Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde tuntuu utopistiselta ajatukselta
16.01.2021 |
Ihmettelen syvästi näitä ihmisiä, jotka löytää uuden rakkaan suunnilleen lennosta ja muuttaa yhteen jonkun kanssa vuoden välein.
Itse mietin, että onkohan kahvilla käyminenkin jo liian sitovaa ja aikaavievää.
Kommentit (9)
Juu, aika mahdottomalta tuntuu päästä parisuhteeseen. Olen kiitollinen, että elämässäni on muutama mukava ihminen, muun toivominen saattaisi taas synkkiin ajatuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ihmettele ihmisissä yhtään mitään, vaan päätynyt siihen miten meissä on vain eroja ja ne erot tekevät meistä sellaisia kuin olemme.
NIinpä minun käsitykseni mukaan parisuhteet perustuvat lapsuuden kiintymyssuhteisiin sekä kunkin arvomaailmaan. Osa haluaa taloudellista turvaa ja selkeyttä, osa taas tunteen paloa, osa ulkokultaisuutta, osa jotakin todella syvää , osa sielunkumppanuutta, osa pelkää yksinäisyyttä, osa haaveilee lapsista, osa tekee niin kuin heiltä odottaan jne.
Niinpä ainoa keino helpottaa ihmetystään on yksinkertaisesti antaa ihmisten kertoa ajatuksistaan ja toiveistaan. Olisi tosi kiva neuvoa ja takoa järkeä päähän, mutta ihmissuhteissa se vanhan kansan sanonta "kahden kauppa, kolmannen korvapuusti" pitää niin paikkansa.
Tuntuu, että valtaosalla ihmisistä on pakottava tarve olla jonkun kanssa. Tästä poikkeaminen vaikuttaa oudolta ja sinkkuutta pidetään vaan jonain välivaiheena (ei ole VIELÄ löytynyt ketään).
Minä en ole viettänyt aikuisena yhtään sinkkuelämää. Oli yksi 20 v parisuhde jonka kuihtuessa ihastuin voimakkaasti erääseen eronneeseen mieheen. Eron jälkeen suhde tähän mieheen eteni vauhdilla ja nyt asumme yhdessä.
Jonkun näkökulmasta en tästä syystä varmaan ”osaa” olla yksin. Itse olisin ihan mielelläni valinnut olla jokusen vuoden ainakin eron jälkeen ihan itsekseni mutta en usko että todella hienoa tyyppiä sattuu kohdalle ihan viikottain jos vuosittain jos edes montaa kertaa elämässä niin tartuin tähän mahdollisuuteen.
Tuntuu todella utopistiselta.
En ole vieläkään löytänyt kriteereitä täyttävää naista ja olen jo kohta viisikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että valtaosalla ihmisistä on pakottava tarve olla jonkun kanssa. Tästä poikkeaminen vaikuttaa oudolta ja sinkkuutta pidetään vaan jonain välivaiheena (ei ole VIELÄ löytynyt ketään).
Tämä pakottava sisäinen tarve varmaan liittyy siihen, että ihminen esi-isineen on ollut miljoonia vuosia laumaeläin, joka ei ole selvinnyt yksin ollenkaan. Jonkinlainen perheyksikkö, oli se sitten partneri, kommuuni, omat lapset tms. luo useimmille ihmisille sellaista syvää turvan tunnetta, jota on vaikea paikata muulla jos ihmisellä se tarve on.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella utopistiselta.
En ole vieläkään löytänyt kriteereitä täyttävää naista ja olen jo kohta viisikymppinen.
Tasan ei käy onnen lahjat, minä olen löytänyt montakin, mutta ne naiset eivät ole.
Taas yhden kanssa yritän. 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että valtaosalla ihmisistä on pakottava tarve olla jonkun kanssa. Tästä poikkeaminen vaikuttaa oudolta ja sinkkuutta pidetään vaan jonain välivaiheena (ei ole VIELÄ löytynyt ketään).
Tämä pakottava sisäinen tarve varmaan liittyy siihen, että ihminen esi-isineen on ollut miljoonia vuosia laumaeläin, joka ei ole selvinnyt yksin ollenkaan. Jonkinlainen perheyksikkö, oli se sitten partneri, kommuuni, omat lapset tms. luo useimmille ihmisille sellaista syvää turvan tunnetta, jota on vaikea paikata muulla jos ihmisellä se tarve on.
Kuulostaa eläimelliseltä.
Muita?