Lue keskustelun säännöt.
Minulle on pienestä pitäen opetettu, että aikuinen perheellinen ihminen asuu omakotitalossa
10.01.2021 |
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni pienellä paikkakunnalla, jossa jokaisella edes hieman töitä tekevällä oli varaa ostaa ja asua omakotitalossa. Jo duunarin palkalla oli mahdollista rakentaa oma talo taajamaan. Kaikki lapsuudenystäväni asuivat omakotitaloissa, joissa oli isot pihat ja lapsilla omat huoneet.
Muutin opiskelujen vuoksi Helsinkiin, menin naimisiin ja saimme lapsia. Ex-miehen vanhemmat jankuttivat talon ostosta niin kauan kunnes ex taipui siihen ja puhui minuakin asiassa. Ostimme yhdessä talon, jota remontoimme ensimmäiset vuodet. Sitten tuli ero ja siitä lähtien olen asunut lasten kanssa pienessä kolmiossa vuokralla. Mies kieltäytyi osituksesta, joten minulla ei ollut lainkaan pesämunaa asunnon ostamiseen. Eikä minulla muutenkaan olisi varaa ostaa asuntoa täältä. Eroon liittyi paljon epäonnistumisen ja pettymyksen tunteita ja tämä on yksi niistä monista. Lasten ydinperhe rikkoutui eikä heillä ole enää mahdollisuutta edes omiin huoneisiin. Jossain takaraivossa edelleen jyskyttää, että pitäisi olla omakotitalo tai ainakin omistaa asunto, vaikka se ei missään nimessä ole mahdollista täällä näillä tuloilla. Miten pääsisin näistä ajatuksista eroon? Olen pohtinut jonnekin halvemmalle paikkakunnalle muuttamista, mutta en halua viedä lapsia pois tutuista ympyröistä.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi raukkaa. Pinnallisia aikuisia ympärillä ollut. Kerrostaloasuminen on paras tapa asua. Asuin lukemattomissa rivi- ja omakotitaloissa lapsena, ja koko aikuisuuteni kerrostalossa. En koskaan muuttaisi omakotitaloon.
Ajattele: lapset kasvavat ja muuttavat sitten omilleen.
Minä taas olen syntyisin Helsingistä ja asunut aina kerrostalossa. Olen vuosia jo halunnut muuttaa omakotitaloon, mutta en ole uskaltanut, kun vanhempani ovat aina vastustaneet sitä ja olleet jyrkästi sitä mieltä, että se olisi täysin mahdotonta ja tyhmää ja etten ikinä pystyisi asumaan omakotitalossa. Olen jo keski-ikäinen ja pelkään, että omannäköinen elämä valuu ohi, kun en ole muuttanut sinne, minne haluaisin. Selaan usein asuntoilmoituksia haikeana, mutten uskalla muuttaa, koska minit on aivopesty kuvittelemaan, että omakotitalossa asuminen on täysin mahdotonta kenellekään muulle kuin koulutetulle remontti/huoltomiehelle.
Myös mun vanhemmat olivat maalta muuttaneina omakotitaloihmisiä. Pikkukaupungissa oli työläisilläkin varaa taloon. Vielä tärkeämpinä vanhemmat pitivät sitä, että asunto on omistusasunto.
Itse asunut vuokralla elämäni. En koe olevani huonompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei osituksesta voi kieltäytyä.
Periaatteessa ei, mutta jos toinen ilmoittaa ettei aio suostua mihinkään jakoon ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää pitkä ja kallis oikeustaistelu. Siihen se omaisuus sitten paloikin.
ap
Säälittää ihmiset, jotka asuvat kerrostalo bunkkereissa tai rivitalon pätkissä. Naapurit remuaa ja haisee seinän takana. Hyi mitä ihmisiä. Kyllä ihminen on tarkoitettu asumaan Omassa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei koskaan opetettu tuollaista. Huomasin sen aivan itse, että omakotitalo on parempi kuin kerrostalo.
Muistan lapsena kuinka minun kävi sääliksi koulukavereita, jotka joutuivat asumaan kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Voi raukkaa. Pinnallisia aikuisia ympärillä ollut. Kerrostaloasuminen on paras tapa asua. Asuin lukemattomissa rivi- ja omakotitaloissa lapsena, ja koko aikuisuuteni kerrostalossa. En koskaan muuttaisi omakotitaloon.
Itse asuisin mieluiten rivitalossa, mutta siihenkään ei ole varaa. Omakotitalo on kyllä loputon rahareikä ja työmaa.
