Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Passiivinen mies
06.01.2021 |
Meillä reilu 12 vuoden suhde takana.
Yhteisiä lapsia 2 ja minulla ennestään 1 lapsi joka oli ihan vauva kun tavattiin.
Sen verran taustaa että edellinen parisuhteeni oli huono. Oli pettämistä ja päivä- sekä viikkokausia kestäviä "ryyppyreissuja".
Halusin seuraavasta miehestä sitä että pystyin luottamaan häneen, talous kunnossa, ei päihdeongelmaa ja että hän hyväksyy lapseni täysin.
Näin kävikin. Ainakin osittain.
Nykytilanne on se että meillä ei ole mitään yhteistä. Olemme täysin erilaisia luonteiltamme.
Arki on sitä että mies on päivät töissä ja illat tuijottaa telkkaa. Sarjoja ja elokuvia.
Sitten nukkumaan. Eri aikaan tietysti minun kanssani.
Viikonloput menee ryypätessä kotisohvalla. Viikonloppuisin on ainoastaan hyvällä tuulella kun saa kaljaa. Silloin touhuaa sisällä lasten kanssa ja haluaa pelailla jne.
Alkuilta sujuukin ihan jees mutta jossain vaiheessa on liian humalassa.
Mies jää valvomaan ja pelaamaan pleikkaa tai kuuntelemaan musiikkia. Jossain vaiheessa menee nukkumaan. Viikonloppuisin nukutaan eri huoneissa kun en halua haisevaa ja kuorsaavaa kännistä äijää viereeni.
Arkena me ei jutella koskaan mitään. Miestä ei kiinnosta. Hän tuijottaa vaan telkkaa ja jossain vaiheessa lopetin itsekin juttelun kokonaan kun ei hän huomannut vaikka keskeytin jonkun jutun kertomisen kesken lauseen.
Läheisyyttä ei juurikaan ole. Ainoastaan jos itse menen kainaloon ja silloinkin mies saattaa istua patsaana reagoimatta siihen mitään.
Ei halua suudella. Sek#ä ei halua. Paitsi humalassa johon en enää suostu.
Malli tulee muutenkin porn#sta. Elokuvien rakas$elukohtaukset ovat kuulemma vaan elokuvaa eikä kukaan tee niin oikeasti.
Joskus kyllä on sek#iä arkenakin mutta se aina samalla kaavalla ilman mitään esileik#iä tai hellyyttä.
Minun aloite siihen touhuun torjutaan aina. En tee enää aloitteita ollenkaan.
Kotitöistä vielä eli nekin ovat minun vastuulla 90%. Mies keräilee lasten leluja mutta siihen se oikeastaan jää. Jos käsken niin jotain tekee mutta hirveän valituksen kanssa.
Minä hoidan lasten asiat 100%.
Mies ei edes ulkoile heidän kanssaan.
Miten hel#etissä jaksan tätä arkea vielä monta vuotta?
En halua rikkoa lasten perhettä. Lapset nyt kohta 13-vuotta, 10-vuotias ja 3-vuotias.
10-vuotiaan pahimpia pelkoja on jos me erottaisiin.
Mies on kuulemma tyytyväinen arkeen.
Ei halua erota. Ei tietenkään, en itsekään haluaisi vastaavassa tilanteessa.
Tässä nyt pähkinänkuoressa kaikki.
Toki on hyvääkin mutta myös lisää huonoja asioita.
Tämä nyt vaan yhdenlainen avautuminen. Ei ole oikein ketään kenelle puhua.
Ap
Kommentit (44)
Tottakai mies on tyytyväinen, kun huolto pelaa ja viikonloput saa naukkailla.
Tiedän kokemuksesta mitä on, kun mies on kaiken suhteen passiivinen. Olin 20 vuotta liitossa ja mies oli aina jahkailija, ei osannut tehdä päätöksiä. Kaikkea piti miettiä loputtomiin miin. Otin ohjat käsiin monissa asioissa ja sitten huomasin hoitavan kaiken laskun maksuista remontin järjestelyihin. Hoidin kodin, lapset, kaiken. Mies vain totesi, että ei hänen kannata, kun on joku joka osaa paremmin. Kaikki läheisyyskin oli jo loppunut. Arki oli vain sitä, että mies kävi töissä ja lopun ajan harrasti ja oli itsekseen. Ei mitään yhteistä, kun mies ei halunnut. Kieltäytyi jopa kävelylenkeistä tai siitä että oltaisiin joskus laitettu ruokaa yhdessä.
