Kolmevuotias heräilee yhä monta kertaa yössä

Vierailija kirjoitti:

ensin varmistus, että päivä ja iltarutiinit (kunnon iltapala, iltapesut, iltasatu...) on kunnossa. Sitten varmista, että lapsi nukahtaa samaan olosuhteeseen, jossa nukkuu (eli yhtä pimeää, yhtä hiljaista, sama lämpötila, älä nukuta niin, että pidät kiinni kädestä jne.). Eli kun yöllä herää ei mikään ole muuttunut, vaan voi jatkaa turvallisesti unta selvittämättä, miksi valo on sammunut tai onko koko äiti vähinnyt, kun käsi on hävinnyt.

Kun yöllä herää, niin jos ei vaadi huomiota niin anna olla hereillä "yksin" nukahtaa nopeiten, kun ei ole mitään mikä kiinnittäisi huomion. Jos juttelee jotain tms. niin rauhallisella äänellä kommentti, nyt on yö nyt nukutaan. Jos on itkuinen, niin kokeile ensin samaa kommenttia, jos ei riitä rauhoittumiseen, niin silitä selkää tms., mutta jos suikkin mahdollista älä ota syliin tai syty valoja. Huolehdi, että nukahtaa samaan olosuhteeseen, jossa teillä nukutaan (eli ei syliin tms.)

Eli idea on, että oppii itse jatkamaan unta, jos/kun havahtuu hereille. Alkuun niin, että herää mutta mukahtaa. Pikkuhiljaa niin, että ei edes kunnolla herää, vaan havahtumisen jälkeen nukkuminen jatkuu. 

Noita kaikkia on meillä toteutettu aina, jo vauvasta saakka. Koska pyysin jo vauva-aikana lastenlääkäriltä neuvoja nukkumiseen ja mm. nuo neuvot sain ja ne on olleet siitä saakka päivittäin käytössä. Mutta ei lapsi silti saa herättyään uudelleen kunnolla unta. Ja heräilee välillä kuus-seitsemänkin kertaa yössä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama juttu, lapseni heräili n. 3,5-vuotiaaksi. Tai ehkä heräillä on väärä sana, hän ennemmin voivotteli, itki ja vaikeroi unissaan, ei herännyt kunnolla. Tuli myöhemmin mieleen, olisiko voinut olla pissahätä. Toisaalta hän ei oikein suhtautunut kauhean rakentavasti yölliseen vessaan kiikuttamiseen tuossa iässä, kokeiltiin kyllä joskus.

Millä tavalla lapsi herää? Oletko saanut selville heräämisen syytä?

En tiedä heräämisen syytä, lapsi on herännyt aina monta kertaa yössä, ei siis missään vaiheessa vauva-ajan jälkeen lopettanut sitä. Lopetti päiväunet vähän alle 2-vuotiaana, 6 kk ennen päiväkotia. Mitään varsinaista hätää ei lapsella yöllä pitäisi olla, hän vain jotenkin havahtuu hereille useita kertoja yön aikana. Havahtuu tarkistamaan missä olen kai. Ap

Oletko puhunut asiasta neuvolassa? Olen kuullut näistä sairaalan unikouluista, mutta en tiedä, tehdäänkö niitä enää tuon ikäisille. 

Miten nukutte, samassa vai eri huoneessa? Herääkö lapsi siis kokonaan vai onko hän puoliksi unessa?

Tunnen tuskasi, kun kärsin samasta asiasta monta vuotta.

Olen puhunut neuvolassa jo vauvasta saakka. Unikoulut yritetty, ei niillä ole tähän ollut mitään vaikutusta. Nykyään nukutaan taas samassa huoneessa, koska silloin lapsi heräilee kuitenkin vähemmän, ollaan siis kokeiltu myös eri huoneessa nukkumista ja se selvästi pahensi tilannetta. Kyllä lapsi herää ihan kokonaan ja hänen on vaikea nukahtaa uudelleen, saattaa siis olla hereillä tunninkin herättyään keskellä yötä. Vaikka meillä oon ihan hiljaista ja pimeää jne eli ei sellaisia häiriöitä ole. Pelkään saavani kohta potkut kun olen itse niin väsynyt. Ap

No mitä jos vielä muuttaisitte tilannetta niin, että lapsi muuttaisi sun viereen nukkumaan? Eihän se nyt ideaalitilanne tietenkään ole, mutta jos kuitenkin helpottaisi?

Oletko muuten googlaillut lasten unihäiriöitä? Itse en ole, mutta löytyisköhän niistä jotain? Mun mielestä tuo jotenkin kuulostais siltä, että pitäiskö neuvolan konsultoida lastenlääkäriä.

