Lue keskustelun säännöt.
Kysyttekö te sukulaisiltanne miten he voivat? Vastakutsutteko serkun leikkimään?
16.01.2021 |
Miehen sisarus perheineen asuu samassa kaupungissa. Meillä vielä saman ikäisiä lapsia...
Tulevat kutsuttuna käymään, mutta koskaan eivät kutsu meitä heille kylään. Eivät ehdota mitään,
Eivät itse asiassa edes kysy miten voimme.
Eivät kysy mitä lapsellemme kuuluu. Eivät koskaan kutsu lastamme serkkujensa luo leikkimään. Jos me kutsumme niin sanovat että korona on mutta kyläilevät sitten muualla. Tai sitten että on ruuhkaa liikenteessä tms.
Eivät toivottaneet edes hyvää uutta vuotta ja huomasin että nythän on 16.1 mutta emme ole missään tekemisissä jos me emme ole yksipuolisesti yhteyksissä heihin
Itse tulen sosiaalisesta karjalaisesta suvusta, ja luulin että olemme sukulaisuuden lisäksi ystäviä. Luulin että muutaman kerran vuodessa voisi olla tekemisissä, muuten kuin somessa kytätä toisen päivityksiä.
Useamman vuoden on pyydelty heitä. Laitettu Whatsappissa kuvia, yritetty. Toivotettu hyvät joulut yms mutta he eivät koskaan.
Onko muilla näin? 😢
Oletko saanut tilannetta parannettua? 😢
Kärsitkö tälläisestä? 😢
Itse koen tämän hyvin outona ja raskaana, mutta en usko että koskaan muuttuu, että he alkaisivat kutsumaan meitä, tai kohtelemaan meitä kuten ystäviä.
Kommentit (18)
Tuo on kyllä törkeää, ettei hyvää joulua toivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi pakottaa ketään ystäväksesi.
Itse olen myös sukurakas ja perhekeskeinen, mutt lapsuudenperheeni valitettavasti ei. Yhden sukulaisperheen kanssa olen saanut pidettyä hyvät välit yllä ja kutsutaan puolin ja toisin kylään ja vaihdellaan kuulumisia. Mutta suurimman osan sukulaisista kanssa välit viilenivät kotoa poismuuton jälkeen. Kaikki siihen mennessä läheiset sukulaiset (serkut, sisarukset) alkoivat elää omia elämiään ja elämäntavat alkoivat myös erkaantua radikaalisti toisistaan. Ei voi mitään.
Meillä on rakennustyömaa menossa (ostettiin kesämökkitontti). Sanallakaan sukulaiset (myös sisarus & vaimo) eivät kommentoi että miten rakennusaika sujuu, tai eivät kysy tarvisiko apua siellä ym?? Vähän sama kun toisella on joku muu iso mullistus esim raskaus, niin et kysy kertaakaan vuoden aikana että miten voit.. En voi kuin ihmetellä, mutta enpä jaksa enää heihin olla itsekään yhteyksissä.
Meillä on samanikäiset pienet lapset. Meillä yksi lapsi ja heillä useampi. He eivät myöskään koskaan omasta aloitteestaan pyydä meidän lasta leikkimään, on, äitinä on todella surullinen olo tästä! 😏😔
Vierailija kirjoitti:
Meillä on rakennustyömaa menossa (ostettiin kesämökkitontti). Sanallakaan sukulaiset (myös sisarus & vaimo) eivät kommentoi että miten rakennusaika sujuu, tai eivät kysy tarvisiko apua siellä ym?? Vähän sama kun toisella on joku muu iso mullistus esim raskaus, niin et kysy kertaakaan vuoden aikana että miten voit.. En voi kuin ihmetellä, mutta enpä jaksa enää heihin olla itsekään yhteyksissä.
No eiköhän kukin hoida rakennustyömaansa itse ja raskaus on yksityisasia, mutta muuten voi vaikka tekstiviestitse kysellä yleiskuulumisia joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaiset välit miehellä ja sisaruksella on? Ovatko lapsena olleet läheisiä? Ei sisaruussuhde automaattisesti tarkoita että tullaan loistavasti toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on rakennustyömaa menossa (ostettiin kesämökkitontti). Sanallakaan sukulaiset (myös sisarus & vaimo) eivät kommentoi että miten rakennusaika sujuu, tai eivät kysy tarvisiko apua siellä ym?? Vähän sama kun toisella on joku muu iso mullistus esim raskaus, niin et kysy kertaakaan vuoden aikana että miten voit.. En voi kuin ihmetellä, mutta enpä jaksa enää heihin olla itsekään yhteyksissä.
