Onko kukaan kouluttanut itselleen hyvän miehen ns. vanhasta pojasta? Asiaa sellaisesta..
Kyseessä siis yli 30 v. mies, joka on tosi komea, herttainen, älykäs, huumorintajuinen, huomaavainen jne. , mutta mielestäni TÄYSIN kokematon naissuhteissa. Seksi on onnetonta räpellystä (mies on kaikenlisäksi melkoisen intohimoton), kotinsa on kaamea läävä, sisustukseen ei ole panostettu pätkääkään, ts. asunnossa on vain hylly, pöytä ja sänky. Vaatteet lojuu pitkin huoneistoa, imuria ei ole. Mies ei myöskään tajua ruoanlaitosta yhtään mitään, ei omista kattilan kattilaa, koska käy syömässä kaikki ateriansa ravintolassa. Sanoo tienaavansa yli 50 donaa vuodessa, joka on kyllä uskottavaa työnsä puolesta, mutta MISSÄÄN se ei näy. Vaatteet ovat aina samat: farkut, ylös asti napitettu musta kauluspaita, kulahtanut takki. Siis voiko tällaiselle miehelle tehdä mitään, vai onko toivoton?
Kommentit (9)
Monet miehet kuin eivät siitä niin piittaa miltä koti tai vaatetus näyttää. Vaan naiset ne yleensä sitten muokkaavat. Ystäväni oli juuri tuollainen ja sitten tapasi yli 35v naisen, joka sitten teki talosta kodin ja siisti miehenkin pukeutumista. Ainut ongelma tuossa suohteessa on mielestäni ollut miehen nukuus sekä itsepäisyys, niistä ei pääse eroon. Mies elää siten kuten on tottunut, eli panostaa rahallisesti niihin asioihin jot´ka ovat hänelle tärkeitä ja tämä nainen ei saa sotkeutua niihin (=raha-asiat on aina erillään) Tottakai tämä mies kuitenkin arvostaa naistaan kun sellaisen on vihdoin ja viimein löytänyt/saanut, joten haluaa kuitenkin pitää hyvänä. Ja ei kai tänä päivänä 30v ole vanha poika, niitähän on sitten yli puolet suomalaisista miehistä. Eiköhän se tänä päivänä ole se 40v. Tänä päivänä miehet eivät halua heti sitoutua vaan haluaa kokeilla kaikkea jännää ennes sitä yhtä ja samaa.
Tavattiin kun mies oli 32, minä monta vuotta nuorempi. Nyt ollaan oltu lähes 10 vuotta yhdessä, osa siitä naimisissa, lapsia on kaksi.lopputulos: mies on erittäin hyvä ja paneutuva isä, ei ollenkaan sellainen miehen "perustyyppi" - on esimerkiksi elänyt jo aiemmin ihan vain työtä tehden, ei tarvitse enää :-) On pitänyt pitkät isyyslomat, merkittävän osan vanhemmanvapaista sekä osittaista hoitovapaatakin. Ottaa hyvin vastuuta lapsista, antaa minulle sitä omaa aikaa.Mutta noita kodinhoitoon liittyviä tapoja siltä on ollut vaikea saada pois ja niitä on tosi vaikea perustella sille (siis miksi ei syödä suoraan kattilasta tai miksi on kivaa että koti näyttää kauniilta tai miksi pitäisi tehdä kotona ruokaa). Ei se siis varsinaisesti sotkekaan, sillä on vain sellainen kaikki "turhuus" häipynyt pois.
Sitten muutti mun kanssa yhteen ja syntyi kaksi lasta, nyt 12v yhdessä ja kaikki hyvin, sain todella hyvän miehen.
Se on siis plussaa. Eikä ole tuhlari, sekin on plussaa. Paitsi jos mies on kauhean pihi. Luultavasti häntä saa patistaa, lahjoa ja kiristää siivoamaan: kun vaimon mielestäsi kämppä on karmea läävä se on hänestä justiinsa kodikas eikä hän näe mistä vouhotat. Ruoanlaittoa hän pystyy kyllä opettelemaan, eri asia kiinnostaako. Mun mies on oppinut ihan hyväksi, minä opetin hänelle makaronilaatikon teosta lähtien perusruokia kun alettiin seurustella ja nyt hän on perheen hovikokki. Ehkä koti-illalliset alkais inspiroida miestä enemmän jos kämpässä olisi huonekaluja ja kaunis vaimo. Vaatteita hänelle voi varmaan ostaa, ja hän voi niitä vaimon mieliksi pitää, mutta onko ne parisuhteessa niin olennaista? Seksitekniikoita voi opetella, oli minunkin mies onneton räpeltäjä aluksi mutta nyt sujuu ihan hyvin. Jos seksi ei vaan kiinnosta niin se on vaikeampi tilanne. Asialle voi tehdä jotain, jos on halua, riippuu syystä. Mut tuhannen taalan kysymys on se, että pidätkö miehestä hänen vioistaan huolimatta vai pidätkö siitä unelmamiehestä, joksi hän muuttuisi jos saisit hänestä pois kaikki hänen vikansa?
