Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinä SAIRAANHOITAJA ja muutkin hoitajat, jotka olette vaihtaneet alaa: mitkä syyt johtivat alan vaihtoon ja onko elämä ollut parempaan sen jälkeen?
12.01.2021 |
Miettii täällä yksi alalla reilu 20v ollut sairaanhoitaja kiireisen aamuvuoron jälkeen väsyneenä ja kyllästyneenä... Tämä tunne "vaivaa" yhä useammin ja mietin, mitä muuta voisin tehdä työkseni. Aika usein myös jo edeltävänä päivänä väsyttää pelkkä ajatus huomisesta työvuorosta. Työn ilo on kadonnut ja työstä on tullut enimmäkseen "raatamista".
Myös nukkuminen ja uni kärsii koko ajan enemmän vuorotyöstä ja nyt yövuorojen jälkeen parin vapaan jälkeen aamuvuoroon mennessä on jo valmiiksi aivan rättipoikki. Univelka painaa, rytmi ei ole vieläkään kunnolla kääntynyt ja väsymys on kova. Silti vain täytyisi jaksaa ja jatkaa. Mietin, että tätäkö elämä tulee olemaan ainakin vielä seuraavat reilu 20 vuotta.... ja onko tämä sen arvoista, että kulutan elämäni ja vapaa-aikani toipuakseni edellisestä työrupeamasta taas seuraavaan? Enkä jaksa vapailla oikein mitään muuta kuin pakolliset.
Kommentit (45)
Sairaanhoitajat joutuu käyttämään maskia (haittaa hengitystä ja myrkyttää hiilidioksinilla) ja ottamaan rokotteita joka vuosi, tämä on aivan selvää ihmisoikeuksien polkemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse valmistunut pari vuotta sitten, eli alanvaihtoa ei vielä ole kyllä mielessä. Työskentelen kotihoidossa ja tykkään työstäni. Kiire toki on, palkka on kuitenkin Helsingissä vastavalmistuneelle mielestäni ihan kohtalainen (2719e/kk). Itseäni kuitenkin eniten kyrsii huono johtaminen. Tuntuu, että hirveän Mo elta lähiesimieheltä puuttuu selkärankaa pitää rivityöntekijöiden puolta, vaan aina vaan myötäillään ylihoitajan ja kaupungin päätöksiä ja todetaan aina vaan, että näin nyt on linjattu.
Juuri tuo johtaminen ja asioiden muuttumattomuus suurissa linjoissa on yksi syy. Terveydenhuoltoalan byrokratia on niin jäykkää ja tarvittavia muutoksia on usein melkein mahdotonta edistää, koska aina mennään jonkun ylemmältä sanellun ohjeen mukaan, vaikka se ei toimisi käytännössä milläänlailla. Olin itsekin muutostyöryhmässä mukana, mutta käytännössä se oli ohjeistusten "päivittämistä" nykyhetkeä vastaaviksi ja suurin aika työryhmässä meni lopulta siihe, että mietittiin, mitä sanaa tai sanamuotoa missäkin kohtaa käytetään... Itse olin lähtenyt mukaan sen vuoksi, että hoitokäytäntöjä saataisiin edistettyä ja työtä sujuvoitettua. No, ymmärsin sen myötä kyllä, miksi asiat ei etene eikä käytännöt muutu.
Toinen juttu on sitten se, että jos otetaan joku uusi muualta saneltu käytäntö käyttöön ja vaikka kuinka kenttätyöntekijät tuovat esille tuon käytännön toimimattomuutta konkreettisessa työssä niin peruutusmahdollisuutta näissä tilantessa harvoin on vaan toimimattomalla käytännöllä jatketaan, koska "niin on päätetty".
Raskas kolmivuorotyö, olematon sosiaalinen elämä ed. syystä. Palkka ja arvostus olemattomat.
Vaihdoin jo kauan sitten.
Kuormittava kolmivuorotyö. Ei mitään mahdollisuutta säännölliselle harrastukselle - ei mitään sosiaalista elämää. Jatkuva univaje ja riittämättömyyden tunne. Vastuu toisen ihmisen elämästä suhteessa huonoon palkkaan. Irtisanouduin tehostetun hoidon yksiköstä. Olin puoli vuotta väsymyskoomassa kotona. Kouluttauduin kaupan alalle, nyt teen myyjän töitä. Palkkaus on sama kuin sairaalassa - vastuulla vain hedelmä/vihannesosasto. Aikaa harrastaa ja tavata ihmisiä. Elämä hymyilee.
Mistä aloittaja aikoi saada siistin sisätyö-suojatyöpaikan, kun suurin työttömyys on vasta edessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono työilmapiiri. Ei auttanut vaikka vaihtoi paikkaa, joten vika varmasti minussa. En ollut soveltuva alalle, vaikka asiakkaat ja potilaat ovat aina tykänneet minusta ja minä heistä.