Siis lapsen sänky on vieressäni. Perhepedissä emme ole koskaan nukkuneet, koska en itse pysty nukkumaan niin ollenkaan. En haluaisi ottaa perhepetiin lasta koska sitten en saa itse enää ollenkaan unta. Olen googlaillut unihäiriöitä mutta en löydä niistä ratkaisua. Neuvolalääkärillekin olen pari kertaa puhunut että lapsi ei nuku kunnolla, mutta en ole mitään apua saanut. Ap

Neuvolalääkäri ja lastenlääkäri eivät ole siis sama asia. Tarkoitin nyt lastenlääkärillä erikoislääkäriä. Neuvolalääkäri on terveyskeskuslääkäri, yleislääkäri. Meillä on neuvolasta konsultoitu lastenlääkäriä jossain visaisemmissa pulmissa. Mielestäni nyt sinun pitäisi ottaa yhteyttä neuvolaan ja sanoa, ettet yksinkertaisesti pysty enää toimimaan normaalissa elämässä, nyt on tullut mitta täyteen. Asiaa pitää ruveta jollain tavalla hoitamaan, koska et jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei siis pysty nukahtamaan uudelleen, kun näkee sinut herättyään? Vai nukkuuko lapsi yksin? Siinä tapauksessa hänellä voi olla "alitajuinen" huoli hylätyksi tulemisesta, ja tämä huoli olisi vakiintunut hänen rytmiinsä.

Jos lapsi nukkuu yksin, hän joutuu ehkä heräämään enemmän, ennen kuin menet hänen luokseen. Sinuna ottaisin siinä tapauksessa lapsen sängyn omani viereen!

Nukkuu samassa huoneessa kuin minä. Hänelle ei riitä että näkee minut vaan minun pitää hänelle sanoa jotain tai kohentaa peittoa tai koskea tms. Sitten en saa enää itse unta kun olen herännyt. Ap

Aa. Ymmärrän, että kun se huoli/tottumus tulee varhain, se voi vielä pitkään kummuta, vaikka aihe huoleen olisi jo poistunut. 

Jos pitäisit päivisin enemmän sylissä, olisiko sillä vaikutusta? Jos tanssittaisit päivittäin?

Ennen päiväkodin aloitusta pidin hyvin paljon sylissä, nyt niin paljon kuin vain työssäkäynniltä ehdin. Muutenkin teen paljon asioita lapsen kanssa ja annan huomiota jne. Mutta siis yöheräily ei pitäisi liittyä päiväkotiin silti mitenkään. Eikä lasta ole koskaan hylätty mihinkään yksin eikä ole koskaan säikähtänyt että olisi jäänyt yksin jonnekin. Ap

Unentarve on kovin yksilöllistä, siis synnynnäisesti erilaisia tarpeita ja herkkyyksiä, joita ei täysin voi muuttaa. Univaikeudet voi herkästi tulla, vaikka lapsi olisi erittäin rakastavasti kohdeltu. Joskus univaikeus tulee kahden eri ympäristön kontrastista: esimerkiksi, pk:ssa päiväunille/makuulle pakottaminen, vaikka lapsi ei enää nokosia nuku, voi olla lapsesta niin kamalaa että hän käy ylikerroksilla yöllä. Miten lapsi käyttäytyy pk:n uniaikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitkohan järjestää vapaata vaikka kuukauden ajaksi, tai lyhennetyn työpäivän, jotta saisit lapsen rytmiä korjattua? Älä hanki sen takia mitään diagnoosia, vaan yksinkertaisesti pyydät väliaikaisen järjestelyn työnantajasi kanssa, jos se hänelle suinkin sopii ja taloudellisesti kykenet.

Ei lapsen unirytmissä sinänsä ole vikaa, ongelma on ne heräilyt. Illalla nukahtaa ihan hyvin. En saa töistä vapaata, teen jo 80 % työaikaa. Enkä usko, että tämä kuukauden lyhyellä työajalla korjaantuisi, kun on jatkunut aina. Ap

Minä työnantajana antaisin työntekijälle palkatonta vapaata, jos kokee, että olisi perhesyistä tärkeää. 

Mutta en tiedä, kuinka korvaamaton olet. Anyway, periaatteessa ongelman pitäisi korjaantua 2-3 viikossa mutta kun se on pitkittynyt, voi olla että vain "biologinen kehitys" tuo muutoksen kuin itsestään... Ongelma  ei nyt kuitenkaan ole lapsen hereillä pysyminen vaan se, ettet sinä pysty nukahtamaan, vaikka lapsi jo saisikin tarvitsemansa (?).