Mietin eroa vuosia, mutta perheen rikkominen tuntui hankalalta. Ihastuin sitten toiseen mieheen ja päätin, että nyt tulee muutos. Tuo muutos oli pelastus. Eron jälkeen todella silmät avautui mikä vätys ex oli. Ei mitään vastuuta lasten huollosta. Elää vain omaa elämää kuten ennenkin. Elatusapuja velkaa isot summat. Lasten arjessa ei ole mukana. Inhottaa.
Yritä nyt kuitenkin puhua miehesi kanssa tai kirjoita vaikka kirje. Teillä kuitenkin jotain on vielä. Meillä ei ollut mitään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö mieheltä kysyä, että mitkä ovat hänen tulevaisuuden visionsa? Perheen, työn tai parisuhteen saralla?
Ehkä voisit kysyä häneltä, että mitä hän toivoisi sinulta? Mitä hän toivoisi sinulta, jotta teidän arkenne ja parisuhteenne olisi parempi?
Lähtökohtaisesti on hyvä tiedostaa ja hyväksyä, että toista et voi muuttaa. Usein on kuitenkin niin, että kun me itse muututaan, niin toinen muuttuu siinä samassa - ainakin jonkun verran. Ei ehkä niin paljon, että suhteesta tulee halutun lainen mutta ainakin sen verran että tiedät, kannattaako tämän miehen kanssa jatkaa ja kuinka pitkään. Miehet yleensä vastustavat muutosyrityksiä ja kontrollointia - joten vaatiminen ja kritisoiminen voi vain pahentaa tilannetta.
Eli itse varmaan lähestyisin asiaa siitä näkökulmasta, että mietin omaa osuuttani yhtälössä. Se on ainut mitä voin hallita. Tony Robbins nimellä löytyy myös parisuhdevinkkejä Youtubesta jos englantia ymmärrät, hän mielestäni avaa hyvin eroja miesten ja naisten välillä (parisuhteessa) ja niiden avulla voisit ehkä ymmärtää teidän välistä dynamiikkaa paremmin. Eli sen sijaan että yrität pakottaa miestäsi haluamaasi lopputulokseen, kannustan olemaan VIEKAS kuin kettu! :O)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mies on tyytyväinen, kun huolto pelaa ja viikonloput saa naukkailla.
Tiedän kokemuksesta mitä on, kun mies on kaiken suhteen passiivinen. Olin 20 vuotta liitossa ja mies oli aina jahkailija, ei osannut tehdä päätöksiä. Kaikkea piti miettiä loputtomiin miin. Otin ohjat käsiin monissa asioissa ja sitten huomasin hoitavan kaiken laskun maksuista remontin järjestelyihin. Hoidin kodin, lapset, kaiken. Mies vain totesi, että ei hänen kannata, kun on joku joka osaa paremmin. Kaikki läheisyyskin oli jo loppunut. Arki oli vain sitä, että mies kävi töissä ja lopun ajan harrasti ja oli itsekseen. Ei mitään yhteistä, kun mies ei halunnut. Kieltäytyi jopa kävelylenkeistä tai siitä että oltaisiin joskus laitettu ruokaa yhdessä.
Mietin eroa vuosia, mutta perheen rikkominen tuntui hankalalta. Ihastuin sitten toiseen mieheen ja päätin, että nyt tulee muutos. Tuo muutos oli pelastus. Eron jälkeen todella silmät avautui mikä vätys ex oli. Ei mitään vastuuta lasten huollosta. Elää vain omaa elämää kuten ennenkin. Elatusapuja velkaa isot summat. Lasten arjessa ei ole mukana. Inhottaa.
