Pitäisikö lapselle kertoa?

Vaikka se on varmasti vaikeaa ja teidän tapauksessa turhan tuntuista, niin silti se on lapsen elämässä olennaisen tärkeä asia.

Meinasin ensituntumalta sanoa, että älä kerro, mutta kun mietin asiaa, niin ainakin itse haluaisin tietää. Voin kyllä kuvitella, että joku voisi loukkaantuakin moisesta, itse ehkä vaan kiinnostuisin...

Mieti tarkkaan :)

jonakin päivänä saattaa katsella veriryhmiänne jne ja olla hyvin katkera jos ei natsaa ja hänelle ei kerrottu.

Minä kertoisin. Jos asia sattuukin lipsahtamaan joskus myöhemmin niin se on isompi paha kun rehellisesti kerrottu asia.

Vasta tuli viikonloppuna se ohjelma adoptioperheestä, jossa haastateltiin adoptiolasta, hänen äitiään ja biologista äitiä. Lopuksi kysyttiin tältä tytöltä mm. pitäisikö hedelmöityshoidoilla saatujen lasten tietää alkuperänsä ja tyttö oli sitä mieltä että ehdottomasti pitää.

Ihan syyttä suotta sekoittasi vain ihmisen ajatukset omista vanhemmistaan kun hän ei kutenkaan koskaan pystysi biologista isää selvittämään. Joidenkin asioiden on vain hyvä antaa olla.



Eriasia olisi jos lapsen isä olisi tiedossa tai lapsi olisi adoptoitu pienenä.

Mutta ehkä sittenkin kannattaa kertoa, voihan se olla että se tulee joskus ilmi esim. jos tulee jotain sairautta tai muutenkin vaan.

Mutta kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, niin kertoisin viimeistään nyt ja valmistelisin jonkun ajatuksen myös siihen kysymykseen, että miksi tätä ei ole kerrottu aikaisemmin



t. 3xlahjasolulapsen äiti

Lapsella on oikeus tietää asiasta. Ja voisihan ajatella toisin päin; miksi ette kertoisi?

Fiksu nuori osaa varmasti käsitellä asian ja ymmärtää sen. Tieto voi olla hänelle tärkeä myöhemmin (esim. jos saa omia lapsia).

Kertomalla vältätte myös tilanteen, että jompi kumpi teistä lipsauttaa totuuden myöhemmin.

Mutta se, että onko lapsi riittävän kypsä suhtautumaan asiaan oikealla lailla...se on sitten teidän harkinnassa. Eli sinuna kertoisin mutta miettisin hyvin tarkkaan että koska ja miten ja miettisin jo valmiiksi miten asian kerron ja miten selitän että lapselle isä on kuitenkin se isä, joka hänet on kasvattanut ja joka hänen luonaan on ollut, että tässä kohtaa ei sillä biologisuudella ole paljonkaan merkitystä.

Näin vierestä seuranneena. Mieheni isä ei ole biologinen. Asia tuli ilmi vahingossa jossain välissä nuoruutta ja nyt myöhemmin hän pohtii kuka se oikea on. Tätä lipsahtamista ajatellen kannattaisi kertoa oma aloitteisesti.

Toisaalta lapsi voi olla kypsä ymmärtämään vasta sitten kun hänellä itsellään on lapsia, vaikea sanoa. Itse olisin varmaankin kertonut jo kauan sitten mutta turha mennyttä on enään miettiä.

Lapsen isä on hänen sosiaalinen isänsä.

Itse sain tietää 18-vuotiaana, ettei isäni olekaan biologinen isäni. Asia selvisi " vahingossa" ja vaivasi minua pitkään. Nyt olen tavannut myös biologisen isäni ja asia ok, mutta isänä pidän miestä, joka on minut kasvattanut.

Olettekohan vanhempina ajaneet omaa etuanne salailulla? Useinhan perustellaan omia valintoja lapsen edulla, vaikka takana olisikin vanhemmille vaikea asia.

Ja sitten jos sitä vielä perustelis sillä, että en ehkä osaa ottaa asiaa " oikealla tavalla" niin siks ei ole voinu kertoa, mikä ihmeen " oikea tapa" ????



Kai sitä ärtyis, jos 17-vuotta olis omat vanhemmat huijjannu.



Ei kannata varmaan kertoa, kannattaa odottaa joku sellanen tilanne, mikä on katastrofi jo sinänsä, vaikka joku isän ja pojan välinen elintenluovutus juttu tai geeniperimätauti tms. niin sitten on hyvä hetki käydä totakin asiaa läpi... menee siinä sivussa.

onko oikea biologinen isä äidin tiedossa vai onko se ollut vain putkilo tanskasta tuotua spermaa.



Vieraalla spermalla keinohedelmöitettylle lapselle ei pysty mitääb vastauksia antamaan, voi vain listätä tuskaa.

Mielikuvitukseni loihtii heti esiin kurjia tilanteita; vanhemmat kuolevat tms. ja lapsi saa jotenkin selville ettei voi olla isänsä lapsi. Miettii sitten, että tiesikö isäkään sitä jne. Rehellisyys maan perii.

Onko muuten mahdollista että tuollainen tulee ilmi joskus Kauniit&Rohkeat-tyyliin, eli jossain veriryhmä / silmänväri / munuaisenluovutusasiassa tai muuten vahingossa terveydenhuollossa? Se olisi isoa draamaa ja aika noloa.

ta, että onkohan toi mun isä. Siitä voi kehkeytyä todellinen ongelma. Toisaalta, jos lapsellasi on hyvä isäsuhde, niin asian ei pitäisi oikeesti hirveesti haitata. Mutta ei koskaan voi tietää etukäteen.



Mitä merkitystä loppujen lopuksi on sillä biologisuudella, kun lapsi on syntynästä alkaen ollut teidän lapsi...