Onko työuraasi mahtunut työkaveria, jonka kanssa vain et tule toimeen?

On.

Toimeen voi ja pitää työkaverin kanssa tulla vaikka kemiat ei kohtaa. Ajattelen, että toimeen tuleminen on kohteliasta ja asianmukaista kommunikointia työn vaatimissa puitteissa. Ei silloin tarvi puhua kuin työasioista. Jos kemiat kohtaa, on luontevaa jutella muustakin.

On kyllä.

Hoidat työsi äläkä yritä puhella muuta.

Ole kohtelias ja jämäkkä, pidä positiivinen vire yllä.

Ei voi muuta.

Aika monta, ihan kuten elämän jokaisessa osa-alueessa. Ei niiltä rasittavilta ihmisiltä voi välttyä.

On, jopa niin, että joku voisi kutsua häntä kiusaajaksi. Tajusin kuitenkin, että hän sytyttelee konflikteja kaikkien kanssa ja puhuu kaikista pahaa sekä takana. Aivan kauhea ihminen. Otin etäisyyttä ja hoidan työasiat asiallisesti, kiitän kohteliaasti ja olen neutraali. Olen yrittänyt olla ajattelematta häntä kokonaan. Luotin siihen, että tällainen ihminen jossain vaiheessa mokaa omat asiansa, minkä taakseen jättää jne., ja että erotun fiksuna, kun pysyn etäisen luotettavana enkä sotkeudu draamaan. Näin myös kävi! Tällä ihmisellä on nykyisin melko vakava autoimmunisairaus ja työsopimus loppuu kesällä. En ole vahingoniloinen vaan yhä neutraali ja etäinen.

Tavallaan. Ensin tultiin toimeen hyvin, sitten tää suuttuu mulle jostain asiasta (vieläkään en tiedä mistä) ja alkoi ignoorata mua ja valitti musta esimiehille keksi mistään perättömistä jutuista. Nyt ei edes jutella ellei ole pakko, ei tää mua haittaa mutta ihme toimintaa tältä tyypiltä. Tää ei tosiaan ikinä edes vastannut kun tervehdin, ja silti valitti esimiehille että mä en huomioi sitä. Että näin..

Näitä riittää, etenkin naisvaltaisella alalla.

Hänellä rytmit olivat selkeät mitä teki ensimmäisenä jne. Aina meni lounaalle samaan aikaan jne. Hyvin helppo alkaa pitämään etäisyyttä.

Loppujen lopuksi ei ollut. Välillä oli sellaisia vaiheita, että joku ihminen ärsytti minua, mutta vähän tarkemmalla ajattelulla huomasin, että vähintäänkin puolet ärsytyksestä johtui itsestäni. Varsinaiset työt pystyin aina tekemään kenen tahansa työkaverin kanssa. En varmaan itsekään ollut aina kaikkien lempparityökaveri. 

Joo yhden työkaverin kanssa ollaan ihan erilaisia eikä puhuta mistään muusta kuin työasioista, ja minusta se on ihan hyvä näin. 

Lähinnä esimiehiä. Siihen rooliin tuntuu usein nousevan se tiimin vahvatahtoisin besserwisser. Niiden kanssa saakin sitten vääntää aivan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä esimiehiä. Siihen rooliin tuntuu usein nousevan se tiimin vahvatahtoisin besserwisser. Niiden kanssa saakin sitten vääntää aivan kaikesta.

Mä en jaksa vääntää. Tehkööt miten lystää.

Kyllä, valitettavasti. Ja valitettavasti joudumme tekemään töitä hyvin tiiviisti yhdessä, ja yhden työpanos vaikuttaa suoraan toisen työhön. Uskomattoman raskasta työskennellä ihmisen kanssa, joka poikkoilee sinne tänne, joka ei noudata ohjeita, ja joka on täysin vakuuttunut siitä, että hän osaa kaiken paljon paremmin kuin kukaan muu. Sitten päälle vielä asikkaille kiukuttelua, niin... taas saa hävetä.

On. Hänellä oli kyllä vastaavia ongelmia myös muiden kanssa. Sitten tuli yt-luuta, joka lakiaisi tämän hyvin hankalan ja töissään alisuoriutuvan tyypin pois. Kukaan ei yllättynyt. Meidän tiimi meni baariin juhlimaan tapahtunutta samana iltana!

Ehkä esimiesten kanssa en oikein tule toimeen, koska muutamilla on jo valmiiksi vallanhaluisen persoonan päälle vielä aseman suomakin valta kihahtanut päähän, ja he oikeasti ovat tuhoisia ihmisiä, joilla on vieläpä kiusaamiseen käytettävissä koko vallan suoma arsenaali.

Mikä sinulle on käytöksen osalta ehdottomasti kiellettyä, on esimiehelle sallittua. Esimies voi aina erehtyä, ja syyttää muita. Esimies voi olla laiska, ja muilta piilossa kokouksissa ja tiimeissä esittää työpanoksesi ja ideasi ominaan.

Onhan näitä - miehiä töissä jotka katsoo seinään kun yrittää puhua työasioita tai muita ohittajia. No hoidan asiat heidän kanssaan kun on ylempiä paikalla ja eivät kehtaa ohittaa tuolloin.

21 vuotta töissä ja ei ole sellaista ollut.

Johtunee siitä että olen aika yksityinen ihminen, pysyn kaukana kaikenlaisesta draamasta ja kinastelusta. Olen kyllä sellaistakin todistanut.

Jokaisessa on kuitenkin myös jotain hyvää, kohtelelen heitä siltä pohjalta ja ne työt pitää tehdä.

On, kaksi. Toinen oli mies ja toinen nainen, kumpikin eri työpaikoissa.

Naisen kanssa oli hankalaa, kun hän ylitulkitsi jokaisen sanan, ilmeen ja äänenpainon. Hän saattoi kysyä, että mitä tarkotit silloin kaksi kuukautta sitten kun sanoit xx yy xx, etkä yy xx xx - siis sama asia, mutta sanajärjestys oli hänen mielestään väärä. Tai jos sanoin hyvää huomenta eikä hänellä ollut hyvä aamu, hän väitti, että ilkeilen hänelle tahallaan.

Mies taas väänsi ja vänkytti joka ikisestä asiasta. Hoidin silloin myös työsuhdeasioita ja hän vaati kaikenlaista perusteetta. Vaikka näytin tes:stä, miten asia on, hän vänkyi siitäkin vastaan. Lisäki hän yritti ostaa itselleen tavaroita työnantajan piikkiin. Sitten hän sai huutoraivareita kun en suostunut venyttämään sääntöjä hänen suhteensa. En tosiaan halunnut riskeerata työpaikkaani kenenkään takia.

Yksi tuntui ärsyyntyvän minuun. Hän oli tosi suorittajatyyppinen ja vähän sellainen kova pätemään. Me aloitettiin ihan samana päivänä mutta jo viikon päästä hän jutteli minulle kuin olisi ollut ohjaajani ja opastamassa työntekoon. Ja työ oli hyvin yksinkertaista. Hän myös saattoi yhtäkkiä kysyä jotain myöhempää työtehtävää ja itse en osannut vastata, työ piti hoitaa järjestyksessä, ainakin oma toimintatapa on sellainen että asia kerrallaan. Sitten ärsyyntyi kun olin niin että en vielä tiedä. Hän heräsi aamuviideltä opiskelemaan, tuli sitten töihin, ja kärttyili aina työn teossa. Tauoilla sitten yritti taas olla mukava. Pakko sanoa etten oikein pitänyt hänestä, eikä hän minusta.