Miksi tavallisista "tapetti ihmisiä" ärsyynnytään

Jaaha otsikko meni näköjään pieleen.

Oletko varma, ettei sinussa ole mitään mikä voisi herättää kateutta?

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, ettei sinussa ole mitään mikä voisi herättää kateutta?

Kateuttahan herättää jo se, että on sinut itsensä kanssa, eikä yritä olla mitään muuta...

Kateushan ansaitaan ja nautitaan siitä, että toiset kadehtii. Mielellään vähän vielä nostetaan keskusteluissa esille niitä asioita, mistä toiset kadehtivat.

Tätä olen ihmetellyt. Jopa opettajia koulussa ärsyttää ujot ja hiljaiset lapset. Mölisijöille kyllä riittää ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha otsikko meni näköjään pieleen.

Jep. Väliviiva "tapetti-ihmisistä" jäi pois ja kysymyslauseen perään kuuluu kysymysmerkki.

Ihmettelen samaa. Ehkä se on joku uhka muille, jos ihminen on ihan rennosti oma itsensä, pikkuvikoineen ja vajavaisuuksineen.

Kateus ansaitaan kirjoitti:

Kateushan ansaitaan ja nautitaan siitä, että toiset kadehtii. Mielellään vähän vielä nostetaan keskusteluissa esille niitä asioita, mistä toiset kadehtivat.

Miksi ihmeessä joku haluaisi tulla kadehdituksi? Itse haluaisin tulla kaikkien kanssa toimeen ja olla asiallisissa väleissä. Kadehtiminen on todella häiritsevää ja täysin turhaa draamailua.

Musta ärsyynnytään just siks kun huomataan että oon ehkä mielenkiintoinen jolloin tulee se kateus monesti ja pyritään ohjaamaan kohti seinäruusuutta. Luonteen heikkoja ihmiset monet.

Täytyy kyllä todeta, että tämän keskusteluntyngän perusteella kyllä te aika ärsyttäviä olette.

Jos haluatte muotoilla sen kateudeksi, niin asia menee suunnilleen näin: olen kateellinen typeryksille, jotka onnistuvat elämään onnellisina koska kaikki heidän puutteensa ovat heidän päässään muiden vikoja. Ja olen kateellinen siitä hyväntahtoisuudesta, joilla heidän annetaan ryhmäytyä muita vastaan ääliöjengiksi sättimään niitä, joiden hyväntahtoisuutta vaativat, koska hyväntahtoisuus aika usein tässä maassa on kortilla. En pidä siitä, että sitä käytetään niin paljon väärin.

Koska pitäisi olla itsevarma, peloton ja räväkkä.

Sekin on kyllä jännä ilmiö, että jos "tapetti-ihminen" uskaltautuu vähän ulos kuorestaan ja erehtyy tuomaan itseään esille (esimerkiksi tuo ilmi, että osaa/tietää jotain), sekin on muiden mielestä väärin. Kun eihän se nyt kertakaikkiaan käy! Räväköiden varpaille ei astuta, koska kaiken huomion pitää olla siinä räväkässä!

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä todeta, että tämän keskusteluntyngän perusteella kyllä te aika ärsyttäviä olette.

Jos haluatte muotoilla sen kateudeksi, niin asia menee suunnilleen näin: olen kateellinen typeryksille, jotka onnistuvat elämään onnellisina koska kaikki heidän puutteensa ovat heidän päässään muiden vikoja. Ja olen kateellinen siitä hyväntahtoisuudesta, joilla heidän annetaan ryhmäytyä muita vastaan ääliöjengiksi sättimään niitä, joiden hyväntahtoisuutta vaativat, koska hyväntahtoisuus aika usein tässä maassa on kortilla. En pidä siitä, että sitä käytetään niin paljon väärin.

Kuulostaa todella harhaiselta valitettavasti.

Itse olen ap:n kuvaama "tapetti-ihminen" tai "harmaavarpunen" ja olen ollut elämässäni muutaman räväkän naisen suoranainen maalitaulu ja vihan kohde. Eli siis se jotenkin häiritsee, että on asiallinen ja hillitty sekä hieman ujo. Syytä ilkeilyyn en koskaan ole saanut selville. Ilmeisesti ilmennän jotain heikkoutta olemuksellani ja se herättää vihan tunteita niissä räväkissä kiusaajatyypeissä.

Eiks ne räväkät oo just ärsyttävämpiä?

En minä ainakaan ärsyynny kenestäkään. Kukin olkoon sellainen kuin on. Mutta myönnän, että ne tyypit, jotka on aina hiljaa, ei juuri ota osaa keskusteluun, ei kerro mitään juttuja tai ei osallistu vitsin heittoon, ei mitenkään vedä puoleensa. Mieluummin vietän aikaani toisenlaisten ihmisten kanssa. Vaikkapa työpaikallakaan en erityisesti hakeudu pelkästään näiden tyyppien kanssa samaan lounaspöytään, kaipaan jutustelua ja hauskoja juttuja ja naurua.

Koska teissä tapetti ihmisissä on niin mauttomat kuviot.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ap:n kuvaama "tapetti-ihminen" tai "harmaavarpunen" ja olen ollut elämässäni muutaman räväkän naisen suoranainen maalitaulu ja vihan kohde. Eli siis se jotenkin häiritsee, että on asiallinen ja hillitty sekä hieman ujo. Syytä ilkeilyyn en koskaan ole saanut selville. Ilmeisesti ilmennän jotain heikkoutta olemuksellani ja se herättää vihan tunteita niissä räväkissä kiusaajatyypeissä.

Tämä on kyllä jännä ilmiö. Itse olen törmännyt siihen, että joku räväkkä ottaa asiakseen "ohjata ja opastaa" minua sosiaalisessa kanssakäymisessä ja ihmissuhteissa. Tuo on mielestäni on jonkinlaista holhoamista ja ehkä jopa hienovaraista kiusaamista.

 Räväkät eivät siedä omasta mielestään heikkoja ihmisiä. Mutta sekin on erikoista, että toisinaan kaksi räväkkää ja "vahvaa" ihmistä ei mahdu samaan huoneeseen. Olen todistanut tuollaisia tilanteita joskus, ja sen nokittelun ja valtataistelun sivustaseuraaminen on koomista ja absurdia. 

Jos joku on seurassa koko ajan vain hiljaa, minä ainakin koen, että on vain kohteliasta yrittää antaa tällaiselle hiljaisellekin välillä puheenvuoro. ”Mitä mieltä sinä Anna olet tästä?” Koen jotenkin oudoksi, miksi joku haluaa olla porukassa mukana, jos ei koskaan sano tai kommentoi mitään.

Kommentoida kerran räväkän käyttäytymistä? Yleensä vetävät herneen nokkaan aika syvästi.

Öö en minä ainakaan ärsyynny tällaisista. Enemmänkin toisin päin. Ärsyynnyn epäaidosta huomiohakuisuudesta.