Lapsellinen kumppani kiukuttelee vuorotöistäni
Valittaa, kun hänen mielestään nähdään liian harvoin osittain ristiin menevien työaikojen takia. Totesin jo jossain välissä kiukuspäissäni, että lyödään sitten hammasharjat koteloon ja kamat erillemme. Meidän kotipaikkakunnallamme ei muutoinkaan liiemmin työpaikkoja ole, joten täällä saa olla tyytyväinen, että työpaikka ylipäätään on ja saadaan leipää pöytään. Minä koen tämmöisen asian muutoinkin lähinnä normaaliksi aikuisiän asiaksi, kun enää ei eletä mitään lapsuutta vaan aikuisen elämää siihen kuuluvine haasteineen. Yksi niistä haasteista on työssäkäynti.
Onko muut joutuneet tappelemaan parisuhteessa työssäkäymisen takia?
Kommentit (9)
Elän vuorotyöläisen kanssa. En ole 8 vuoden aikana vieläkään tottunut hänen työrytmiinsä. Lähinnä koen, että kumppanini vuorotyö pilaa koko elämäni.
Mielestäni mitä enemmän erossa, sitä parempi! Enkä nyt tarkoita mitään ääritilannetta. Mutta sitten on paljon enemmän puhuttavaa kun on taas aikaa kimpassa kun molemmat on touhuilleet omiaan.
En kestä yhtään roikkumista.
Vierailija kirjoitti:
Elän vuorotyöläisen kanssa. En ole 8 vuoden aikana vieläkään tottunut hänen työrytmiinsä. Lähinnä koen, että kumppanini vuorotyö pilaa koko elämäni.
Idiootti.
Niin, osalle ihmisten kumppaneista käy vuorotyö ja osalle ei toimi millään. Nuorille parisuhde on tärkeä jossa ollaan usein yhdessä, mutta vanhempana varmaan enemmän kaipaa omaa aikaa ja tilaa. Nuorena ei viitsi olla yksin parisuhteessa. Ehkä joku tulkki välillänne osaa kommunikoida asiat, jos toinen kiukuttelee vai onko se henkilön ominaispiirre. Jos keskustelu sujuisi neutraalisti, silloin saisi paremman tolkun siihen että onko yhdessäolo se ratkaiseva tekijä toiselle. Sinua erillään olo ei sinänsä haittaa, näet vapaalla joskus toista. Jos jatkaa riitaisaa ilmapiiriä niin että toinen kiukuttelee ja asia ei selviä kummankin kannalta johonkin fiksuun ratkaisuun, siitä tulee helkkarin hankala, epäselvä ja pitkä parisuhde. Tai sitten ei.
Lisään aiempaan, että jotkut ihmiset haluvat ikäänkuin kehittää parisuhdetta, saada yhteisiä kokemuksia, tutustua ja jutella - jolloin heille poissaolo voi olla hankala juttu. Vaikkei olisi toisessa kiinni erityisesti.
Lisään aiempaan, että jotkut ihmiset eivät kestä ikäänkuin yksinoloa.
Vierailija kirjoitti:
Elän vuorotyöläisen kanssa. En ole 8 vuoden aikana vieläkään tottunut hänen työrytmiinsä. Lähinnä koen, että kumppanini vuorotyö pilaa koko elämäni.
Jos sinulla ihan elämä menee pilalle, pitää varmaan kysyä, miksi ihmeessä yhä kahdeksan vuoden jälkeen olet tuossa tilanteessa..? Sinä olet vastuussa omasta onnestasi.
Ja annas olla jos jäisit työttömäksi, niin ulinaa seuraisi siitäkin.