Miten ajatella?

Moikka! Erosimme exäni kanssa noin 2kk sitten marraskuussa. Toisen halusta. Exäni eroamisen syyt olivat että meillä kummallakaan ei ollut tasapainoinen elämä, ja kummankin ongelmat kuormittivat toista todella paljon. Ja exäni halusi olla nyt yksin omassa rauhassaan. Exäni kummiskin sanoi heti että haluaisi olla kaveri. Mutta itse en todellakaan siihen pystynyt. Kun erottiin exäni sanoi "että kun molemmat olemme kasvaneet ja selvittäneet omat ongelmamme voimme keskustella uudestaan asiasta. Tällä hetkellä toivoa ei ole mutta en poissulje sitä tulevaisuudessa." Mutta lupasi ainakin keskustella asiasta.

Tiedän että exäni pitää minua parhaana mahdollisena kumppanina, ja todella hyvänä ihmisenä.

Miten mielestänne minun pitäisi ottaa tilanne. Kummiskin kun toista rakastaa ylikaiken ylipääseminen on hankalaa kun on omassa päässään vähän toivoa.

Nyt viimepäivinä olen yrittänyt ottaa ajatuksen että, pakko tästä on päästä yli. Jos meille tulee jotain niin en valita mutta jos ei niin se ei voi kaataa maailmaa uudestaan.