmillaan ja osaa olla hankala edelleen 5-vuotiaana, mutta ei olisi ikinä tullut mieleenkään antaa lapsen saada tuommoisessa asiassa tahtoaan läpi! Päiväkotiin mentiin sitten vaikka vaatteet kainalossa, yleensä kyllä suostui pukemaan viimeistään ulkoportailla tai päiväkodin portilla.
Tiedän kyllä tunteen, meilläkin aamut usein haastavia, kun kolmevuotias itkee ja juoksee karkuun pukemistilanteessa. Niin se nyt vain kuitenkin on, että joistain asioista ei voi neuvotella eikä joustaa. Talvella on pakko pukea ulkovaatteet päälle, illalla on pakko harjata hampaat, vessassa käymisen jälkeen on pakko pestä kädet. Näistä pidetään kiinni, vaikka tulis minkälainen huuto. Tämäkin vaihe menee lopulta ohi ja lapsi tekee taas mielellään yhteistyötä. Jos sen sijaan annat aina periksi, voit olla varma, että sama linja jatkuu hamaan tulevaisuuteen ja laajenee myös isompiin asioihin kuin ulkovaatteisiin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei edes ole lapsia mutta kaverilla samanikäinen. Voisko palstan dissaajat selittää miksi dissaavat niin paljon? Kaverin kolmevuotias on ihan yhtä hankala pukeutumisen kanssa. Onko teillä jotain unelmalapsia vai tungette väkisin jollain karjankäsittelyyn valmistetulla laitteella muksut vaatteisiin ja menoksi?
Ihan väkisin tungin. Samoin väkisin harjasin hampaat ja annoin antibiootit. Jotkut asiat on pakko tehdä ja kun on kolme lasta ei voi alkaa maanittelemaan että sopisiko sinulle nyt pukea. Eikä uhmaikäisen kanssa neuvotella muutenkaan. Meillä mm. raivosi että meidän auton pitäisi olla sininen. Meinaatko että olisi pitänyt lähteä siltä istumalta vaihtamaan?
Oma lapseni on aistiyli- ja aliherkkä autismin kirjoon kuuluva. Vaatteista ei taisteltu montaakaan kertaa, ihan vain siksi, että valitsimme huolella hänelle sellaiset vaatteet, jotka eivät puristaneet, ahdistaneet, hanganneet tms. Mitä jos kysyisit siltä lapselta ihan suoraan, mikä niissä vaatteissa ahdistaa että kieltäytyy laittamasta ne ylleen? Jos ei osaa sanoa, niin sitten puette sen vaatteen päälle, ilman että olette lähdössä minnekään, ja sitten lapsi miettii, mikä kohta siinä ahdistaa. Lastani esim. ahdisti suunnattomasti lahkeissa kenkien alle laitettavat renksut, jos seisoi paikallaan, niin niitä ei huomannut, mutta kun kumarteli niin vaate kiristyi ikävästi ja lapsi sai raivarit. Eli yksi kriteeri haalarille oli se, että ne renksut sai irroitettua.
Jos vaatteista ei löydy vikaa, niin sitten voi kokeilla noita lähtöjä sisävaatteissa jos ei ala pukemaan. Ja tosiaan, ihan itse pitäisi jo tuon ikäisen pukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tunget sen lapsen vaan haalariin ja näytät kaapin paikan. Eikös se nyt ole aika yleistä, että talvivaatteiden pukemisen kanssa on noin pienen kanssa hankalaa aamusin. Niin meilläkin oli. Lapsen itkua ei tarvitse pelätä. Ei ne traumatisoidu, jos välillä joudut huutamaan. Ei se kivaa ole, mutta ei se tärvele teidän välejä. Rajat on ihan totta rakkautta. Prinsessasta tulee ilman rajoja hirviö.
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin sama virhe aikanaan 3v tytön kanssa ja annettiin periksi liian helposti muun muassa vaatteiden laitossa. Tilanne ei ole yhtään parempi nyt 10v myöhemmin. Eli nyt pitää olla tiukka, eikä antaa periksi vaikka menisi 30min vaatteiden laitossa. Sen pitää tajuta ettei se saavuta mitään uhmalla ja kiukulla.
