Jos jonkun ihmisen kanssa "on helvettiä" niin paljonko siitä johtuu ihmisestä ja paljonko omasta sisimmästä?

No eiköhän riipu siitä miksi on helvettiä.

Hyvä kysymys.

Joillain ihmisillä koko elämä on yhtä helvettiä, ihan riippumatta siitä, kenen kanssa he sitä viettävät. Sitten nämä ihmiset levittävät sitä olotilaansa ympäristöönsä juuri niin kauan kuin joku vaan viitsii tulla heidän vaikutuspiiriinsä.

Sitten joskus on vaan vaikeita ihmissuhdekuvioita, huonoa vuorovaikutusta ja ikävää oloa muuten vaan esimerkiksi parisuhteessa tai perheessä vanhepien ja lasten välillä.

Jos aikuisena kokee, että elämä toisen aikuisen kanssa on ihan yhtä helvettiä (ja on vakuuttunut siitä, että se tunne ei johdu vain itsestä) niin kyllä siinä saa ihan peiliin katsoa, että silti valitsee sen tilanteen itselleen.

Joskus ei vaan kemiat mene yksiin ja silloinhan se on helvettiä.

Nyt tulee arvokas panos tähän keskusteluun : en tiedä.

Fifty-fifty. Ette oo toisianne varten. Lähtekää eri suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Fifty-fifty. Ette oo toisianne varten. Lähtekää eri suuntiin.

Ei kun tämä on läheinen. Sanoin hänelle että hänen kanssaan on helvettiä mutta mietin että paljonko siitä on esim. sitä että pelkään hänen ymmärtämättömyyttä. Eli a) minun oma pelko (sisäinen asia) ja b) hänen persoona ja c) yleiset elämän olosuhteet jotka vaatisivat ymmärrystä ja vielä d) oma persoonallisuuteni

Ja miten luodaan taivas?

Ap