Voiko näin toimia, jos lapsi ei tottele?
Mitä tehdä kun kiristys, uhkailu, lahjonta, tarrataulukko, tiukka ja jämäkkä äänensävy, etuuksien poistaminen, hyvästä käytöksestä palkitseminen jne ei toimi?
6v on muuttunut kauheaksi luupääksi, on jo vauvasta lähtien ollut hyvin vaativa ja todella huomionkipeä. Huomiota on kyllä varmasti saanut enemmän kuin keskiverto lapsi, sillä sisaruksia on vain yksi ja lapsi ollut koko pienen elämänsä kotihoidossa. Eskarissa näkee kavereita ja jos ei ole eskaripäivä, on kaveri kylässä tai nähdään puistossa tms. Sisaruksensa taas on hyvin erilainen, helppo lapsi. Katsoo raukka vain hiljaa taustalla kun 6v raivoaa. Olen hyvin tietoinen Sinkkosen opeista, Cacciatoresta, lukenut kasvatustieteitä jne, mutta edelleenkään minulle ei ole selvinnyt, mitä keinoja jää jäljelle, jos lapsi ei kaikista yrityksistä huolimatta tottele? Esimerkiksi tänään oli varattuna parturiaika ja vaikka kerroin, että nyt on pakko lähteä, koska muuten myöhästytään (mikä ei ole vaihtoehto) niin lapsi oikein pakenee vaatteita. Lopulta oli aivan pakko kirjaimellisesti raahata lapsi piilostaan ja alkaa ripeän raivokkaasti pukea lasta. Mietin heti, teinkö väärin kun lähestulkoon väkivalloin jouduin lapsen eteiseen raahaamaan, mutta mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Kaikki lähdettiin huonolla fiiliksellä liikkeelle ja lapsi ei osannut kertoa, miksi viivytteli, vaikka tiesi kyllä, mitä siitä seuraa.
Olisiko kenelläkään heittää vielä jotain pomminvarmaa vinkkiä?
Kommentit (22)
Noin minäkin toimin ja en koe siitä huonoa omatuntoa 🙈 jos lapselle on tehty selväksi, mitä häneltä odotetaan ja silti ei tapahdu, niin sitten tehdään väkisin. Valitettavasti. Meillä on toiminut tosi hyvin kolmeen laskeminen. Eli kun on pyydetty nätisti ja sitten vähän vähemmän nätisti, niin lopulta kerron että ”minä lasken nyt kolmeen. Sitten sinä olet täällä pukemassa tai sitten puetaan väkisin ja sinä menetät tämän viikon karkkipäivän” tms. Selkeä ohje ja aikaraja lapselle, että milloin peli vihelletään poikki. Tämä on vähentänyt maanittelua ja kissahiirileikkiä ja rajojen testausta, kun selkeästi kerrotaan että mitä odotetaan ja milloin tätä peliä ei katsella enää. Ja tietysti johdonmukaisuus, eli uhakaus toteutetaan jos aihetta tulee. Nykyisin ei tarvii edes keksiä mitään tai muuten -uhkaista, riittää kun sanon vain että ”minä lasken nyt kolmeen” niin aika nopeasti alkaa tapahtua. Ulkopuoliselle varmaan näyttää siltä että lapsi pelkaa että se piestään...
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin toimin ja en koe siitä huonoa omatuntoa 🙈 jos lapselle on tehty selväksi, mitä häneltä odotetaan ja silti ei tapahdu, niin sitten tehdään väkisin. Valitettavasti. Meillä on toiminut tosi hyvin kolmeen laskeminen. Eli kun on pyydetty nätisti ja sitten vähän vähemmän nätisti, niin lopulta kerron että ”minä lasken nyt kolmeen. Sitten sinä olet täällä pukemassa tai sitten puetaan väkisin ja sinä menetät tämän viikon karkkipäivän” tms. Selkeä ohje ja aikaraja lapselle, että milloin peli vihelletään poikki. Tämä on vähentänyt maanittelua ja kissahiirileikkiä ja rajojen testausta, kun selkeästi kerrotaan että mitä odotetaan ja milloin tätä peliä ei katsella enää. Ja tietysti johdonmukaisuus, eli uhakaus toteutetaan jos aihetta tulee. Nykyisin ei tarvii edes keksiä mitään tai muuten -uhkaista, riittää kun sanon vain että ”minä lasken nyt kolmeen” niin aika nopeasti alkaa tapahtua. Ulkopuoliselle varmaan näyttää siltä että lapsi pelkaa että se piestään...
