Järki- ja tunneihmisen parisuhde - kokemuksia?

Seksi oli aluksi vaisua, mekaanista ja tylsää. Nyt sitä ei ole ollut vuosiin.

Mieheni on siis järki- ja minä tunneihminen.

Mies ajattelee kaiken käytännöllisesti, minä en.

Aluksi sain suhteesta vakaan ja turvallisen tunteen.

Nyttemmin excelillä kaiken arvottaminen, turvallisuushakuisuus, rutiineissa pysyminen ym. on alkanut kuristaa kurkkuani

Mitään spontaania ei tapahdu. Ennalta-arvattavuus on miehelle se juttu, minulle taas äkkilähdöt, yllätykset ja vaihtelu. Haluan intohimoa, syvällisiä keskusteluja, vaihtelua, arjesta irtautumista. Työ kahdeksasta neljään ei tuo minulle muuta kuin palkan, sen jälkeen on oltava elämää.

Mieheni säåstää (venyttää senttiä), voi puida esim. ruokalistaa monta tuntia, etsii spontaaneihin ideoihini aina jonkun riskin tai ongelman, jonka vuoksi idea tumpataan.

Ei enää koskaan, kun pääsen hänestä eroon. Hän ei toki haluaisi eroon käytännön syistä, koska taloa on "hankala myydä" ja pyykitkin pestään sekä siivous pelaa.

Yllätys, että miehet on niitä järki-ihmisiä. :D

Kyllä se meillä toimii. Itse olen järki-ihminen ja vaimo tunneihminen. Jos oltaisiin molemmat kuin minä, niin oltaisiin kuoltu tylsyyteen jo vuosia sitten. Jos taas oltaisiin kuin vaimoni, niin oltaisiin ajauduttu ties millaisiin kaaoksiin. Minä pidän huolta siitä, että meillä talous on kunnossa ja katto pään päällä. Vaimo huolehtii siitä, että eletään täysillä ja tehdään yhdessä kaikkea kivaa, villiä ja kummaa.

Nykyään tunneihmiset pitävät järki-ihmisiä liian tylsinä ja jättävät heidät.

Järki-ihmiset pitävät tunneihmisiä tyhminä, joten win-win.

Täydennämme toisiamme, niin kliseistä se on. 

Minulla olen tuuliviiri, tunne-eläjä, herkkä ja empaattinen, kiltti, mukava, arka, lukutoukka, mutta älykkyydeltäni keskinkertainen, iloinen, rento tässä ja nyt eläjä, adhd-piirteitä. En suunnittele tulevaa. 

Mies on ihan toisenlainen. Hän on melko kylmä, mutta kuitenkin hyvä ihminen, joka elää periaatteidensa mukaisesti. Asiakeskeinen, melko huono näyttämään tunteita, määrätietoinen, tulevaisuusorientoitunut, loogisesti ja matemaattisesti lahjakas, taitava kaikessa päättelyssä ja ongelmanratkaisussa, rajoittuneet kiinnostuksenkohteet, harkitseva, sulkeutunut.

En tiedä, mutta jotenkin meidän kombo on toiminut jo lähes kaksi vuosikymmentä. Ehkä suurin syy on se, että olemme olleet nuoresta asti yhdessä ja kasvaneet samaan suuntaan. Kumpikaan ei varsinaisesti yritä muuttaa toista, mutta olemme opetelleet yhdessä olemisen taitoja toisillemme. Paljon pitää hyväksyä niitä asioita, että toinen nyt on tuollainen, mutta en minäkään ole täydellinen.

Kaikkein merkittävin yhdessä pitävä voima on mielestäni ollut mieheni rakkaus minuun. Minä tunneihmisenä saatan heilahdella laidasta laitaan, mutta mieheni rakkaus ja halu minua kohtaan on ollut aina järkähtämätöntä. Vaikka hän on muille, jopa lapsille, melko viileä vaikka yrittääkin olla tunteellisempi, niin minulle hän on aina onnistunut välittämään rakkautensa selvästi. 

Monilla miehillä ei toimi EDES järki.

40-vuotias insinööri makaa sohvalla, syö keksejä ja juo sokeroitua limsaa päivittäin. Verenpainetauti (itse hankittu sairaus) on kuulemma "hallinnassa" koska mies syö pillereitä. Maksaongelmat (itse hankittu sairaus) ovat kuulemma "hallinnassa" vaikka mies käyttää alkoholia. Ylipaino (itse hankittu ongelma) on kuulemma "vaan ulkonäköhaitta" vaikka lääkäri käski laihduttamaan.

Kun mieheltä kysyy, miksi hän ei harrasta liikuntaa, hän kieltäytyy vastaamasta. Hän vain uhriutuu. "Liikunta on jokaisen oma valinta. Se ei kuulu muille."

Tuo on juuri sitä miesten logiikkaa. Kaikki typeryydet yritetään kääntää muka-viisauksi päätöksiksi, joita mies on mukamas harkinnut, vaikka hän on patalaiska eikä AJATTELE yhtään mitään. Paitsi töissä käymistä, pornoa, ruokaa ja juomaa. 

Vanha sana "putkiaivo" kuvaa miehiä täydellisesti.