Miksi nykyään vanhemmat eivät pärjää lastensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska lapset ovat nykyään ihan mahdottomia. Nykyään kun ei saa antaa lapselle mitään toimivaa rangaistusta, vaan kaikesta pitää ojentaa vain sanallisesti "hyi hyi ei noin saa tehdä" eikä muita seurauksia tule. En tietenkään ole lasten hakkaamisen kannalla, mutta kyllä se pieni tukistus tai vastaava silloin tällöin tehoaisi lapseen paremmin kuin pelkkä sanallinen ojentaminen.

Vastustan kaikkea väkivaltaa, mutta ymmärrän täysin. Meiltä on keinot loppu, kun itsevaltias 7-vuotias (jo 4-vuotiaasta lähtien) manipuloi koko perhettä. Nahoissani tunnen, että tukistus tai kunnon ote lapsesta, jossa pakotan hänet johonkin auttaisi, mutta kun niin ei saa tehdä. Joo, kaikki kasvatus ja perhekurssit on käyty. Kaikki asettumiset lapsen tasolle ja lässyttämiset siitä, miltä nyt tuntuu aiheuttaa hörönaurua ja pilkkaa lapsessa. Että näin... En oikeasti enää tiedä mitä tehdä. Jos yksikin neuvolan täti tai koulukuraattori laittaa meille vielä esitteen "voimaannuttavasta vanhemmuudesta" ja siihen liittyvästä kurssista, niin huudan!

Rankaisetteko millään tavalla huonosta käytöksestä? Mediakielto, jäähy, viikkoraha pois yms väkivallatonta keinoa? Lisäksi keskustellaan ja mietitään mikä on oikea tapa toimia.

Kaikki nämä johdonmukaisesti käytössä. Viikorahaa ei ole saanut moneen kuukauteen, mutta hän ei sitä kaipaa kun ei ole omia menoja. Yritykset puhua tilanne jälkikäteen läpi loppuu siihen, että lapsi esittää, ettei kuule/kuuntele. Kävelee pois, vaihtaa puheenaihetta, nauraa omalle tottelemattomuudelle. 

Niiltä vanhemmilta ei ole vaadittu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse oikein pärjää lasten kanssa. Tuntuu, että lapset vievät kaikki voimat ja etten osaa kasvattaa heitä "oikein". Ehkä se johtuu auktoriteetin puutteesta. Lähestyvä teini-ikä pelottaa myös, että miten osaan olla hyvä äiti. Poikien kanssa tunnun pärjäävän jotenkin, mutta tytär 12v on hieman haastavampi tapaus. 

Oletko käynyt missään vanhemmuus-kurssilla, perheneuvolassa tai lukenut alan kirjallisuutta? Ei se niin vaikeaa ole, eri asia on sitten jos on itsellä joku mt-ongelma tai muu sairaus tai sitten on näitäkin vanhempia jotka eivät vaan viitsi.

Olen lukenut kirjallisuutta, mutta en ole käynyt perheneuvolassa. Lapset ovat kaikki jo isompia koululaisia ja ihan fiksuja lapsia kodin ulkopuolella. Hoitavat itse koulujuttunsa, kaikki ovat 9-10 oppilaita jne. Mutta joku siinä on, että minulla on jatkuvasti tunne, etten pärjää lapsille. Kotona lapset saattavat puhua toisilleen tai minulle asiattomasti. Kukaan ei koskaan kiroile, hauku tai mitään sellaista, mutta jatkuvaa pientä kinaa keskenään, erimielisyyksien selvittelyä ja tyttären kanssa tosiaan vuorovaikutuksessa tuntuu, ettei ehkä niin kunnioita minua.

Tuntuu, etten ole osannut kasvattaa lapsia niin, että kotona olisi seesteinen ja rauhallinen tunne. Ja nyt teini-iän kynnyksella on tosiaan pelko, etten taida pärjätä äitinä kasvattaakseni fiksun ja asiallisesti käyttäytyvän lapsen. Tuntuu, että muilla lapset tekevät asiat nurisematta, mutta itse en ole osannut kasvattaa lapsia niin, etteivät jatkuvasti valittaisi. 

Ihan tavallista ja elämään kuuluvaa. Rasittavaa toki.