Kiitos viestistäsi. Juurikin tuo kissahiirileikki ja maanittelu kuulostavat niin tutuilta. Aion kokeilla tuota, että saa aina 3 varoitusta ja sitten tapahtuu, vaikka sitten väkisin, vaikka se saa kyllä omatuntoni kolkuttamaan. Ap
Kuinka paljon etukäteen (ennen kuin piti ruveta pukemaan) kerroit lapselle, että kohta pitää lopettaa nykyinen tekeminen ja ruveta pukemaan? Olitko jo aamulla kertonut lapselle, mitä tänään on ohjelmassa?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon etukäteen (ennen kuin piti ruveta pukemaan) kerroit lapselle, että kohta pitää lopettaa nykyinen tekeminen ja ruveta pukemaan? Olitko jo aamulla kertonut lapselle, mitä tänään on ohjelmassa?
Lapsi herää ihan itsestään n. 2,5h ennen kuin tarvitsee mihinkään lähteä. Puoli tuntia varaan aina aikaa pukeutumiseen. Mutta siinä voisin petrata, että kertoisin heti aamusta päivän ohjelman. Ap
Lapsi tarvitsee jotakin mitä ei tunnetasolla saa. Niinhän me toki kaikki tarvitsemme, hänellä vaan on siihen eri tavalla oikeus kuin meillä aikuisilla. Tuo on haastava ikä. Esikoulu on aika iso juttu lapselle joka tottunut kuvaamasi mukaiseen runsaaseen huomioon ja jokapäiväiseen hauskaan puuhaan eikä ole vielä ollenkaan ehtinyt tottua uuteen isoon lapsiryhmääm ympärillään. Joululomalla varmaan eskaloituu vielä tuo huomionhalu, siihen hänellä toki on oikeus koska se on lapsen tapa hakea turvaa ja hyväksyntää. Mitään pomminvarmaa vinkkiä et varmaan oikeasti odotakaan, mutta ehkä itse keskustelisin lapsen kanssa rauhallisella hetkellä hänen ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Mieti että sulla olisi joku kiva juttu kesken ja sut tullaan keskeyttämään ja sanottaisiin että nyt yy kaa koo ja vaatteet päälle ja muiden päättämiin menoihin. Ennakoiminen ja lapsen tunne-elämän tunteminen ja lapsen itsensä aito tunteminen ovat avainasioita. Jos 6v on ehtinyt vasta 4,5kk elämästään olla isoissa ryhmissä niin tuo meno on hyvin ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon etukäteen (ennen kuin piti ruveta pukemaan) kerroit lapselle, että kohta pitää lopettaa nykyinen tekeminen ja ruveta pukemaan? Olitko jo aamulla kertonut lapselle, mitä tänään on ohjelmassa?
Lapsi herää ihan itsestään n. 2,5h ennen kuin tarvitsee mihinkään lähteä. Puoli tuntia varaan aina aikaa pukeutumiseen. Mutta siinä voisin petrata, että kertoisin heti aamusta päivän ohjelman. Ap
Kerroit varaavasi puoli tuntia pukemiseen. Mutta kuinka paljon ennen sitä puolituntista varoitat lasta, että kohta pitää lopettaa leikit (tai mitä hän onkin tekemässä) ja ruveta pukemaan? Tykkäsitkö itse, jos kesken jonkun touhusi miehesi tulisi ennalta arvaamatta sanomaan, että nyt tuo pitää lopettaa heti, koska lähdemme kauppaan?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee jotakin mitä ei tunnetasolla saa. Niinhän me toki kaikki tarvitsemme, hänellä vaan on siihen eri tavalla oikeus kuin meillä aikuisilla. Tuo on haastava ikä. Esikoulu on aika iso juttu lapselle joka tottunut kuvaamasi mukaiseen runsaaseen huomioon ja jokapäiväiseen hauskaan puuhaan eikä ole vielä ollenkaan ehtinyt tottua uuteen isoon lapsiryhmääm ympärillään. Joululomalla varmaan eskaloituu vielä tuo huomionhalu, siihen hänellä toki on oikeus koska se on lapsen tapa hakea turvaa ja hyväksyntää. Mitään pomminvarmaa vinkkiä et varmaan oikeasti odotakaan, mutta ehkä itse keskustelisin lapsen kanssa rauhallisella hetkellä hänen ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Mieti että sulla olisi joku kiva juttu kesken ja sut tullaan keskeyttämään ja sanottaisiin että nyt yy kaa koo ja vaatteet päälle ja muiden päättämiin menoihin. Ennakoiminen ja lapsen tunne-elämän tunteminen ja lapsen itsensä aito tunteminen ovat avainasioita. Jos 6v on ehtinyt vasta 4,5kk elämästään olla isoissa ryhmissä niin tuo meno on hyvin ymmärrettävää.