Ulkomailla tämä hoidettaisiin kotiapulaisen kanssa. Suomalaisilla ei ole sellaiseen yleensä varaa. Voisiko joku lähiomainen auttaa, että sinä ehtisit rentoutua ajatuksesta, ettet saa nukkua?  Uniongelmat hoituu yleensä aika intuitiivisesti, ellei muuten  voi vaikuttaa eli nukkumaanmenoaikaa/heräämisen ajankohtaa muuttaa.

Jos ongelma on ollut aina, enkä saanut sitä edes hoitovapaan aikana korjattua, niin miten saisin sen korjattua parin viikon loman aikana? Ongelma on myös lapsen heräily lapsen kannalta siksi, että hän on liian väsynyt päivisin. Olemme molemmat unen puutteessa. Eikä ole ikävä kyllä varaa kotiapulaiseen. Mutta en tiedä auttaisiko se, koska lapsen isäkään ei lapselle keskellä yötä kelpaa. Ap

Unikoulut ei kohdennu ongelmiin, vaan oireisiin. Jos heräilyn taustalla on turvattomuus, siihen on mielestäni turha yrittää väkisin totuttaa. Turvallisuutta pitäisi vain olla extra-paljon jotta pystyy levollisin mielin nukkumaan. Mitenköhän lapsi kokee sen, ettei äiti jaksa hänen takiaan? Mahtaako häntä valvottaa syyllisyys äidin valvomisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli sama juttu, lapseni heräili n. 3,5-vuotiaaksi. Tai ehkä heräillä on väärä sana, hän ennemmin voivotteli, itki ja vaikeroi unissaan, ei herännyt kunnolla. Tuli myöhemmin mieleen, olisiko voinut olla pissahätä. Toisaalta hän ei oikein suhtautunut kauhean rakentavasti yölliseen vessaan kiikuttamiseen tuossa iässä, kokeiltiin kyllä joskus.

Millä tavalla lapsi herää? Oletko saanut selville heräämisen syytä?

En tiedä heräämisen syytä, lapsi on herännyt aina monta kertaa yössä, ei siis missään vaiheessa vauva-ajan jälkeen lopettanut sitä. Lopetti päiväunet vähän alle 2-vuotiaana, 6 kk ennen päiväkotia. Mitään varsinaista hätää ei lapsella yöllä pitäisi olla, hän vain jotenkin havahtuu hereille useita kertoja yön aikana. Havahtuu tarkistamaan missä olen kai. Ap

Oletko puhunut asiasta neuvolassa? Olen kuullut näistä sairaalan unikouluista, mutta en tiedä, tehdäänkö niitä enää tuon ikäisille. 

Miten nukutte, samassa vai eri huoneessa? Herääkö lapsi siis kokonaan vai onko hän puoliksi unessa?

Tunnen tuskasi, kun kärsin samasta asiasta monta vuotta.

Olen puhunut neuvolassa jo vauvasta saakka. Unikoulut yritetty, ei niillä ole tähän ollut mitään vaikutusta. Nykyään nukutaan taas samassa huoneessa, koska silloin lapsi heräilee kuitenkin vähemmän, ollaan siis kokeiltu myös eri huoneessa nukkumista ja se selvästi pahensi tilannetta. Kyllä lapsi herää ihan kokonaan ja hänen on vaikea nukahtaa uudelleen, saattaa siis olla hereillä tunninkin herättyään keskellä yötä. Vaikka meillä oon ihan hiljaista ja pimeää jne eli ei sellaisia häiriöitä ole. Pelkään saavani kohta potkut kun olen itse niin väsynyt. Ap

No mitä jos vielä muuttaisitte tilannetta niin, että lapsi muuttaisi sun viereen nukkumaan? Eihän se nyt ideaalitilanne tietenkään ole, mutta jos kuitenkin helpottaisi?

Oletko muuten googlaillut lasten unihäiriöitä? Itse en ole, mutta löytyisköhän niistä jotain? Mun mielestä tuo jotenkin kuulostais siltä, että pitäiskö neuvolan konsultoida lastenlääkäriä.

