Lue keskustelun säännöt.
Luurangon ottaminen kaapista
08.01.2021 |
Ei kuitenkaan omaa luurankoa, vaan kumppanin luuranko.
Miten siis toimisitte, jos teitä vaivaisi jokin menneisyyden asia niin, ettei se lähde mielestä mitenkään enää? Silloinhan asia pitäisi käsitellä.
Asia ei olisi oma, vaan sellainen joka koskee kumppanin elämää.
Ehkä menneisyyttä ei pitäisi penkoa, mutta jos ei pysty oikein omaakaan päänsisäistä elämäänsä jatkamaan ennenkuin asia on selvitetty?
Asia voisi tässä nyt hypoteettisesti kertoen olla esim. exän pettäminen, jonkin suuren asian kertomatta jättäminen tai peittely, tai vaikkapa jokin väärä ratkaisu josta on nykyisellekin kumppanille koitunut haittaa.
Se ei siis ole oikeasti mikään näistä, vaan jokin muu elämäntapahtuma, joka vaivaa tätä nykyistä.
Toisen "salaisuus" on ihan yhtä kuluttava, kuin omakin salaisuus. Pitkässä suhteessa ne kai pitäisi perata.
Onkohan asian esille ottaminen tuhoon tuomittua, kun asiaa ei siis koskaan ennen ole yhdessä käsitelty eikä kumppani edes tiedä, että nykyisensä on tietoinen asiasta?
Äh, vaikeasti muotoiltu, mutta vaikea on asiakin.
Onko mielestänne puolison saatava mielenrauha ja onko hänellä oikeus ottaa esiin asia, jota hän ei itse ole ollut tekemässä?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Kääntäisin katseen itseen. Mitä tämä asia minussa herättää? Miksi minusta tuntuu siltä, että tämä pitäisi selvittää? Mitä tarkalleen ottaen haluaisin selvittää, mikä on pelkoni kaiken takana?
Se, että kaipaa tietyllä tapaa rehellisyyttä. Jos minä tiedän asiasta, niin miksi emme voisi tietää asiasta yhdessä? Miksi minun pitää piilotella?
Suhteeseen ei tule säröä, jos pidän asian itselläni. Mutta särö tulee minuun, jos en saa olla rehellinen ja avoin tietämästäni asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääntäisin katseen itseen. Mitä tämä asia minussa herättää? Miksi minusta tuntuu siltä, että tämä pitäisi selvittää? Mitä tarkalleen ottaen haluaisin selvittää, mikä on pelkoni kaiken takana?