Kiitos, tämä antoi ajattelemisen aihetta. Todennäköisesti asia on näin. Lapsi on kotona valittanut, ettei kestä eskarissa jatkuvaa meteliä. Varmaan juurikin tuota, ettei ole vielä tottunut isoon, äänekkääseen lapsiryhmään. Ap
Ihan ensimmäisenä unohdat ne Sinkkoset ja Cacciatoret. He ovat aivan pihalla ja täysin menneen maailman dinosauruksia.
Mitä tehdä, kun pahoinpitely ei toimi: lopettaa pahoinpitely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon etukäteen (ennen kuin piti ruveta pukemaan) kerroit lapselle, että kohta pitää lopettaa nykyinen tekeminen ja ruveta pukemaan? Olitko jo aamulla kertonut lapselle, mitä tänään on ohjelmassa?
Lapsi herää ihan itsestään n. 2,5h ennen kuin tarvitsee mihinkään lähteä. Puoli tuntia varaan aina aikaa pukeutumiseen. Mutta siinä voisin petrata, että kertoisin heti aamusta päivän ohjelman. Ap
Kerroit varaavasi puoli tuntia pukemiseen. Mutta kuinka paljon ennen sitä puolituntista varoitat lasta, että kohta pitää lopettaa leikit (tai mitä hän onkin tekemässä) ja ruveta pukemaan? Tykkäsitkö itse, jos kesken jonkun touhusi miehesi tulisi ennalta arvaamatta sanomaan, että nyt tuo pitää lopettaa heti, koska lähdemme kauppaan?
Varoitan pukemisen alkamisesta 15min ennen. 5 minuutin välein muistutan, että kohta aletaan sitten pukemaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, kun pahoinpitely ei toimi: lopettaa pahoinpitely.
Eli antaa lapsen vain olla rauhassa ja soittaa aina joka paikkaan, että hei, emme pääsekään parturiin/neuvolaan/eskariin kun lapsi ei halunnut pukea päälleen? Olen itse kokenut aitoa pahoinpitelyä lapsena 80-luvulla ja koen, ettei voi nyt ihan samaan kategoriaan tätä laittaa. Ap
Ei pomminvarmaa, mutta se voi toimia, jota isovanhempasi aikoinaan käyttivät. Siinäkin on vaarana, että sisu vain kasvaa kuritusten vuoksi. Et voi laittaa samaan kategoriaan, ja se on sinun valintasi. Ehkä sinäkin olit lapsena samanlainen.
Mitä perheneuvolassa sanottiin? Olisi ihan mielenkiintoista tietää ammattilaisten neuvot.
Mitä lapsi itse sanoo syyksi, kun ihan rauhallisella hetkellä kysyt, miksi hän tuossa mainitsemassasi tilanteessa suorastaan pakeni pukemista? Pelkääkö lapsesi parturia niin kuin minä pienenä? Ei vaan kehtaa sanoa sitä.
Sinä itse et enää anna vaihtoehtoja ja pidä huoli siitä, että lapsi sen tietää. Kun lähdetään, niin sitten ilman vaatteita, jos ei halua pukea. Lapsi saa sitten itse miettiä. Kesällä toimii hyvin, eikä lapsi palellu talvellakaan, jos ollaan liikkeellä autolla.
