Oletko traumatisoitunut ja miten?

Samoin, olen narsistin lapsi joka pahoinpiteli meitä lapsia koko sen ajan mitä kotona asuttiin. Ja kivasti vielä sen jälkeenkin, viimeisin tempaus on ollut kun olin 33v.

”Jännää” on se että en saa asiaan mitään apua enkä ole oikeutettu esim terapiaan koska en ole masentunut, olen reipas ja työkykyinen ja pärjännyt työelämässä hyvin. En todellakaan kyllä ole asian kanssa mitenkään ok, mutta koska töitä jaksaa painaa niin olen sitten ”terve” varmaankin.

Kahden narsistin kasvattama. Henkinen väkivalta jätti syvät arvet. Olen käynyt 5 vuotta psykoterapiassa.

Minulla oli peruskoulun 1.-2. Luokalla sellainen miesluokanopettaja, joka ei mitenkään soveltunut pienimpien luokkien luokanopettajaksi, vaan pikemminkin 5.-6. Luokkien opettajaksi tai aineenopettajaksi vaikka lukioon. Siitä minä ”traumatisoiduin” niin että parikymppiseksi asti kun minun piti asioida ihan missä vaan paikassa, toivoin aina, että kohtaisin naispuolisen työntekijän. Että jos vaikka menin 15-vuotiaana ruokakauppaan, valitsin mieluummin naispuolisen kassan kuin miespuolisen. Varsinkin jos piti vaikka ihan keskustella jonkun asiakaspalvelutyöntekijän kanssa, niin naispuolinen työntekijä tuntui paljon turvallisemmalta kuin miespuolinen.

Jouduin väkivalloin heitetyksi kadulle ja nukuin öitä ulkona. Pelkäsin pimeää jo ennestään. En usko, että selviän tästä kokemuksesta koskaan.

Ex hakkasi ja sillon luulin pari kertaa et nyt se on menoa, kotirauhan rikkominen jätti myös traumat vaikka nyt asunkin uudessa paikassa enkä ikinä enää muuta ykköskerrokseen sen kokemuksen myötä...

Tapaturma sen aiheuttamine vammoineen + terveydenhuollon edustajien ja vakuutusyhtiön paska kohtelu päälle. Vaikka varhaisimmista tapahtumista on jo kohta 10 vuotta, en vieläkään pysty puhumaan niistä ilman voimakasta tunnekuohua (mikä taas sitten rasittaa epänormaalin paljon vammojeni vuoksi).