Siis lapsen sänky on vieressäni. Perhepedissä emme ole koskaan nukkuneet, koska en itse pysty nukkumaan niin ollenkaan. En haluaisi ottaa perhepetiin lasta koska sitten en saa itse enää ollenkaan unta. Olen googlaillut unihäiriöitä mutta en löydä niistä ratkaisua. Neuvolalääkärillekin olen pari kertaa puhunut että lapsi ei nuku kunnolla, mutta en ole mitään apua saanut. Ap

Neuvolalääkäri ja lastenlääkäri eivät ole siis sama asia. Tarkoitin nyt lastenlääkärillä erikoislääkäriä. Neuvolalääkäri on terveyskeskuslääkäri, yleislääkäri. Meillä on neuvolasta konsultoitu lastenlääkäriä jossain visaisemmissa pulmissa. Mielestäni nyt sinun pitäisi ottaa yhteyttä neuvolaan ja sanoa, ettet yksinkertaisesti pysty enää toimimaan normaalissa elämässä, nyt on tullut mitta täyteen. Asiaa pitää ruveta jollain tavalla hoitamaan, koska et jaksa enää.

Ok, otan taas kerran neuvolaan yhteyttä. Mutta siis meidän neuvolassa on myös kokenut lasten erikoislääkäri ns. tavallisten lääkärien lisäksi, hänellä ollaan käyty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitkohan järjestää vapaata vaikka kuukauden ajaksi, tai lyhennetyn työpäivän, jotta saisit lapsen rytmiä korjattua? Älä hanki sen takia mitään diagnoosia, vaan yksinkertaisesti pyydät väliaikaisen järjestelyn työnantajasi kanssa, jos se hänelle suinkin sopii ja taloudellisesti kykenet.

Ei lapsen unirytmissä sinänsä ole vikaa, ongelma on ne heräilyt. Illalla nukahtaa ihan hyvin. En saa töistä vapaata, teen jo 80 % työaikaa. Enkä usko, että tämä kuukauden lyhyellä työajalla korjaantuisi, kun on jatkunut aina. Ap

Minä työnantajana antaisin työntekijälle palkatonta vapaata, jos kokee, että olisi perhesyistä tärkeää. 

Mutta en tiedä, kuinka korvaamaton olet. Anyway, periaatteessa ongelman pitäisi korjaantua 2-3 viikossa mutta kun se on pitkittynyt, voi olla että vain "biologinen kehitys" tuo muutoksen kuin itsestään... Ongelma  ei nyt kuitenkaan ole lapsen hereillä pysyminen vaan se, ettet sinä pysty nukahtamaan, vaikka lapsi jo saisikin tarvitsemansa (?).

Ulkomailla tämä hoidettaisiin kotiapulaisen kanssa. Suomalaisilla ei ole sellaiseen yleensä varaa. Voisiko joku lähiomainen auttaa, että sinä ehtisit rentoutua ajatuksesta, ettet saa nukkua?  Uniongelmat hoituu yleensä aika intuitiivisesti, ellei muuten  voi vaikuttaa eli nukkumaanmenoaikaa/heräämisen ajankohtaa muuttaa.

Jos ongelma on ollut aina, enkä saanut sitä edes hoitovapaan aikana korjattua, niin miten saisin sen korjattua parin viikon loman aikana? Ongelma on myös lapsen heräily lapsen kannalta siksi, että hän on liian väsynyt päivisin. Olemme molemmat unen puutteessa. Eikä ole ikävä kyllä varaa kotiapulaiseen. Mutta en tiedä auttaisiko se, koska lapsen isäkään ei lapselle keskellä yötä kelpaa. Ap

Mutta mitä keinoja käytit hoitovapaalla? Unikoulu on voinut ehkä vain vakiinnuttaa ongelman, tunteen siitä, että ollaan jotenkin väkisin jättämässä eikä mikään auta - ja äiti muuttuu entistä väsyneemmäksi?

Mutta jos sinusta tuntuu, ettei mikään auta, en tiedä. Ainoana ratkaisuna pitäisin, että voisit keskittyä enemmän omaan hyvinvointiisi, koska sehän se ongelma viime kädessä on. Lapsi valvoo, koska on huolissaan sinun saatavuudestasi henkisesti?

Voit yrittää vaikuttaa uniongelmaasi lapsen kautta... mutta jos otat yhteyttä lääkäriin, hänen pitäisi oikeasti hoitaa sinun hyvinvointiasi. 

Sinuna jättäisin tehtävän isälle, tykkäsi lapsi tai ei. Onko isä aktiivinen lapsen kanssa päivisin, vai passiivinen sivuhenkilö?

Kyllä lapsi toiseenskin vanhempaansa luottaa, kun siihen annetaan mahdollisuus. Voi olla jopa hyväksi, ettet ylläpidä takertumista itseesi väkisin. Anna isän hoitaa kesään asti, äläkä sekaannu, tai vesität kaiken. Viestittäisit, että ilman sinua ei voi kertakaikkiaan pärjätä.