Mä olin vahvatahtoinen lapsi ja aamuisin päiväkotiin lähtemisessä kesti eikä pukemisesta oikein tullut mitään. Välillä iskällä meni hermo ja se tumppas mut haalariin ja kanto autoon. Vähän autossa itketti, mutta pian unohtu, kun pääsi päiväkodille. Ei jäänyt traumoja.
Voisikohan lapsella olla asperger- tai ADHD-piirteitä tai aistiyliherkkyyttä? Tällöin mm. siirtymätilanteet voivat olla tästä syystä hankalia.
Vanhemman olisi hyvä ymmärtää lastaan ja opetella ennakointia ym. keinoja arjen toimintaa helpottamaan.
Ongelma voi olla että et ole ollut tarpeeksi johdonmukainen asettaessasi lapselle rajoja ja sääntöjä vaan vaihtanut menetelmiä liian usein. Parasta olisi valita ne tietyt "rangaistus" keinot ja jatkaa niitä uudestaan ja uudestaan ja vielä uudestaan. Siirtymätilanteisiin kannattaa varata aikaa ja vaikka neuvotella lapsen kanssa että milloin tulet ilmoittamaan tulevasta lähdöstä. Meillä sovittiin lapsen kanssa että ensin kerron että 20 min lähtöön ja tästä eteenpäin huikkailen 5min välein kunnes on oltava eteisessä. Toimi hyvin ja tästä sai aina positiivista palautetta kun lapsi tuli itse paikalle ja alkoi pukea. Tärkeintä meillä oli positiivinen asenne ja kehut silloin kun lapsi toimi hienosti koska helposti käy niin että se hankala lapsi kuulee sen 100 kertaa päivässä sanan ei ja siihen päälle kuinka huonosti joku asia meni. 6v kanssa voi yhdessä jo vähän laatia niitä sääntöjä ja lapselta voi myös kysyä onko jotain mistä hän ei pidä vanhempien toimesta. Meillä 5v itse kertoi että ei tykkää kun äiti aina hoputtaa kun hän on esim syömässä tai pukemassa kun hän ei tahallaan viivyttele vaan äiti on vaan itse malttamaton. Totta oli tuo ja nyt meillä menee paljon paremmin perheenä.
Joskus olen pojat kantanut sätkivänä autoon ilman ulkovaatteita, mutta ei sitä montaa kertaa tarvinnut tehdä. Yleensä riittää maininta, että kohta lähdetään ja sitten myöhemmin nyt lähdetään. Oltiin sitten synttäreillä tai hoplopissa.
Jos et ole vielä kokeillut, kannattaa yrittää keskustella lapsen kanssa hyvällä hetkellä, että millaiseksi toivoisit lähtötilanteet ja selvitä, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Kun hän jotenkin pystyy kertoa syyn, olipa se sitten mitä tahansa, kannusta sanoen "Hyvä kun kerrot sanoilla." Osoita että ymmärrät, mutta jutelkaa yhdessä säännöt valmiiksi siirtymätilanteiden ym. varalle.
Lapsen tulee antaa näyttää mielipiteensä ja tuntea tulevansa kuulluksi, mutta myös ymmärtää, että sinä olet se joka päättää. Sillä loppukädessä se luo lapselle myös turvaa. Jos tilanne muuttuu jatkuvasti, välillä tehdään niinkun äiti sanoo ja välillä lapsi saa päättää mennäänkö ja pukeeko vai ei, sekin luo sekavan viestin lapselle.
Ja kannattaa ennakoida noita lähtöjä kertoen missä järjestyksessä mitäkin tapahtuu. Ja etukäteen miettiä yhdessä, että kuinka lähtö meni viimeksi ja yhdessä todeta, että on kivempi tehdä yhteistyötä.
Saattaa toimia, tai sitten ei.
Toimit täysin oikein. Jos vanhemmat uskaltaisi olla määrätietoisia olisi lasten kanssa paljon vähemmän ongelmia. Lapsi tarvitsee aikuisen joka asettaa rajat, joissakin tilanteissa toimii se tarrataulu ei kaikissa, eli tilannetajua pitää olla.
kerran yks kakara alko kiljuu ja raivoon kaupas ku ei saanu karkkia ni äiti rupes raivoo ja kiljuu samanlailla ni loppu kakaran huuto siihe sano äitillee että lopeta hävettää tollanen
Vanhemuus on kyllä äärettömän vaikeaa toisinaan...