Oletko sama kuin ap? Siis ensin aloitusteksti, ja sitten tällainen. Kuulostaa keksityltä tarinalta, jonka tarkoitus on 'myydä' ajatusta, että 'sen pitää tajuta ettei se saavuta mitään uhmalla ja kiukulla'. Toki lapsen kannattaakin oppia, ettei uhma ja kiukku ole hyvä keino, mutta lapselle pitäisi tarjota muita keinoja käsitellä asiaa ja neuvotella tilanteessa niin, että 1) syntyy se hyvä lopputulos 2) lapsi ei opi vääriä otimintamalleja 3) koko perheellä arki sujuu. Mistäkö syntyi vaikutelma? Aloitustekstissä käytettiin termiä 'pikku prinsessa', ja ketkäs ne käyttäät tä termiä, no ne, jotka ei siedä helikopterivanhempia ja 'nykyajan pirkkopettereiden hyysääjiä' (tai vastaavia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä uskon tämän tarinan olevan totta.
Olen yläasteen ope ja säännöllisesti vastaan tulee näitä ”prinssejä” ja ”prinsessoita”, jotka ovat aina saaneet päättää kaikesta. Tuloksena on ahdistuneita ja levottomia teinejä jotka eivät kykene tekemään mitään ohjeen mukaan, vaan kaikesta - ihan yksinkertaisimmistakin asioista - pitää aloittaa tolkuton vänkäys ja kiukuttelu. Toisaalta eivät oikein osaa itsekään toimia ja tehdä päätöksiä, kun normaalia kasvamista ikätasonmukaiseen päätöksentekoon ei ole kehittynyt. Ovat lisäksi tottuneet siihen että kun raivoavat tarpeeksi, saavat tahtonsa aina läpi. Teini-ikäisenä siitä on vaikea oppia enää pois.
Lapsen on jo pienenä äärimmäisen tärkeä tottua vastoinkäymisiin ja oppia, että aikuiset ovat luotettavia, turvallisia ja tekevät perheen päätökset. Lapsi, joka ei luota siihen että aikuiset huolehtivat hänestä, on turvaton lapsi. Ja se jos mikä on huolehtimatta jättämistä, että lapselle ei pueta ulkovaatteita jos ne tarvitaan. Kannattaa miettiä mitä lapsi siitä kokemuksesta oppii.
Omat kaksi lastani ovat olleet sekä aistiyliherkkiä että voimakastahtoisia. Erityisesti esikoiselle melkein minkä tahansa vaatteiden päälle pukeminen oli valtava taistelu - mutta se taistelu käytiin ja vaatteet puettiin, vaikka sitten niin että istuin hajareisin raivoavan, purevan ja itkevän taaperon yllä ja puin väkisin. Lapsi ei kuole itkuun ja huutoon, ei edes siihen että itkusta ja huudosta seuraa oksennus. Kun näitä taisteluja oli jonkin aikaa käyty, oppivat molemmat lapset että on asioita jotka eivät ole heidän päätäntävallassaan. Nyt vanhempi lapsi on teini-ikäinen ja hyvin on sujunut: hän tietää että me vanhemmat huolehdimme hänestä ja rakastamme häntä silloinkin kun kiellämme jotakin. Ja hän tietää että kielto tarkoittaa kieltoa, eikä siitä vänkääminen tai raivoaminen auta mitään.
Oppilaita katsellessa joskus mietin että olisi vanhempien kannattanut käydä ne taistelut siinä haalarivaiheessa. Siinä vaiheessa kun 13v vetää kannabista ja lintsaa koulusta ja haistattelee ja raivoaa opettajille ja vanhemmille, on se rajojen vetäminen ihan tosi paljon suurempi taistelu. :(
Oikein ! Kannattaa antaa lapsen/ lasten päättää asioista, olivatpa ne mitä tahansa.
Eihän vanhemmat ole sitä varten.
Lasten hallinnointi perheessä on niin oikein.
Kun seuraavaksi 3 vuotias esim. ei syö muuta kuin vaikka pelkästään makaronia, niin oikein.
Tai voihan olla hän jopa kippaa koko lautasen.
Alakoulussa ei mene kouluun ellei autolla viedä, ei mee välitunnille, läksyt saa olla tekemättä,.., hampaiden harjaus on tyhmää...jne.
Yläasteella on jo koko koulu täysin turhaan !
