Olisitko huostaanotettuna lapsena katkera, jos isovanhempasi eivät olisi ottaneet sinua luokseen asumaan?
Minut huostaan otettiin melko pienenä ja jouduin aluksi lastenkotiin, mistä edelleen sijaisperheeseen. Äidillä elämänhallinta ongelmia mm. alkoholi ja mielenterveys. Asuin sijaisperheessä melkein aikuiseksi asti.
Minulla on kuitenkin myös isovanhemmat, joita tapasin, mutta joiden luona en asunut.
Olisitteko te katkeria isovanhemmille, jotka eivät ottaisi omaa lapsen lasta asumaan kanssaan?
Kommentit (19)
Aina lasta ei anneta isovanhemmille vaikka he haluaisivat sitä.
Varmaan silloin lapsena ja nuorena olisin ollut, jälkeenpäin aikuisena ehkä ymmärtäisin.
En olisi halunnut heidän luo. Olivat jo vanhoja ja väsyneitä. Tiivis yhteydenpito muuten.
Iäkkäät isovanhemmat eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset huoltajat kapinoiville ongelmateineille.
Vierailija kirjoitti:
En.
Ei isovanhemmilla ole mitään velvollisuutta huolehtia ongelmaisten lastensa jälkikasvusta.
Nykyajan isovanhemmat ovat ihan p*rseestä. Miksi edes hankkivat lapsia, kun asenne on tuo.
Olisin ollut katkera, jos olisin halunnut ja ei olisi huolittu.
En oo ollu tollasess tilanteessa
Miksi lapsia yleensäkään otetaan huostaan?
Antaisi olla vaan, luonnonvalinta muokkaa nekin tulokset aikanaan. Yleensä tietynlaisille vanhemmille syntyneet jatkavat ihan vanhempiensa jalanjäljissä, eihän ne geenit ja tavat siitä mihinkään muutu.
Ei lapsia anneta isovanhemmille, vaikka lapsi, vanhemmat ja isovanhemmat näin haluaisi.
Hyvin vaikea sanoa, koska en koskaan ollut huostaanotettu. Todennäköisesti olisin pitänyt isovanhempiani liian vanhoina pitämään minusta huolta kokopäiväisesti ja toivonut jotain kivaa nuorempaa perhettä, joka olisi huolinut minut.
Toinen isoäiti oli 67-vuotias, kun synnyin ja hän asui eri kunnassa ja täysin korvessa. Toinen isoäiti asui vielä kauempana ja häntä näin vajaan viikon vuodessa eli hän jäi täysin vieraaksi. Juu ei sitten millään.
En. Viimeinenkin isovanhemmistani kuoli, kun olin 8 v.
En ole ollut katkera, vaikka isovanhemmat eivät ottaneet mua ja sisarustani, kun meidät huostaanotettiin. Tosin isovanhempani olivat vanhoja ja toisella oli paljon sairauksia. Se on tuntunut pahalta, etteivät mitenkään reagoineet huostaanottoon ja kysyneet miten jaksamme ym. Kyseessä oli heidän lapsensa pahat ongelmat, joten johtui varmaan siitä. Vanhempani ja heidän lapsensa ongelmat ja huostaanotto oli tabu vuosia. Vasta kun olin lähemmäs kolmekymppinen isovanhempani puhuivat asiasta ensi kertaa. Ei varmaan vain ollut kykyä kohdata asiaa.
mun käsitys on et sossu työntekijät vastustaa sukulaisil ja isovanhemmil antamista vaikka olisivat kunnollisia ja haluaisivat kasvataa sukulaislasta.tavata vissiin saa,mut jos sijaisperhe kamala yrittävät katkaista nekin välit.
En tullut edes miettineeksi sellaista vaihtoehtoa. En siis ollut katkera. Se harmitti, että muu suku unohti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsia yleensäkään otetaan huostaan?
Antaisi olla vaan, luonnonvalinta muokkaa nekin tulokset aikanaan. Yleensä tietynlaisille vanhemmille syntyneet jatkavat ihan vanhempiensa jalanjäljissä, eihän ne geenit ja tavat siitä mihinkään muutu.
Höpö höpö nyt vaan. Itse olen katkaissut tuollaisen ketjun ja surulla katselen noita lapsia/nuoria, jotka eivät pääse huostaan välinpitämättömästä kodista.
Minä tukeuduin paljon omiin isovanhempiin kun oma perhe ei kyennyt huolehtimaan.
Totuus on kuitenkin, että suuri osa sijoitetuista lapsista on niin ongelmallisia, ettei isovanhemmat voi niitä pelastaa. Edes sijaisperheet ilman ammatillista osaamista eivät voi rakastaa kaikkia lapsia kuntoon, vaan osa tarvitsee laitoksen.
Toki olen iloinen kaikista jotka on voitu sijoittaa isovanhemmille.
En olisi katkera. Olen nyt itse 60v ja lapsenlapseni ovat pieniä. En millään jaksaisi aloittaa enää kasvatusurakkaa, hyvä kun selviää töistä ja silloin tällöin jaksaa hoitaa pikkuisia.
En.
Ei isovanhemmilla ole mitään velvollisuutta huolehtia ongelmaisten lastensa jälkikasvusta.