Vika ei ole sinussa vaan siinä, että työ on itsessään raskasta, vastuullista ja kuormittavaa. Työyhteisöissä vannotaan tehokkuuteen ja kustannustehokkuuteen. Huono yhtälö joka saa työntekijät voimaan pahoin ja purkamaan pahaa oloaan toisiinsa. Johtaminen on huonoa ja edesauttaa työpaikan pahoinvointiin.
Terveydenhuollossa apinoidaan liikemaailman konsepteja ilman liikemaailman palkkoja. Osaavia ja sitoutuneita työntekijöitä ei osata arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittaja aikoi saada siistin sisätyö-suojatyöpaikan, kun suurin työttömyys on vasta edessä?
Olipa lapsellinen vastakkainasettelu. Mitään muutako tuolla välillä ei ole: joko raataa fyysisesti ja henkisesti raskaalla hoitoalalla tai saada "siisti suojatyöpaikka"? Itsekin hoitoalalla olleena voin sanoa, että se on helppoa huudella, jos ei käytännöstä tiedä.
Kouluttautumalla uudestaan voi jokainen varmasti tilannettaan parantaa. Entiset sairaanhoitajat ovat haluttuja työntekijöitä myös muilla aloilla, omasta kokemuksestani voin sen sanoa. Meillä kun työmoraali on yleensä aika kova, ollaan myös totuttu tekemään kovasti töitä, eikä ihan joka pikku risauksesta olla valittamassa. Ymmärretään myös tiimityön päälle, kun ollaan totuttu tekemään työtä moniammatillisessa yhteistyössä yhteen hiileen puhaltaen.
Ei kenekään tarvi tyytyä huonoihin työoloihin ja joustamattomaan työmentaliteettiin työnantajan taholta, vaan ihan jokaisella on oikeus parantaa asemiaan myös työelämässä. Hoitoala huonosti johdettuna ja työntekijöitään millään tavalla vastaantulematta kyllä itsessään aiheuttaa sen, että kato työntekijöiden osalta käy. Ja ikävä kyllä sieltä usein lähtee hyviä ja päteviä hoitajia, joiden mitta vaan tulee oikeutetusti täyteen, kun työtä on puurrettu vuositolkulla ihan älyttömällä tahdilla ja huonoilla resursseilla, eikä mikään muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuormittava kolmivuorotyö. Ei mitään mahdollisuutta säännölliselle harrastukselle - ei mitään sosiaalista elämää. Jatkuva univaje ja riittämättömyyden tunne. Vastuu toisen ihmisen elämästä suhteessa huonoon palkkaan. Irtisanouduin tehostetun hoidon yksiköstä. Olin puoli vuotta väsymyskoomassa kotona. Kouluttauduin kaupan alalle, nyt teen myyjän töitä. Palkkaus on sama kuin sairaalassa - vastuulla vain hedelmä/vihannesosasto. Aikaa harrastaa ja tavata ihmisiä. Elämä hymyilee.
Juuri samat, kommentoin jo aikaisemmin. Työn lopettamisen jälkeen elimistön stressi jotenkin purkautui ja fysiikka ihan romuna.
Vaihdoin alaa huonojen työolojen vuoksi. Esimiehet on hoitoalalla todella taitamattomia. Meillä oli jatkuvasti porukkaa sairauslomalla ja esimiehet yrittivät painostaa tulemaan vapaalta töihin ja tuplavuoroihin. Kuulema he voivat määrätä töihin. Lisäksi rivityöntekijät joutuvat hankkimaan sijaisia kun esimiehet eivät ole töissä.
Esimiehille ei saanut soittaa vapaa-ajalla, mutta muille työntekijöille piti soittaa kun joku oli pois. Tähän ei koskaan saatu selvyyttä, miksi meille sai soittaa, mutta pomoille ei.
Olen tällä hetkellä päivittäistavarakaupassa kassamyyjänä. Palkka puolittui, mutta olen erittäin tyytyväinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä Kelan tuilla energiaa riittää. Aamulla voi nukkua riittävän pitkään. Liikuntaa, kulttuuria ja tiedettä kaikki päivät.
Selvä trolli. Kelan tuilla ei paljoa harrasteta.
Olen tehnyt sh työtä 21 vuotta. Nyt viimeiset 3.5 vuotta päivätyötä 8-16 ja viimeiset 15 vuotta 2 vuorotyötä.
Toki minulla on myös TH koulutus, niin on helpompi saada päivätyö.
Tämäkin on uuvuttavaa ja epäkiitollista. Palkka surkea.
Mutta sentään jää muullekin elämälle tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt sh työtä 21 vuotta. Nyt viimeiset 3.5 vuotta päivätyötä 8-16 ja viimeiset 15 vuotta 2 vuorotyötä.