Yritä nyt kuitenkin puhua miehesi kanssa tai kirjoita vaikka kirje. Teillä kuitenkin jotain on vielä. Meillä ei ollut mitään enää.
Kiitos vastauksestasi!
Hyvin paljon tuttua on.
Ollaan varmaan samassa tilanteessa 8 vuoden jälkeen.
Mies hoitaa onneksi raha-asiansa. Muuta ei juuri sitten hoidakaan.
Mies sanoo että hänestä on kivaa kun tulen kainaloon tai kosketan. Miksei sitten usein reagoi tähän?
Joskus halasikin niin että kätensä riippui sivuilla! Aloin halata samoin häntä. Tuntuu että muutosta tulee vain jos annan samalla mitalla takaisin. Muutos tosin kestää vain hetken.
Olen koittanut jutella mutta ei siitä oikein tule mitään. Mies lupaa muuttua mutta mitään ei tapahdu. Humalassa avautuu enemmän mutta on pelkkää sanahelinää varmaan.
Hyvää on se että laittaa joka päivä viestiä töistä ja kertoo rakastavansa.
Rakkaudentunnustukset on muutoin jääneet kokonaan melkein pois.
En itsekään enää viitsi yrittää.
Ap
Eroa. Ei tule muuttumaan. Olin samassa tilanteessa. Yks keino vielä varaa pariterapia. Tosin ei välttämättä toimi, ei meilläkään toiminut, oli niin paska terapeutti että meinasi pää räjähtää.
Mies saattaa myös odottaa että tajuaisit tehdä likaisen työn ja ottaa eron. Sinä olisit se pahis vaikka sulla olisi kaikki syyt. Ja mitä jos sillä on jo toinen? Miettii sitä toista kaikki ajat, siksi on passiivinen eikä tee mitään sun kanssasi?
Ja mieti vielä, onko tuo miten haluat elämäsi elää ja onko tuo parisuhdemalli jonka haluat välittää lapsillesi.
Käyttäjä36906 kirjoitti:
Pitäisikö mieheltä kysyä, että mitkä ovat hänen tulevaisuuden visionsa? Perheen, työn tai parisuhteen saralla?
Ehkä voisit kysyä häneltä, että mitä hän toivoisi sinulta? Mitä hän toivoisi sinulta, jotta teidän arkenne ja parisuhteenne olisi parempi?
Lähtökohtaisesti on hyvä tiedostaa ja hyväksyä, että toista et voi muuttaa. Usein on kuitenkin niin, että kun me itse muututaan, niin toinen muuttuu siinä samassa - ainakin jonkun verran. Ei ehkä niin paljon, että suhteesta tulee halutun lainen mutta ainakin sen verran että tiedät, kannattaako tämän miehen kanssa jatkaa ja kuinka pitkään. Miehet yleensä vastustavat muutosyrityksiä ja kontrollointia - joten vaatiminen ja kritisoiminen voi vain pahentaa tilannetta.
Eli itse varmaan lähestyisin asiaa siitä näkökulmasta, että mietin omaa osuuttani yhtälössä. Se on ainut mitä voin hallita. Tony Robbins nimellä löytyy myös parisuhdevinkkejä Youtubesta jos englantia ymmärrät, hän mielestäni avaa hyvin eroja miesten ja naisten välillä (parisuhteessa) ja niiden avulla voisit ehkä ymmärtää teidän välistä dynamiikkaa paremmin. Eli sen sijaan että yrität pakottaa miestäsi haluamaasi lopputulokseen, kannustan olemaan VIEKAS kuin kettu! :O)
Olen kysynyt monta kertaa ja hän ei halua muuttaa minussa mitään.
Ei ulkonäössä tai luonteessa.
Sekin ärsyttää kun itse pidän itsestäni huolta. Meikkaan päivittäin, laitan hiuksia, käyn joka päivä suihkussa, en kulje rönttövaatteissa. Mies ei näe samaa vaivaa minun eteeni.
Mies on perusluonteeltaan laiska ja passiivinen. Kaikki pitää olla tarkkaan suunniteltua ja kaiken pitää tapahtua suunnitelmien mukaisesti. Hän ei pidä muutoksista.
