Naiset: Onko miehen lapsi/lapset turn off uutta kumppania etsiessä?

Itse olin eronneenä äitinä deittaillessani avoin tämän asian suhteen. Lapset tai niiden puuttuminen ei ollut kriteeri. Satuin sitten rakastumaan lapsettoman miehen kanssa. Totta kai sillä on käytännön etuja, että vain minulla on lapsia.

Minä haluan parisuhteen kahdelle, jollekulle muulle voi sopia parisuhde, joka on kolmen tai useamman henkilön tiivis kokonaisuus.

Olen kerran keskustellut tästä asiasta siitä näkökulmasta, että haluan spontaanin parisuhteen, jossa kotioloissa olemisen laatua ei rajoita mikään. Juttukumppani oli sitä mieltä, että lasten sovitteleminen tähän on vain järjestelykysymys. Minun mielestäni spontaaneja järjestelyjä ei ole olemassakaan, eikä sanoilla kikkailemisella voi poistaa sitä [ongelmaa], että lapset muuttavat parisuhteen olemuksen täydellisesti. Vaikka asuisivatkin muualla.

Ei ole mikään este, etenkin jos saan olla osa lapsen elämää. Mulla ei ole omia lapsia, joten on jopa plussaa jos toisella valmiiksi olisi taaperoikäinen. Vanhempikin lapsi toki käy. 😊

En ole ihan nuori, omia lapsia ei ole. Minua ei haittaa miehen lapset, elleivät ole väkivaltaisia arvaamattomia huumeiden käyttäjiä tms.

Tässä iässä (26) en ehkä seurustelisi lapsellisen miehen kanssa, mutta ehkä joskus kolmekymppisenä voisi harkita. Olen aika vastahakoinen itse käymään läpi raskautta ja synnytystä, joten lapsen kasvattaminen äitipuolena ei kuulosta hassummalta. Itselläni oli ihana äitipuoli.

No ei ole. Olen lapseton, mutta lapsirakas nainen, joka viihtyy muiden ihmisten jälkeläisten kanssa vallan mainiosti. Jos isänsä on yhtään täyspäinen tyyppi niin luulisi lastenkin olevan.

Haluan leikkiä sen isin kanssa, en lasten. Eli kyllä olisivat pienet ihmiset häiriöksi.

Ei lapset haittaa. Olen etsimässä kahden keski-ikäisen suhdetta, jossa ei muuteta yhteen. Minulla on itselläni suuri oman ajan tarve ja omia menoja. Ihan hyvä, jos mies lapset pitävät miehen kiireisenä, niin saan tehdä omia juttujani sillä välin.

Lapsi sinällään ei ole deal breaker. Onhan itsellänikin yksi. Mutta koska en ole muodostamassa mitään uusperhettä, ja tiedän että lapsen kanssa sitä aikaa deittailuun saa ihan järjestämällä järjestää, niin helpompaahan se on jos toinen voi mennä ja tulla vapaammin. (eikä lapsi siis ole ainoa syy miksi jollakin ei voisi olla aikaa, esim. työ tai harrastukset)

Ei ole ollut ongelmia löytää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä, että enemmän "On" ääniä. Nykyajan nuoret naiset tuntuvat olevan niin lapsivihamielisiä nykyään, että ihan surettaa :)

Mistä sinä tiedät, jos kuitenkin vanhemmat naiset ovat vastanneet ON. Moni ei jaksa enää toiselle kierrokselle lähteä pikkulapsirumbaan.

Minulla on kaikki melkein aikuisia. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa hoidella miehen pikku pilttejä. Hoitakoot sen kanssa, jonka kaa on ne tehnytkin.

Olen itse lapseton vela. Nykyään kallistun sille kannalle, että parempi kun lapsia ei olisi. Aiemmin olin toista mieltä. Kahdella eksälläni on ollut lapsia. Ensimmäisen parisuhteen lapsi koki erittäin vaikean teini-iän. Se oli raskasta aikaa kaikille usemman vuoden ajan, myös minulle. Nykyään hän on jo aikuinen ja tulemme hyvin toimeen, olemme siis edelleen tekemisissä. En silti jaksaisi enää toista kertaa vastaavaa teini-ikää kokea jonkun toisen kohdalla. Toisen parisuhteen osalta yritin kovasti tutustua lapsiin kolmen vuoden ajan, teimme paljon yhdessä, ostin aina synttärijoululahjat, joista ilmeisesti ihan pitivät. He eivät vaan koko aikana puhuneet minulle yhtään mitään ja kohtelivat kuin ilmaa. Vaikka lapset on lapsia, niin raskas olo jäi siitä yrittämisestä ja yhdessäolosta, myös siitäkin kun olin tarkoituksella paljon muualla heidän ollessaan, vaikka en heitä mistään syytäkään. Ja kyllähän se lapsien tarpeiden mukaan eläminen vaatii itseltä jatkuvasti kompromisseja. Sen pitäisi tuntua sen arvoiselta. Tällä hetkellä sanoisin, että ei enää kiitos.

Jos on kotona asuvia tai säännöllisesti lapset isällä (vuoroviikot, joka toinen viikonloppu tms), en ryhtyisi kuvioon. Olen kokeillut, ja tiedän etten halua sitä. Jos taas lapset jo lähes aikuisia tai aikuisia eikä enää usein pyöri kuvioissa, se on ihan ok.

Jos olisivat jo aikuisia ja asuisivat omillaan niin ei haittaisi. Alle 20 vuotiaat lapset, tupakointi, persulaisuus, rikoshistoria ja känneily on nounou. Noin muutaman mainitakseni.

En ole vielä saanut omia lapsia, joten en varmaan osaisi oikein suhtautua miehen lapsiin, kun en ole sitä äitinä oloa vielä oppinut. 50/50 olisi liika, joka toinen vkl voisin ehkä kokeilla.

Mieluiten kuitenkin mies, jolla ei vielä ole omia lapsia, mutta haluaisi.