Muuten tämä ketju on täysin tyypillinen, lapsettomien kukkahattutätien ruikutusosio. Ei mitään uutta. Samaa rutinaa on pidetty aikojen alusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse oikein pärjää lasten kanssa. Tuntuu, että lapset vievät kaikki voimat ja etten osaa kasvattaa heitä "oikein". Ehkä se johtuu auktoriteetin puutteesta. Lähestyvä teini-ikä pelottaa myös, että miten osaan olla hyvä äiti. Poikien kanssa tunnun pärjäävän jotenkin, mutta tytär 12v on hieman haastavampi tapaus. 

Oletko käynyt missään vanhemmuus-kurssilla, perheneuvolassa tai lukenut alan kirjallisuutta? Ei se niin vaikeaa ole, eri asia on sitten jos on itsellä joku mt-ongelma tai muu sairaus tai sitten on näitäkin vanhempia jotka eivät vaan viitsi.

Olen lukenut kirjallisuutta, mutta en ole käynyt perheneuvolassa. Lapset ovat kaikki jo isompia koululaisia ja ihan fiksuja lapsia kodin ulkopuolella. Hoitavat itse koulujuttunsa, kaikki ovat 9-10 oppilaita jne. Mutta joku siinä on, että minulla on jatkuvasti tunne, etten pärjää lapsille. Kotona lapset saattavat puhua toisilleen tai minulle asiattomasti. Kukaan ei koskaan kiroile, hauku tai mitään sellaista, mutta jatkuvaa pientä kinaa keskenään, erimielisyyksien selvittelyä ja tyttären kanssa tosiaan vuorovaikutuksessa tuntuu, ettei ehkä niin kunnioita minua.

Tuntuu, etten ole osannut kasvattaa lapsia niin, että kotona olisi seesteinen ja rauhallinen tunne. Ja nyt teini-iän kynnyksella on tosiaan pelko, etten taida pärjätä äitinä kasvattaakseni fiksun ja asiallisesti käyttäytyvän lapsen. Tuntuu, että muilla lapset tekevät asiat nurisematta, mutta itse en ole osannut kasvattaa lapsia niin, etteivät jatkuvasti valittaisi. 

Ihan tavallista ja elämään kuuluvaa. Rasittavaa toki.

Muuten tämä ketju on täysin tyypillinen, lapsettomien kukkahattutätien ruikutusosio. Ei mitään uutta. Samaa rutinaa on pidetty aikojen alusta.

Eli? Ap:lla itsellään kolme lasta.

Ihmiset eivät enää jaksa opettaa lapselle perus sääntöjä. Ja käytöstapoja. Kuten nukkumaan meno ajat. Terveellinen syöminen. Muille puhutaan kauniisti. Ei nimitellä, eikä kiroilla. Ei voi sotkea tahallisesti. Eikä rikkoa paikkoja. Ja vastuu on otettava pahanteosta. Kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Aikuisen tehtävä ei ole viihdyttää lasta aamusta iltaan. Riittää, kun tehdään joitain asioita päivän aikana yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät enää jaksa opettaa lapselle perus sääntöjä. Ja käytöstapoja. Kuten nukkumaan meno ajat. Terveellinen syöminen. Muille puhutaan kauniisti. Ei nimitellä, eikä kiroilla. Ei voi sotkea tahallisesti. Eikä rikkoa paikkoja. Ja vastuu on otettava pahanteosta. Kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Aikuisen tehtävä ei ole viihdyttää lasta aamusta iltaan. Riittää, kun tehdään joitain asioita päivän aikana yhdessä.

Tämä on totta. 1-vuotiailta kysytään haluatko mennä nukkumaan ja heidän annetaan syödä kaikki herkut mitä ikinä mankuvat. Sitten ihmetellään kun vatsa ei toimi. Ei se mitään, annetaan lääkettä. Ei uskalleta kieltää herkkuja vaikka lapsi olisi jo taaperona lihava. Annetaan katsoa lastenohjelmia tuntitolkulla ja sitten ihmetellään miksi ovat pahalla tuulella.

Viedään päiväkotiin ja kouluun kasvatettavaksi ja oletetaan että siellä hoidetaan se mitä ei olla itse jaksettu hoitaa. Kun on niin raskasta. Sitten tehdään lisää lapsia!

Älä yleistä

Kyllähän minä pärjään, mutta olen lasten kanssa aivan yksin. Siitäkin huolimatta, että minulla on mies ja aika suurikin suku. Ero on valtava siihen, millaista äitiys oli omassa lapsuudessani.