Itse taas olen spontaani ja en voi sietää tarkkaan laadittuja aikatauluja. Rakastan muutosta ja saatan vaikka extempore maalata olohuoneen seinän. Mies taas onnihan kauhuissaan tuollaisesta.
Tässä ollaan tasapainotettu hieman toisiamme ja mies oppinut ottamaan vähän rennommin.
Itse olen tosin passivoitunut ja itsekin istun kotona neljän seinän sisällä. Mies ilmeisen onnellisena ja itse täysin tyytymättömänä.
Me olemme naimisissa ja sen verran olen vanhanaikainen että "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä". En siis kovin heppoisin perustein eroa ja eniten ajattelen lapsiani.
Tiedän että jos erotaan joskus niin olen varmasti helpottunut.
Täytyy tutustua tuohon Tony Robbinsiin. Kiitos :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40v miehenä mulle on täys kysymysmerkki miksi naiset suostuvat tälläsiks kotiorjiks luuserimiehille? Se ei vielä tee tuosta miestä, että hoitaa vain työnsä ja rahaa perheen käyttöön. Siivoukset ja ruuanlaitot pitäis hoitaa 50/50. Oikea mies antaa myös itsestään aikaa lapsilleen. Parisuhdetta voi myös hoitaa ottamalla lastenvahdin edes kerran kuussa, illallinen ja sitten vaikka omenahotelliin. Kyllähän puolisostaan kuuluisi olla innoissaan.
AP kuvailee nyt tilannettaan, missä miehen into kaikkeen on loppunut. Tietystihä sillä on kivaa kun oikein näytät että teet kaiken mukisematta. Sulla on vaan ekstra aikuinen lapsi siellä huollettavanas. Kauanko meinasit tota jaksaa? Montako vuotta heität elämästäsi hukkaan? Lapset kyllä tottuvat uusiin kuvioihin ajan myöta. 12 vuotiaalle voi jo ihan kertoa, miksi äiti otti eron isästä, ihan rehellisesti.
Kerronpa salaisuuden. Me miehet ei muututa mistään muusta syystä kuin jos itse sitä halutaan. Näkeekö miehesi että hänen käytöksessään on parantamisen varaa? Ymmärtääkö itse ottavansa paljon enemmän kuin mitä antaa? Jos ymmärtää, teillä on jotain toivoa. Jos ei ymmärrä ja asiasta nousee jokaisella kerralla
meteliä, riitaa, puolustautumista...Niin ei tule ymmärtämään ja siten milloinkaan muuttumaan. Siinä tapauksessa sinuna lähtisin vaan. There are better men out there. Me emme ole kaikki tuollaisia.
M40
Vierailija kirjoitti:
40v miehenä mulle on täys kysymysmerkki miksi naiset suostuvat tälläsiks kotiorjiks luuserimiehille? Se ei vielä tee tuosta miestä, että hoitaa vain työnsä ja rahaa perheen käyttöön. Siivoukset ja ruuanlaitot pitäis hoitaa 50/50. Oikea mies antaa myös itsestään aikaa lapsilleen. Parisuhdetta voi myös hoitaa ottamalla lastenvahdin edes kerran kuussa, illallinen ja sitten vaikka omenahotelliin. Kyllähän puolisostaan kuuluisi olla innoissaan.
AP kuvailee nyt tilannettaan, missä miehen into kaikkeen on loppunut. Tietystihä sillä on kivaa kun oikein näytät että teet kaiken mukisematta. Sulla on vaan ekstra aikuinen lapsi siellä huollettavanas. Kauanko meinasit tota jaksaa? Montako vuotta heität elämästäsi hukkaan? Lapset kyllä tottuvat uusiin kuvioihin ajan myöta. 12 vuotiaalle voi jo ihan kertoa, miksi äiti otti eron isästä, ihan rehellisesti.