Toki minulla on myös TH koulutus, niin on helpompi saada päivätyö.
Tämäkin on uuvuttavaa ja epäkiitollista. Palkka surkea.
Mutta sentään jää muullekin elämälle tilaa.
Sama aika hoitotyötä takana, suurin osa ajasta 3-vuorotyötä. Muutaman vuoden tein välissä päivätyötä poliklinikalla ja olihan työtahti ihan eri, samoin jaksaminen. Kun voi hoitaa vain yhtä potilasta kerrallaan ja tauoille oli merkitty aika. Palkka oli vaan niin kertakaikkisen matala ilman lisiä, ettei nykyisessä elämäntilanteessa olisi siihen varaa 😕
Pienet lapset ja kolmivuorotyö ei vaan natsannu. Opiskelin uuden alan ja nyt koodarina palkkakin eri luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset ja kolmivuorotyö ei vaan natsannu. Opiskelin uuden alan ja nyt koodarina palkkakin eri luokkaa.
Kauanko opiskelu koodariksi kesti? Mllainen on koodarin keskipalkka?
Alanvaihtoa suunnittelen minäkin. Työkokemusta yli 20 vuotta. Varastohommissa oleva poika tienaa muutaman vuoden töissä olon jälkeen melkein saman kuin minä.
Mulle riitti vuorotyö. Tehnyt sitä jo parikymmentä vuotta, niin ei kiitos enää.
En halua olla enää yhtään juhlapyhää tai viikonloppua tai iltaa töissä.
Sain ihanan työpaikan yksityiseltä
lääkäriasemalta, päivätyö, ei vkl.
Kunnallisella myös huono johto.
Vierailija kirjoitti:
Mulle riitti vuorotyö. Tehnyt sitä jo parikymmentä vuotta, niin ei kiitos enää.
En halua olla enää yhtään juhlapyhää tai viikonloppua tai iltaa töissä.
Sain ihanan työpaikan yksityiseltä
lääkäriasemalta, päivätyö, ei vkl.
Kunnallisella myös huono johto.
Voi, niin samat ajatukset. Harmittaa vain se, että aivan liian suuren osan olen ollut töissä ja poissa lasteni lapsuusajasta ja vapaista, lomista sekä viikonlopuista. Sitä aikaa ei takaisin enää saa. Toivon vain, että paikkani vielä löydän- ja jostain ihan muualta kuin loppuun kulutettuna hoitotyössä. Vaikka sitä alan jo olemaan ja siksi kaipuu muutokseen on aivan akuutti. Tuntuu, että yhä vaikeampi on vuoroon lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin alaa huonojen työolojen vuoksi. Esimiehet on hoitoalalla todella taitamattomia. Meillä oli jatkuvasti porukkaa sairauslomalla ja esimiehet yrittivät painostaa tulemaan vapaalta töihin ja tuplavuoroihin. Kuulema he voivat määrätä töihin. Lisäksi rivityöntekijät joutuvat hankkimaan sijaisia kun esimiehet eivät ole töissä.
Esimiehille ei saanut soittaa vapaa-ajalla, mutta muille työntekijöille piti soittaa kun joku oli pois. Tähän ei koskaan saatu selvyyttä, miksi meille sai soittaa, mutta pomoille ei.
Olen tällä hetkellä päivittäistavarakaupassa kassamyyjänä. Palkka puolittui, mutta olen erittäin tyytyväinen!
Tämä on tosiaan ihan arkipäivää. Sijaisia ei tahdo saada enää mistään ja välillä vedetään todella minimiresurssein vuoroja, kun ketään ei saada eikä oman henkilökunnan tarvikaan loputtomiin venyä, vaikka sitä odotetaan.
Tällä alalla on rivityöntekijällä niin paljon eri sääntöjä kuin johdolla, hyvänä esimerkkinä esim. kielto pitää lomia joululistoilla. Pomot kuitenkin pitävät täyspitkiä lomia samaan aikaan. Olisi hyvä olla esimerkkinä itsekin, kun hoitohenkilökunnalle tässä on tiukka ei.
Mille uusille aloille olette kouluttautuneet, jos olette vaihtaneet alaa? Onko vaihtaminen näkynyt palkassa?
Alue: Aihe vapaa
Vaihdoin alaa jo vuonna 2001 vakuutusalalle, olin palannut ulkomailta taas Suomeen töihin ja kypsähdin nopeasti huonoon palkkaan ja työoloihin. Sairaanhoitajia on vakuutusalalla paljon henkilökorvausten ja vastuuvalinnan tehtävissä. Tienaan nykyään 50 000 e/v. kevyestä toimistotyöstä jota pääosin tehdään etänä. Toki meilläkin on tulostavoitteet mutta ne ovat motivoivia koska pääsemällä niihin voi saada bobnareita ja siis vaikuttaa palkkaansa.