Miten toimia tällaisessa tilanteessa?

Olen alakoululaisen vanhempi ja toisinaan lasten kanssa tulee selviteltäviä tilanteita vanhempien kesken. Alan nyt pikkuhiljaa väsyä siihen että tunnun olevan ainoa, joka haluaa selvittää tilanteet tasapuolisesti - niin että molempia lapsia kuunnellaan ja mieluusti heidän kanssaan keskustellaan siitä, miten ensi kerralla vastaavassa tilanteessa toimittaisiin. Tuntuu että usein on tapana että toisen lapsen vanhempi saattaa lähettää pitkiäkin vuodatuksia siitä, mitä hänen lapsensa on kertonut, ilman että noita toisen lapsen kertomuksia pystyy edes mitenkään todentamaan tapahtuneeksi, ja käyttäytyy sitten syyllistävästi jos kuvaan että miten oma lapseni on tilanteesta kertonut ja pohdin että mikä olisi paras keino ratkaista tilanne kun osapuolten kertoma on ristiriitaista. En jaksaisi enää tuota hyökkäävyyttä. Onko tämä tavallista? Onko pakko osallistua jos on mahdotonta luoda oikeasti keskustelevaa tapaa hoitaa asioita? Miksi ihmeessä 95% vanhemmista ajattelee että se oma kultamussu ei koskaan valehtele tai tee ns väärin? Onko näitä edes mahdollista hoitaa hyvin?