Oletko tosissasi? Siis sukulaisten pitäisi tulla rakentamaan kesämökkiäsi. Ei voi olla totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sitten? Ei sukulaisilta tarvitse kysellä tai toivotella mitään.
Mikä ihme siinä ahdistaa ettei joku ole yhteydessä? En minäkään ole sukulaisiini pidä yhteyttä, mutta emme me ole riidoissa tai huonoissa väleissä.
Koen hyvin rasittaviksi sukulaiset, jotka tuppaavat väkisin kylään ja ikään kuin pakottavat pitämään yhteyttä. Jos yhteydenpito on yksipuolista, niin siitä pitäisi ymmärtää jättää rauhaan. Jokaisella on oikeus valita ihmiset joiden kanssa on tekemisissä. Sukulaiset eivät ole mitään pakkoihmissuhteita eikä se välttämättä tarkoittaisi, että inhoaisi sukulaisia. Ei vain halua olla tekemisissä, koska ei ole tarpeeksi yhteistä. Vapaa-ajan käyttää mieluummin omien ystävien tapaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi pakottaa ketään ystäväksesi.
Itse olen myös sukurakas ja perhekeskeinen, mutt lapsuudenperheeni valitettavasti ei. Yhden sukulaisperheen kanssa olen saanut pidettyä hyvät välit yllä ja kutsutaan puolin ja toisin kylään ja vaihdellaan kuulumisia. Mutta suurimman osan sukulaisista kanssa välit viilenivät kotoa poismuuton jälkeen. Kaikki siihen mennessä läheiset sukulaiset (serkut, sisarukset) alkoivat elää omia elämiään ja elämäntavat alkoivat myös erkaantua radikaalisti toisistaan. Ei voi mitään.
On yllättävän paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat, että muiden on pakko olla ystäviäni, koska minä haluan. Mutta ystävyys on aina vastavuoroista. On lisäksi huonoa käytöstä pommittaa toista yhteydenotoilla, kun on moneen kertaan osoitettu vastaamatta jättämällä, että yhteydenotot eivät ole toivottuja.
Miksi ap et hommaa muita ystäviä? Onko ongelma siinä, että sinulla ei ole ystäviä, joten takerrut sukulaisiin, joiden "pitää" käsityksesi mukaan olla tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysele. Soittelin aiemmin tätini kanssa, mutta hänestä on ruvennut tulemaan muistisairas höppänä, ja puhuminen on todella rasittavaa, koska en halua kuitenkaan hänen huomaavan, että hän on rasittava ja muistin kanssa on ongelmia.
Serkkuja ei asu niin lähellä tai ole edes etäisestikään samanikäisiä, että sellaisia tarvitsisi miettiä.
Te ette vaikuta heidän mielissään kiinnostavalta seuralta. Haluatko ap itse pakottaa muita viettämään aikaa seurassa, jossa he eivät viihdy? Eikö ole SINUN vastuullasi olla sellaista seuraa, että toiset HALUAVAT tavata teitä? Ongelma on nyt sinussa, ei toisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysele vointeja kuin vanhemmiltani, joulukorttienkin lähettämisen lopetin muutama vuosi sitten. Ehdotan, että jätät nyt sukulaisesi rauhaan ja etsit muita ystäviä.
Onhan se outoa. Itse ehkä antaisin olla ja keskittyisin omiin sukulaisiin.
Ihmeellistähän tuo on!
Te jotka todistelette että ei tarvi olla kaveria niin kenen kanssa te aikanne vietätte...? Yksin kaikki viikonloput miehen ja lapsen kanssa?? Vanhojen vanhempien kanssa..? Välillä tavaten jotain kaveria..?
Jep, valitettavasti itselläni on niin jäyhä/kylmä suku ja osa serkuista, ettei tule nähtyä kuin "pakollisissa" hautajaisissa. Parin serkun kanssa jutuissa, mutta on siinäkin joku semmonen outo kiusallinen vivahde aina jostain syystä enkä pysty olla oma itseni. Mulla ja toisella serkulla samanikäiset lapset ja asutaan melko lähekkäin ja lapsemme ovat tavanneet vain kerran pari sukutapaamisten ulkopuolella.. Ehkä se kertoo aika paljon tilanteesta. Tämä serkku kiusasi mua lapsena, möys kidutti eläimiä. Olisi vaan kivaa että olisi myös sukulaisista jonkinlaista turvaverkostoa kun on lapsikin, mutta pitää "tyytyä'" omaan perheeseen.
Kuulostavat kateellisilta!
Onko teillä ihana asunto? Suloisempi ja kehittyneempi lapsi kuin heillä? Hyvä avioliitto? Enemmän ystäviä? Kesäasunto? Siinä syitä etteivät ehkä ”pysty” olla ystäviä. Kateus.