Miten kehopositiivisuus eroaa pro ana -liikkeestä?

Että semmosta pohdintaa sitten tällä kertaa.

Koska kehopositiivisuus tarkoittaa liian lihavia niin nämä alipainoiset on sitten kehonegatiivisia.

Pro ana kannusti laihtumaan, kehopositiivisuus ei kannusta lihomaan.

Kehopositiivisuuden oli tarkoitus kattaa ihan kaikki kehot mutta läskiaktivistit kaappasi koko liikkeen. Sopivampi vertailukohde olisi ehkä fat acceptance-liike mutta nykyään nämä on käytännössä sama asia.

Ihan samaa mieltä ap:n kanssa ja samaa olen ihmetellyt jo pitkään. Nämä bodypositiivarit myös ihan avoimesti haukkuvat hoikkia ja normaalipainoisia "only dogs like bones" etc.

Miksei vaan voitaisi yrittää olla normaalipainoisia?

On ihanaa olla läski ja esitellä makkaroitaan muille.

Toinen kannustaa kehorauhaan ja pyrkimään siihen että oma keho tuntuu omalta. Toisten kehot ovat heidän vastuullaan, niitä ei kommentoida

Toinen on kontrollia ja itsensätarkkailua

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisuuden oli tarkoitus kattaa ihan kaikki kehot mutta läskiaktivistit kaappasi koko liikkeen. Sopivampi vertailukohde olisi ehkä fat acceptance-liike mutta nykyään nämä on käytännössä sama asia.

Ihan samaa mieltä ap:n kanssa ja samaa olen ihmetellyt jo pitkään. Nämä bodypositiivarit myös ihan avoimesti haukkuvat hoikkia ja normaalipainoisia "only dogs like bones" etc.

Kyllä ja esim. jenkeissä on laihduttaneita kepoaktiiveja pidetään pettureina ja ovat saaneet kuraa niskaan. Mielestäni kaikissa identiteettiliikkeissä on huolestuttavia piirteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen kannustaa kehorauhaan ja pyrkimään siihen että oma keho tuntuu omalta. Toisten kehot ovat heidän vastuullaan, niitä ei kommentoida

Toinen on kontrollia ja itsensätarkkailua

Mitä sanoisit anorektikolle, joka sanoo että laiha keho tuntuu omalta ja laihtumisesta ei saisi huomautella tai alkaa jakaa mitään terveysneuvoja. 

Haha ai että, tämän termin äärellä tupsahtelee nuoruusmuistot mieleen! Olihan se pro-ana hässäkkä kuitenkin paljon enemmän ääriliike ja vähän enemmän flipanneiden juttu kuin kehopositiivisuus, joka on "kaikille" suunnattua.

Kehopositiivisuudessa ei myöskään mustamaalata toista ääripäätä, koska kehopositiivisuuden takaa ei pitäisi löytyä mitään vastakkainasettelua. Vai? Pro anoillahan se oli pahimmillaan tyyliin lihavuus on kamalaa ja kuolet lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin jos sellaiseksi tulet. Laihuuteenkin voit kuolla, mutta se ei haittaa koska kuolet linnunluisena ja kauniina!

Ymmärrän asian vakavuuden, itsekin tästä kaikesta aikanaan sairastuneena ja sairaalahoitoon asti päätyneenä. Ja miten sielläkin salaa oli vain ylpeä sinertävästä, kuivakasta luisevasta vartalostaan, mitä muut lähinnä pelkäsivät. Mutta näistäkin toipuu.

Tragikoomista. Voisipa vaan kaikki olla NORMAALIA.

Ei nyt ehkä samoissa lauseissa ja kappaleissa, mutta yhteenvetona kokonaisuuksista.

Oma huoleni on, että kehopositiivisuusliikkeen myötä syömishäiriöt jäävat tunnistamatta ja niiden hoito vaikeutuu. Kehopositiivisuusliikkeessä ajatellaan jotenkin niin, että lihavuudesta koituva huono olo ei johdukaan lihavuudesta vaan ympäröivästä maailmasta. Keskitytään siis muuttamaan maailmaa sen sijaan, että työstettäis omaa ruokasuhdetta. Uhriutumisesta harvoin kuitenkaan seuraa voimaantumista ja tietyt lainalaisuudet maailmasta ei muutu, huolimatta siitä miten epäreiluja ne ovat.