eikä kinua multa rahaa kaikkeen (sekin on koettu). Mutta ei se raha pääasia ole todellakaan. Mä vaan ihan oikeasti pidän tuosta miehestä noin muuten, mutta häiritsee nuo jotkin asiat tulevaisuutta ajatellen. Olen itsekin jo sen ikäinen, etten haluaisi enää vaan hengailla, vaan pariutua ihan oikeasti.Ap
Itsellä on kokemusta miehestä, jolla ei yhtään kunnon pidempää suhdetta ja se oli niin hankalaa, kun miestä tosiaan olisi pitänyt koulia ja opettaa sille ihan perusjutut (oli siis asunut vanhemmillaan vielä siihen asti joten ei edes kokemusta yksin asumisesta). Eikä pelkästään asumiseen liittyviä asioita, vaan ihan suhteeseen liittyviä; esim. onko ok että näkee joka päivä kavereitaan enemmän kuin tyttöystäväänsä=ei ole jne.Sitten vaihtui mies, jolla takana kymmenen vuoden suhde ja ah autuutta ;) Ei tarvitse opettaa yhtään mitään, arki sujuu loistavasti. Ja näkyy se ex-vaimon kädenjälki tavoissa (siis tarkoitan tätä ihan hyvällä! olen näin päässyt itse tosi helpolla).
Mies käy töissä mutta ei vietä siellä kaikkea aikaansa? Mies arvostaa ja kunnioittaa naistaan?Rahankäyttö on hanskassa, rahaa ei mene holtittomasti ties minne leluihin.Ei ole myöskään liian pihi niin että pitää perheen kodin 15 asteen lämmössä (niin kuin yhdellä kaverilla) tai koskaan ei mennä lomalle.Ei juokse vieraissa eikä lyö.Alkoholinkäyttö on normaalin vähäistä, ei känniä joka perjantai eikä kahta kaljaa illassa.Ei ole liian mustasukkainen tai hallitseva, että alkaa rajoittaa naisen elämää sairaasti.Noiden jälkeen sanoisin että jos mies ei viihdy puvussa niin ei elämä siihen kaadu, minun mieheltä kesti 15 vuotta tottua muihin kuin samoihin farkkuihin ja paitoihin.Samoin jos hän antaa sinun sisustaa ja antaa siihen rahat niin ei kotikaan ole ongelma. Ihan tavallista että nainen on sisustanut kodin ja mies tykkää kun on nättiä.Samoin minunkaan mies ei ruokaa laita vaikka osaisikin, useille käy niin että kun tulee lapsia niin se ruoka, siivous ja pyykki jää naiselle vaikka mies olisi ne itse osannutkin.Minunkin mies voisi harppoa hikisten sukkiensa ja roskapussien yli viikkoja huomaamatta niitä. Sille vaan ei voi mitään muuta kuin itse korjailla jälkiä ja siivota, ja kouluttaa, kouluttaa, kouluttaa. Korjaa tiskisi, vie pyykit koriin, petaa peti jne. Ajan kanssa tulee tavaksi.Kukaan mies ei ole täydellinen. Minusta sinun miehessä nuo puutteet ei vaikuta kauhean vakavilta ellei niiden takana ole joustamattomuutta, hallitsevuutta, liikaa nuukuutta, arvostuksen puutetta yms.
siinä vaiheessa. Muutenkaan musta ei kannata parisuhteeseen mennä sillä mielellä, että kyllä minä tuon muutan/koulutan mieleisekseni. Jos hänet otat, otat sitten kokonaisuutena, niin hyvät kuin huonotkin puolet etkä laske sen varaan, että ukko muuttuu. Ettei vaan tuo palkka houkuttelisi?