Kerronpa salaisuuden. Me miehet ei muututa mistään muusta syystä kuin jos itse sitä halutaan. Näkeekö miehesi että hänen käytöksessään on parantamisen varaa? Ymmärtääkö itse ottavansa paljon enemmän kuin mitä antaa? Jos ymmärtää, teillä on jotain toivoa. Jos ei ymmärrä ja asiasta nousee jokaisella kerralla
meteliä, riitaa, puolustautumista...Niin ei tule ymmärtämään ja siten milloinkaan muuttumaan. Siinä tapauksessa sinuna lähtisin vaan. There are better men out there. Me emme ole kaikki tuollaisia.
M40
Niin suurin osa miehistä on näitä naisten unelmamiehiä, jotka käy töissä, hoitaa kotia ja lapsia ja viettää sen perheen kanssa aikaa yhdessä.
Ja yleensä ne viat ja puutteet tulee esille, jo seurustelun alkuvaihessa, mutta silti naiset perustavat sen perheen tälläisten miesten kanssa, jos ne siitä muuttuu kun laitan silmät kiinni ja oikein toivon ja valitan hänestä ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Ei tule muuttumaan. Olin samassa tilanteessa. Yks keino vielä varaa pariterapia. Tosin ei välttämättä toimi, ei meilläkään toiminut, oli niin paska terapeutti että meinasi pää räjähtää.
Mies saattaa myös odottaa että tajuaisit tehdä likaisen työn ja ottaa eron. Sinä olisit se pahis vaikka sulla olisi kaikki syyt. Ja mitä jos sillä on jo toinen? Miettii sitä toista kaikki ajat, siksi on passiivinen eikä tee mitään sun kanssasi?
Ja mieti vielä, onko tuo miten haluat elämäsi elää ja onko tuo parisuhdemalli jonka haluat välittää lapsillesi.
Olen tuota pariterapia ehdottanut muttei halua sellaiseen.
Olen kyllä miettinyt että varaan vaan sen ajan enkä kysele.
En usko että mies haluaa erota.
Hän inhoaa muutoksia.
Enkä usko että olisi toista naistakaan. Missä hän sitä tapailisi kun istuu aina kotona eikä jää "ylitöihin" ikinä. Ei räplää puhelintaan eikä piilottele sitä.
Enkä usko että lapset tässä kärsii. Ei me riidellä. Tai kyllä me kinataan mutta ei ole mitään pelottavaa riitaa.
Tosin meidän herkkä 10-vuotias on jo näistä kinoista peloissaan että erotaan.
Lapset kyllä näkee että meillä on läheisyyttä ja arki sinällään sujuu. Jos minun tyytymättömyyttä ei lasketa. Ja näistä ne pienet riidatkin syntyy.
Punnitsen eron hyviä ja huonoja puolia lähes päivittäin. En halua tehdä päätöstä jota kadun. En tiedä löydänkö noin luotettavaa ihmistä enää. Jos löydänkin miehen joka sopii minulle niin onko hän uskollinen ja luotettava? Nämä on ne mitä mietin.
Hyvää miehessäni on se että voin luottaa hänen sanaansa.
Tosin mietin sitäkin että varmasti jos erottaisi niin voisi olla että ajattelen miksen eronnut aiemmin.
Ap
Puolisonsa sanaan pitäisi muutenkin voida luottaa. Ja juu, ihan luotettavan tasaisen ennakoitavasti voit tietää, että mies jatkaa tuota linjaa niin kauan kuin itse sallit sen jatkavan. Ap on luetellut yli 10 asiaa mitkä ovat huonosti. Yhden mikä on hyvin, mies on jollain tapaa luotettava. Aika vahvasti kallistuu vaaka yhteen suuntaan, if you ask me. Keskustele miehen kanssa niistä asioista jotka suhdettanne vaivaavat. Tee sille selväksi että kovinkaan kauan et enää tälläistä katso. Sitten voit ainakin nähdä, yrittääkö mies edes muuttua vai ei, ja sen jälkeen tehdä päätös asumuserosta/avioerosta.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoit juopon toiseen juoppoon? Ei ole normaalia että aikuinen ihminen on joka viikonloppu niin humalassa että haisee ja örveltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet AP 90% kotitöistä? Seksiä ei ole enää? Eri huoneissaki nukutte? - Herää jo, tuo parisuhde on jo ohi. Olette kämppiksiä joilla sattuu olemaan lapset, paitsi että sinä valitat palstalla sen sijaan että tekisit miehelle selväksi että et kestä tuollaista menoa enää, ja jos tilanteeseen ei pikaisesti tule muutosta niin lähdet? Kyllä ne lapset eroon tottuu aikanaan ja vanhemmille niistä voi ihan sanoa miksi lähdit = itseään kunnioittava nainen ei suostu kenenkään piiaksi.