Kotona on kiva katsella nettiä. Onhan nuori saanut päättää tähänkin saakka kaiken, siihen on niin opittu. Nyt muu ei tule kysymykseenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun verran on perheitä, joissa lapset sanelee ehdot ja määräykset. Ja vanhemmat eivät mahda mitään. Uus avuttomuus on surkeeta nähtävää.
Minkä pienenä oppii, sitä oppia ei helpolla muuteta.
Yläasteella nei sitten voi koulu vähempää kiinnostaa, sitä vastoin kaikkia muu sitäkin enemmän ( ongelmat eivät oo yllätys)
Vierailija kirjoitti:
No en kehtaa viedä lasta tarhaan ilman asiallista talvivaatetusta päällä, johan hoitajatkin ihmettelisivät ja lasuttelisivat ennen pitkää, tämähän koko avauksen pointti olikin. Ongelma on nyt vain tuo, etten saa otetta lapsesta haalarin kanssa, joten suostun jättämään kotiin niinä päivinä kun ei onnistu ja uhmaa, mikä on nyt jo liikaa
AP
hoitajat kyllä tietävät ja ymmärtävät mitä uhma tarkoittaa. Pääasia että tuot hoitoon tarvittavat ulkovaatteet, joko lapsen päällä tai vaikka kassissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siitä seuraa kun häntä vie koiraa.
Aika vaikee uskoo, että etätyöt onnistuu uhmaavan kiukkupyllyn kanssa. Varsinkaan kun vanhemman taidot on tota luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin sama virhe aikanaan 3v tytön kanssa ja annettiin periksi liian helposti muun muassa vaatteiden laitossa. Tilanne ei ole yhtään parempi nyt 10v myöhemmin. Eli nyt pitää olla tiukka, eikä antaa periksi vaikka menisi 30min vaatteiden laitossa. Sen pitää tajuta ettei se saavuta mitään uhmalla ja kiukulla.
Oletko sama kuin ap? Siis ensin aloitusteksti, ja sitten tällainen. Kuulostaa keksityltä tarinalta, jonka tarkoitus on 'myydä' ajatusta, että 'sen pitää tajuta ettei se saavuta mitään uhmalla ja kiukulla'. Toki lapsen kannattaakin oppia, ettei uhma ja kiukku ole hyvä keino, mutta lapselle pitäisi tarjota muita keinoja käsitellä asiaa ja neuvotella tilanteessa niin, että 1) syntyy se hyvä lopputulos 2) lapsi ei opi vääriä otimintamalleja 3) koko perheellä arki sujuu. Mistäkö syntyi vaikutelma? Aloitustekstissä käytettiin termiä 'pikku prinsessa', ja ketkäs ne käyttäät tä termiä, no ne, jotka ei siedä helikopterivanhempia ja 'nykyajan pirkkopettereiden hyysääjiä' (tai vastaavia).
Miksi tämä olisi ap? En ole koskaan tajunnut, millä perusteilla arvailette anonyymien kommenteista, kuka keksii satujaan ja kuka on sama kuin joku toinen. Mistä ihmeestä sen voisi tietää.
Piristävä provo, välillä jotain muuta kuin anopista provoilua.
Minua lähinnä kiinnostaa, mitä töitä voi tehdä kotona kolmevuotias menossa mukana. Itselläni on saman ikäinen lapsi, pukeminen kyllä onnistuu, mutta muuten houkuttaisi tuollainen duuni.
Vierailija kirjoitti:
Minua lähinnä kiinnostaa, mitä töitä voi tehdä kotona kolmevuotias menossa mukana. Itselläni on saman ikäinen lapsi, pukeminen kyllä onnistuu, mutta muuten houkuttaisi tuollainen duuni.
Voihan, tämän mäkin olisin halunnut tietää, mut provoilijan mielikuvitus tais loppua kesken :/
Minulla ei edes ole lapsia mutta kaverilla samanikäinen. Voisko palstan dissaajat selittää miksi dissaavat niin paljon? Kaverin kolmevuotias on ihan yhtä hankala pukeutumisen kanssa. Onko teillä jotain unelmalapsia vai tungette väkisin jollain karjankäsittelyyn valmistetulla laitteella muksut vaatteisiin ja menoksi?