Juuri siksi lapsella on hyvä olla 2 vanhempaa, että kun toisella ei jokin onnistu, toisella on puolestaan jokin vahvuus joka auttaa. Muuten alle 3-vuotias pärjää mainiosti yhdelläkin vanhemmalla! Kaksi vain rikastuttaa ja luo lapselle "tukiverkon".

Miehen pitäisi nyt uskaltaa ottaa vastuuta. Valvoa ehkä aluksi puolestasi. Mutta ehkä hänen on helpompi nukahtaa uudelleen? Lapsi voi oppia pitämään isäänsä niin suurena turvana, että sinä käyt öisin tarpeettomaksi. Se luottamus täytyy kokemalla hankkia, ajan myötä, eli se vaatii tilaisuuksien antamista systemaattisesti. Et saisi mennä "auttamaan avutonta isää", ellei lapsi itke.

Mitä syötät illalla? Jos liian kevyesti niin heräilee siksi.

Miten miehesi voi sallia sen, että sinä olet herkistynyt univaikeuksille? Hänen pitäisi nyt ottaa ohjat käsiinsä! Lapsen tahtoa pitää aina kunnioittaa, en sitä kiistä, mutta isän olisi hyvä uskoa, että hänestäkin voisi tulla lapselle luotettava tuki ja turva.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitäisi nyt uskaltaa ottaa vastuuta. Valvoa ehkä aluksi puolestasi. Mutta ehkä hänen on helpompi nukahtaa uudelleen? Lapsi voi oppia pitämään isäänsä niin suurena turvana, että sinä käyt öisin tarpeettomaksi. Se luottamus täytyy kokemalla hankkia, ajan myötä, eli se vaatii tilaisuuksien antamista systemaattisesti. Et saisi mennä "auttamaan avutonta isää", ellei lapsi itke.

Mies ei halua eikä suostu vaikka miten vaadin. Tai pakotan. Siksi varmaan lapsellekaan isä kelpaa. Ap

Se olisi aika tärkeä tito, miten lapsi käyttäytyy pk:n pakollisilla nokosilla, kun ei kerran enää nokosia nuku. Väkisin makuuttaminen saattaa olla lapselle jopa psyykkinen stressi. Selvitä asia ellet jo tiedä, mutta älä esitä liian johdattelevia tai jyrkkiä kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitäisi nyt uskaltaa ottaa vastuuta. Valvoa ehkä aluksi puolestasi. Mutta ehkä hänen on helpompi nukahtaa uudelleen? Lapsi voi oppia pitämään isäänsä niin suurena turvana, että sinä käyt öisin tarpeettomaksi. Se luottamus täytyy kokemalla hankkia, ajan myötä, eli se vaatii tilaisuuksien antamista systemaattisesti. Et saisi mennä "auttamaan avutonta isää", ellei lapsi itke.

Mies ei halua eikä suostu vaikka miten vaadin. Tai pakotan. Siksi varmaan lapsellekaan isä kelpaa. Ap

Aha. No se on selvä sitten.

Jos isä kokee, ettei hänen suhteensa lapseen voi toimia painostuksella... olisi hyvä aloittaa aktiivisuuden lisäämistä päivisin. Näin isä saisi itseluottamusta. Kertoisit hänelle, että jos hän haluaa olla myös öisin saatavilla, se ei olisi sinun hallintasi alaista.

Eli että isä saisi omin ehdoin hoitaa lastaan, mutta aloittaisi lisäämällä lapsen seurasta nauttimista vapaa-aikanaan, jos suinkaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika alkoi nukkumaan 5v iässä yöt ilman älämölöjä.

Miten sinä selvisit työelämästä kunnes alkoi nukkua? Ap

Kyllä se aika rankkaa oli, nukuin välillä autossa jossain parkkiksella ym. Energiajuomia ämpärillisiä ym.

Itse asiassa jotenkin sekoitti koko nukkumisen, vieläkin nukun huonosti kotona, olen jatkuvasti muka "väsynyt", kunnolla en ole tuon jälkeen nukkunut kuin hotellissa yksin ja mökillä yksin.

Pitäisi saad aoikeasti pidettyä joku 2kk lomaa putkeen milloin ei olisi mitään pakollisia projekteja ym., pelkkää olemista vaan.

Lapsi on 8v nyt.

Nyt isästä ehkä vain tuntuu, että hän joutuisi orjamaisesti hoitamaan ikävän osuuden, ilman että lapsi olisi tottunut häneen kuten äitiin. Se tottuminen täytyy itse rakentaa, päivisin.