Mieheni töiden jälkeen paljon koneella/pelailee. Menen siihen pelihuoneen ovensuulle ja sanon tyyliin että pistän nämä pyykit tästä johon menee muutama minuutti ja jos hän tulee siihen mennessä niin seksiä tai menen nukkumaan. Kyllä pelailut ja puhelut äijien kanssa usein loppuu tuosta suorasta puheesta kuin seinään ja siinä muutamassa minuutissa ehtii mieskin virittyä romanttisempaan tunnelmaan vaikka hetkeä aiemmin ollut passiivinen. Meillä 10v yhteistaivalta ja kolme yhteistä lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumusero on myös mahdollinen. Joutuu tuo "mies" sitten itse hoitaa ruokansa, pyykit plus työ. Ehkäpä alkaa sitten ihan oikeasti ymmärtämään kotitöiden määrää. Kovasti tuntuu siltä että mies pitää sinua itsestäänselvyytenä. Ja tuo, että seksiä ei ole? Tiedäthän mikä on tulevan eron ensimmäinen merkki...
Vierailija kirjoitti:
Puolisonsa sanaan pitäisi muutenkin voida luottaa. Ja juu, ihan luotettavan tasaisen ennakoitavasti voit tietää, että mies jatkaa tuota linjaa niin kauan kuin itse sallit sen jatkavan. Ap on luetellut yli 10 asiaa mitkä ovat huonosti. Yhden mikä on hyvin, mies on jollain tapaa luotettava. Aika vahvasti kallistuu vaaka yhteen suuntaan, if you ask me. Keskustele miehen kanssa niistä asioista jotka suhdettanne vaivaavat. Tee sille selväksi että kovinkaan kauan et enää tälläistä katso. Sitten voit ainakin nähdä, yrittääkö mies edes muuttua vai ei, ja sen jälkeen tehdä päätös asumuserosta/avioerosta.
M
Tiedän. Olen tehnytkin joskus listan jossa plussat ja miinukset ja ei sinne plussan puolelle kovin montaa meriittiä tullut ja sai oikein miettimällä miettiä.
Minulla oli niin hirveä parisuhde exän kanssa niin varmaan siitä syystä se turvallisuus oli ykkönen.
Mies yritti joskus muuttua kun olen asioista puhunut.
Nykyään varmaan luottaa siihen etten lähde?
Olen hänelle sanonut että hän tulee kuulumaan niihin miehiin jotka ei yhtään ymmärrä miksi puoliso lähti.
Joku aika sitten ehdotin avointa suhdetta.
Sen jälkeen mies taas vähäksi aikaa petrasi mutta ei kukaan jaksa pidemmän päälle esittää muuta kuin mitä on. Aina luisuu takaisin vanhoihin tapoihinsa.
Voisin vielä kerran jutella kunnolla.
Koittaa saada vaikka lapset hoitoon.
Meillä tosin sellainen tilanne että meillä ei ole ketään joka lapsia hoitaisi. Kahdenkeskistä aikaa ei ole. Harvemmin kuin kerran vuodessa saadaan lapset hoitoon.
Olen sitäkin ajatellut että odotan kunnes lapset ovat sen ikäisiä että päästään edes elokuviin ja syömään yhdessä. Että lapset pärjäisi sen aikaa keskenään. Sen jälkeen katsoisi tilannetta uudestaan.
Minulla on diagnosoitu adhd ja sen takia olen tehnyt paljon impulsiivisia päätöksiä joita olen katunut.
