Lue keskustelun säännöt.
Kohtaaminen kuoleman tai kuolemien jälkeen
14.01.2021 |
Jos sinulta menehtyy läheinen, ajatteletko että tapaatte vielä (sitten, kun sinäkin olet kuollut)?
Kommentit (53)
Tietysti he ovat tavattavissa astraalitasolla, jonne siirryn kehoni kuoltua. Sehän on sitten ihan oma asia, keiden seurassa aikoo oleilla siellä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että on olemassa jonkinlainen paratiisi, jossa tapaan ihmiset ja lemmikit, jotka olen menettänyt. Tosin mietityttää, kun edesmennyt kumppani uskoi sielunvaellukseen, eli jos hän syntyy aina uudelleen, mahdammeko tavata tuonpuoleisessa?
Kiinnostava aloitus.
Vaikka perinteiset uskonnot ovat menettäneet suosiotaan, uskon kyllä, että valtaosa vielä uskoo tapavansa läheisensä kuolman jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa minusta uskoo tai toivoo niin tapahtuvan vihreillä niityillä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava aloitus.
Vaikka perinteiset uskonnot ovat menettäneet suosiotaan, uskon kyllä, että valtaosa vielä uskoo tapavansa läheisensä kuolman jälkeen...
Minä en tuohon usko. Nyt kun mummoni kuoli, välillä tulee ajateltua miten kiva olisi uskoa, että vielä tavataan. Sitten ravistan itseni hereille, että ei me enää koskaan nähdä. T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänestin kyllä, vaikka en oikeastaan ole yhtään varma. Mutta minusta on hauska ajatella niin, eikä siitä ole kellekään mitään haittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Äänestin kyllä, vaikka en oikeastaan ole yhtään varma. Mutta minusta on hauska ajatella niin, eikä siitä ole kellekään mitään haittaakaan.
Minusta tuollainen ajattelu on vähän lapsellista todellisuuden kieltämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän rakas kissa kuoli pari vuotta sitten. Kolme päivää myöhemmin näin unen, missä kissamme oli hyvin kauniissa huoneessa, minun ja kissan välillä oli verho, joka oli (hetkeksi?) vedetty sivulle. Hetken päästä oli kissa sylissäni, tunsin hänen rakkauden ja energian, hän oli terve ja hyvinvoiva. Heräsin siihen enkä tiennyt, onko se unta vai todellisuutta. Tunne oli hyvin todellinen. Huone, missä kissa oli, oli suorastaan kuninkaallinen - siellä oli kultaa ja punaista samettia. Miehenikin näki kissamme kulkevan perässään vielä päiviä lemmikin kuoleman jälkeen. Olemme molemmat kristittyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänestin kyllä, vaikka en oikeastaan ole yhtään varma. Mutta minusta on hauska ajatella niin, eikä siitä ole kellekään mitään haittaakaan.
Minusta tuollainen ajattelu on vähän lapsellista todellisuuden kieltämistä.
Minä taas ihmettelen, mitä jotkut kuvittelee voittavansa, jos eivät usko tuonpuoleisiin. Kuoltuaan näkevät, että haa, olin oikeassa? Eiku hups, enhän minä mitään enää ajattele, kun olen kerta kuollut....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko yhtään enempää kuin siihenkään, että olisin kohdannut heidät ennen kuin sain alkuni.
Elämällä on alku ja sillä on loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänestin kyllä, vaikka en oikeastaan ole yhtään varma. Mutta minusta on hauska ajatella niin, eikä siitä ole kellekään mitään haittaakaan.
Minusta tuollainen ajattelu on vähän lapsellista todellisuuden kieltämistä.