Edelleen tuolla paikkakunnalla (ja varmasti monissa muissakin pikkupaikkakunnilla) ajatus omakotitaloasumisen erinomaisuudesta on voimissaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo asujat ovat alemman tason kansalaisia.
Eivät todellakaan ole. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät osaa edes yhdyssanoja, ovat sen tason kansalaisia, ettei heitä edes lasketa.
Omakotitaloasujat ovat alinta kastia, ovat talonsa orjia ja aina jotain huoltamassa homepommissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kasvoin lähiössä kerrostalossa. Meidän taloyhtiössä oli paljon muitakin lapsia ja lämmöllä muistelen miten me tenavat hilluttiin pihalla, leikkipuistoissa ja metsissä. Jos kotona oli tylsää niin riitti, että meni vaan pihalle keinuun istumaan ja hetken päästä joku talon muista lapsista tuli paikalle. En osannut enkä osaa vieläkään kaivata lapsuutta omakotitalossa, kerrostaloelämä oli oikein mukavaa.
Pienten lasten kanssa hyvä, mutta isompien kanssa ei enää ole väliä.
Minä en jaksa/ei kiinnosta se että koko ajan on jotain tekemistä (lumenluontia/nurmikon leikkuuta/haravointia/kukkien kastelua/rännien putsaamista jne.) mutta ymmärrän että joku noista nauttii.
Lisäksi omakotitalossa kaikki vastuu on itsellä, tarkoitan sitä että jos vaikka hana tiputtaa pitää itse korjata/soittaa putkimies paikalle jne. mikä vaatii osaamista/rahaa.
Lisäksi jos on pitkiä aikoja poissa (lomalla ulkomailla esim. kuukauden) on enemmän huolta asunnosta. Voi hankkia kallit turvajärjestelmät jolloin vartiointifirmaan menee viesti jos myrsky on kaatanut puun joka rikkonut ikkunan, mutta sekin maksaa. Toki sukulaisia voi vaivata talonvahdeiksi, mutta ei sekään aina onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen syntyisin Helsingistä ja asunut aina kerrostalossa. Olen vuosia jo halunnut muuttaa omakotitaloon, mutta en ole uskaltanut, kun vanhempani ovat aina vastustaneet sitä ja olleet jyrkästi sitä mieltä, että se olisi täysin mahdotonta ja tyhmää ja etten ikinä pystyisi asumaan omakotitalossa. Olen jo keski-ikäinen ja pelkään, että omannäköinen elämä valuu ohi, kun en ole muuttanut sinne, minne haluaisin. Selaan usein asuntoilmoituksia haikeana, mutten uskalla muuttaa, koska minit on aivopesty kuvittelemaan, että omakotitalossa asuminen on täysin mahdotonta kenellekään muulle kuin koulutetulle remontti/huoltomiehelle.
Ei ole mahdotonta. Olen itse asunut sinkkunaisena jo 15 vuotta 1950-luvulla rakennetussa puutalossa. En osaa tehdä mitään remontteja, mutta eihän sitä tarvikaan, kunhan on sitten varaa käyttää ammattilaisten palveluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi raukkaa. Pinnallisia aikuisia ympärillä ollut. Kerrostaloasuminen on paras tapa asua. Asuin lukemattomissa rivi- ja omakotitaloissa lapsena, ja koko aikuisuuteni kerrostalossa. En koskaan muuttaisi omakotitaloon.
Itse asuisin mieluiten rivitalossa, mutta siihenkään ei ole varaa. Omakotitalo on kyllä loputon rahareikä ja työmaa.
Edelleen tuolla paikkakunnalla (ja varmasti monissa muissakin pikkupaikkakunnilla) ajatus omakotitaloasumisen erinomaisuudesta on voimissaan.
ap
Oletko asumisoikeusasuntoja katsellut? Itse muutin sellaiseen rivariin juuri (Helsingissä, Asuntosäätiön asunto). Yllättävän edullista on.
Miksi kukaan haluaisi asua muualla kuin omakotitalossa?
Asut vähän aikaa muualla kuin Suomessa niin huomaat miten etuoikeutettuja monet mietteemme täällä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi asua muualla kuin omakotitalossa?
Niin oletko kuullut, että ihmiset ovat erilaisia, ja se mikä on yhdelle mieluista ei ole toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osituksesta voi kieltäytyä.
Periaatteessa ei, mutta jos toinen ilmoittaa ettei aio suostua mihinkään jakoon ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää pitkä ja kallis oikeustaistelu. Siihen se omaisuus sitten paloikin.
ap
Jaa. Jos noin pienituloinen olet niin eikö sinulle ole ihan ilmaista oikeustaistelut.
Ei osituksesta voi kieltäytyä.