Siksi tätä eroasiaa junnaan ja koitan käsitellä sen niin loppuun että olen ihan 100% varma siitä että päätös on oikea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Asumusero on myös mahdollinen. Joutuu tuo "mies" sitten itse hoitaa ruokansa, pyykit plus työ. Ehkäpä alkaa sitten ihan oikeasti ymmärtämään kotitöiden määrää. Kovasti tuntuu siltä että mies pitää sinua itsestäänselvyytenä. Ja tuo, että seksiä ei ole? Tiedäthän mikä on tulevan eron ensimmäinen merkki...
Mies kyllä tietää varmasti mitä on oman arjen pyöritys. Hänellä oli ihan siisti koti kun tavattiin. Eikä me olla siis ihan nuori pariskunta. Tai mies on minua vanhempi 10 vuotta.
Hän ei vaan viitsi tehdä. Itse tykkään kotitöistä mutten siitä että ne kaatuu kaikki minun niskaani.
Ja se#si on lähes aina ollut tällaista. Mies on alusta asti ollut se joka haluaa vähemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teet AP 90% kotitöistä? Seksiä ei ole enää? Eri huoneissaki nukutte? - Herää jo, tuo parisuhde on jo ohi. Olette kämppiksiä joilla sattuu olemaan lapset, paitsi että sinä valitat palstalla sen sijaan että tekisit miehelle selväksi että et kestä tuollaista menoa enää, ja jos tilanteeseen ei pikaisesti tule muutosta niin lähdet? Kyllä ne lapset eroon tottuu aikanaan ja vanhemmille niistä voi ihan sanoa miksi lähdit = itseään kunnioittava nainen ei suostu kenenkään piiaksi.
Eri huoneissa nukutaan viikonloppuna. Mies haluaisi nukkua silloinkin minun kanssani mutta olen herkkäuninen enkä saa nukuttua jos toinen kuorsaa. Mies kuorsaa jos on jotain ottanut.
Sek#iä on. Ei niin usein kun haluaisin eikä sellaista mitä haluaisin. Mies ei ole kuitenkaan itsekäs sängyssä, päinvastoin.
Mies haluaa viikonloppuisin humalassa, itse en enää siihen suostu. Mies sanoo että hänellä on suorituspaineita ja humalassa helpompaa.
Tämä on aihe josta on ollut vaikea saada kunnollista keskustelua.
Ap
Älkää ainakaan riidelkö lasten kuullen, kun se yksi ahdistuu. Myös voit keskustella lapsen kanssa eroista yleisellä tasolla ihmisten suhteissa, ettei se ole maailmanloppu vaan voi olla onnen lähde joillekin, ettei hän suotta pelkäisi niitä. Kuulostaa että ongelmia on suhteessa, muttet aio kuitenkaan erota. Auttaisiko jos kysyt neuvoa parisuhdeasioihin yksityiseltä pariterapeutilta vaikka yksin, ja onko miehen työ liian raskas että siksikö nollaa alkoholilla liikaa - mikä siinä sitten voisi olla sinulle parempi vaihtoehto, jos hän jatkaa juomista samaan malliin viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumusero on myös mahdollinen. Joutuu tuo "mies" sitten itse hoitaa ruokansa, pyykit plus työ. Ehkäpä alkaa sitten ihan oikeasti ymmärtämään kotitöiden määrää. Kovasti tuntuu siltä että mies pitää sinua itsestäänselvyytenä. Ja tuo, että seksiä ei ole? Tiedäthän mikä on tulevan eron ensimmäinen merkki...
Mies kyllä tietää varmasti mitä on oman arjen pyöritys. Hänellä oli ihan siisti koti kun tavattiin. Eikä me olla siis ihan nuori pariskunta. Tai mies on minua vanhempi 10 vuotta.
Hän ei vaan viitsi tehdä. Itse tykkään kotitöistä mutten siitä että ne kaatuu kaikki minun niskaani.Ja se#si on lähes aina ollut tällaista. Mies on alusta asti ollut se joka haluaa vähemmän.
Ap
Niin makaa, kuin petaa.
Alue: Aihe vapaa
Nostan tätä nyt kerran.
Anteeksi pitkä teksti.
Ap