"Todellisuuden?". Mun mielestä näitä asioita ei ole aukottomasti todistettu kumpaankaan suuntaan, joten ne on ainakin toistaiseksi puhtaasti uskon asioita. Tieteelliseen ajatteluun kuuluu erilaisten mahdollisuuksien pitäminen avoinna, kunnes toisin todistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän rakas kissa kuoli pari vuotta sitten. Kolme päivää myöhemmin näin unen, missä kissamme oli hyvin kauniissa huoneessa, minun ja kissan välillä oli verho, joka oli (hetkeksi?) vedetty sivulle. Hetken päästä oli kissa sylissäni, tunsin hänen rakkauden ja energian, hän oli terve ja hyvinvoiva. Heräsin siihen enkä tiennyt, onko se unta vai todellisuutta. Tunne oli hyvin todellinen. Huone, missä kissa oli, oli suorastaan kuninkaallinen - siellä oli kultaa ja punaista samettia. Miehenikin näki kissamme kulkevan perässään vielä päiviä lemmikin kuoleman jälkeen. Olemme molemmat kristittyjä.
En tiedä, mitä tästä ajattelisin, mutta kaunis kertomus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänestin kyllä, vaikka en oikeastaan ole yhtään varma. Mutta minusta on hauska ajatella niin, eikä siitä ole kellekään mitään haittaakaan.
Minusta tuollainen ajattelu on vähän lapsellista todellisuuden kieltämistä.
"Todellisuuden?". Mun mielestä näitä asioita ei ole aukottomasti todistettu kumpaankaan suuntaan, joten ne on ainakin toistaiseksi puhtaasti uskon asioita. Tieteelliseen ajatteluun kuuluu erilaisten mahdollisuuksien pitäminen avoinna, kunnes toisin todistetaan.
Tuo, että tavataan vielä kuoleman jälkeen vaikuttaa ihmisen itsensä keksimältä selviytymismekanismilta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän rakas kissa kuoli pari vuotta sitten. Kolme päivää myöhemmin näin unen, missä kissamme oli hyvin kauniissa huoneessa, minun ja kissan välillä oli verho, joka oli (hetkeksi?) vedetty sivulle. Hetken päästä oli kissa sylissäni, tunsin hänen rakkauden ja energian, hän oli terve ja hyvinvoiva. Heräsin siihen enkä tiennyt, onko se unta vai todellisuutta. Tunne oli hyvin todellinen. Huone, missä kissa oli, oli suorastaan kuninkaallinen - siellä oli kultaa ja punaista samettia. Miehenikin näki kissamme kulkevan perässään vielä päiviä lemmikin kuoleman jälkeen. Olemme molemmat kristittyjä.
Ehkä kissa tuli kertomaan että sillä on nyt kaikki hyvin?
Kun olin nuori, isäni yritti useaan otteeseen itsemurhaa ja lopulta onnistui. Muutama vuosi hänen kuolemansa jälkeen näin unta, jossa isä tuli käymään, hänellä oli uusi perhe ja oli vihdoin onnellinen toisin kuin täällä maan päällä. Unesta jäi hyvä mieli, ikävä on yhä mutta en ole enää vihainen "lopullisesta hylkäämisestä".
Ajattelen mielelläni, että isäni, pappani, ja kihlattuni hengailevat taivaassa ja pitävät huolta kahdesta edesmenneestä kissastani kunnes taas tapaamme.
Isäni kuoli muutama viikko sitten ja ainakin toivon, että voisimme tavata vielä jossakin kuoleman jälkeen. Järjellä ajateltuna minun on vaikea ymmärtää, että ihmisellä olisi sielu ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Minun kuolleet läheiseni ja lemmikkini tapaan sydämessäni niin unissa kuin valveilla. He kulkevat aina mukanani. Uskon, että kuoltuaan kehon molekyylit jatkavat elämäänsä mihin ikinä päätyvätkään: maahan, veteen ja kaikkeen orgaaniseen olomuotoon. Osa haihtunee taivaan tuulissa avaruuteen.
Elämä ja maailmankaikkeus ovat niin ihmeellisiä asioita, etten pidä täysin mahdottomana, etteikö kuoleman jälkeistä elämääkin voisi olla.
Haha. Olen kontaktissa "kuolleiden" kanssa joka päivä.☺